Tästä lähtee Surkimuksia ja Arjen Sankareita -TS3-tarinoiden ihka ensimmäinen tarina (jee). Tämä ensimmäinen osa onkin sangen lyhyt, koska aluksi minun ei pitänyt KOSKAAN IKINÄ julkaista MITÄÄN ikinä MISSÄÄN, mutta tässä sitä nyt vain ollaan. Alkuun kiitokset heti sille nimeltämainitsemattomalle kakkapäälle, joka on tukenut ja kannustanut (pakottanut) aloittamaan tällaisen periaatteessa loputtomiin jatkuvan projektin.

Elikkäs alku on hieman sekava, mutta parin kuvan päästä tarina starttaa normaaliin malliin. Tapahtumat tässä stoorissa sijoittuvat Sunset Valley'n ja peruspelin mukana hengailevat Keskustan kuhinaa -kamasetti ja Iltahuvit-lisäosa! Let's begin!

 

 

 

Screenshot-136-normal.jpg

Tämä on tarina minun pienestä pojastani Eliaksesta. Ensiksi hänen nimekseen piti tulla Eeli, mutta enhän minä voinut niin herkälle pienelle pojalle antaa sellaista pahan pojan nimeä. Massussakin hän oli niin hellä, että ultraäänessä häntä luultiin pieneksi tytöksi! No, siis olihan siihen aivan toinenkin syy. Pikku-Eliaksellani oli nimittäin uskomattoman pieni, no tiedätte kyllä mikä, teinipojaksi saakka.

Elias on jo pienestä saakka ollut sellainen arjen sankari. Pitänyt huolta päiväkodissa pienemmistään ja katsonut, etteivät muut pojat vetelisi tyttöjä poninhännistä. Olen niin ylpeä hänestä! Ja jos nyt ihan totta puhutaan, niin hän on minun rakkain poikani. Ai niin, ei minulla ole muita poikia! Ha-haa, sucker..

Screenshot-139-normal.jpg

Hän pukeutui aina niin siististi ja piti tukan kammattuna. Täysin päinvastaista mitä muut ikäisensä tekivät! Muistan sen kuin eilisen päivän, kun Elias pyysi leikkiuunia uudesta lelukaupasta, joka oli pystytetty taloamme vastapäätä. Lelukauppa paljastuikin parin päivän kuluttua outolaaksolaisten huumetehtaaksi, joten leikkiuuni jäi ostamatta. Onneksi isukki sai heti pikaa hankittua Eliakselle pojan unelmien leikkiuunin! (Palkkasi naapurin pummit varastamaan yhden naapurin porvaritytöltä.)

Elias oli niin herkkä. Teki vain päivät pitkät kakkusiaan ja läksytkin hoituivat tunnollisesti ilman äidin valvontaa. Täytyy nyt tunnustaa, että jo pojan syntymästä lähtien tiesin tämän olevan hom--. Kuulepas nyt äiti. Ehkä minä kuitenkin kerron tämän tarinan, kun tämä kuitenkin minun tarinani on! Ja sitä paitsi minunlaisilleni on OIKEA sanakin olemassa: metroseksuaali!

Screenshot-143-normal.jpg

Turha tosta äitiolennosta on välittää, koska sillä on vanhuuden höperyyksissään pikkusen eri kuva mun elämästä, kuin millaista se oikeesti on! Okei, siis mä kerron, et mikä on homman nimi. Mä oon siis Elias Sahlsten ja mulla tursuu tota ylimäärästä swägii vähä joka reiästä. Eli eihä se oo mikää ihmekkää, et muijat roikkuu koko aja mussa! Stop stop nyt ihan tykkänään! Kumpikaan teistä Sahlsteneista ei nyt kerro yhtään mitään. Ja kaikkihan nyt tietävät, hyvä Elias, että sinun elämäsi tärkein nainen on aina ollut oma äitisi. Kai tässä nyt ylemmän voiman täytyy ruveta satutädiksi. Aloitetaanpas nyt alusta, siis…

Screenshot-95-normal.jpg

On kiire, on kiire, on kiire!” Siinä se äitiolento sitten juokseekin. Neiti joutui nimittäin poistumaan koulusta kesken päivän, kun sai hän tietoonsa varsin epämiellyttävän asian. Simiterveystiedon tunnit oli tainnut tyttö skipata. Ei, ei! Tämä EI ole mikään teiniraskausjuttu! Jospa mennään hitusen verran ajassa eteenpäin.

Screenshot-115-normal.jpg

Muutaman simivuoden kuluttua Eva-Maria (silloinen Iso-Tuohisaar) tutustui itseään hieman vanhempaan Henry Sahlsteniin. No eikös se ainakin ollut päivänselvää, että tämä pari päätyi loppujen lopuksi elinikäiseen avioliittoon ja sai aivan ihanan tyttären nimeltään Iina. Elias oli ehkä pikemminkin, miksi sitä nyt simimaailmassa voisi kutsua, ”iloinen” yllätys.

Screenshot-131-normal.jpg

Raskausaikana Eliasta pidettiin hyvänä tai oikeastaan Eliasta kantavaa Eva-Mariaa. Henrykin oli täysin (lihaksikkain) rinnoin mukana molempien lasten kasvatuksessa ja vaimonsa tukemisessa.

Screenshot-134-normal.jpg

Varsinkin mamia välillä riivasi erityisesti Eliaksen syntymää edeltävinä päivinä. Eikä tämä ollut ainoa hänen ultimaalifiksuista raskaustempauksistaan. Kuvioon kuului muun muassa ekstempore matkoja Outolaaksoon vierailemaan ufoukkojen uhrivuorelle ja benji-hyppyjä kalliolta mereen (ilman köyttä). 

Screenshot-142-normal.jpg

”Ja sit on viel joku planeetta nimeltä Maa! Mikä sekin niinku olevinaan on? Mun mielestä meidän planeetta kuulostaa paljon järkevämmältä, onhan tän palleron nimi sentään--.” ”Tellus! Eiks teille opeteta ees oikeita nimityksiä niistä muista ’palleroista’?”

 

 

 

Screenshot-150-normal.jpg

Ja viimeinkin ollaan nykypäivässä! Otetaanpas nyt vielä kerran: Saanen esitellä Elias Sahlstenin! Nyt viimein täysi-ikäisen kulipään, joka on aikeissa muuttaa omilleen. Eihän niitä ”lukuisia” naisia nyt voi vanhempien kotiin tuoda.

Screenshot-151-normal.jpg

Isipapalta jäi jotain huomaamatta, kun Elias heitti morjestukset ja lähti pyyhkimään uudelle kämpälleen ”vahingossa” isänsä Ferrarilla. Hän myös ”unohti” palauttaa sen ja ”vahingossa” myi omien rahojensa loppuessa auton, sekä ”huomaamattaan” osti tilalle vuoden 2010 valkoisen Audin.

Totta puhuen Elias ei ikinä ollut isänsä kanssa mitenkään erityisen läheisissä väleissä, vaikka isukki kyllä aina antoi rahaa tarvittaviin hankkeisiin ja onnitteli merkkipäivinä. Henry oli kaikin puolin muuten hyvä isä, mutta hänen tunneskaalansa oli vähän rajoittunut ja rakkaudenosoituksia riitti lähinnä vain vaimolle.

Screenshot-171-normal.jpg

Ihan suloinen tönö Kaupungintie 3:ssa. Vaikka Sunset Valleystä olisi löytynyt monenmoista lukaalia, Elias valitsi itselleen tämän pienen ja hyvän. Talon hinta oli loppujen lopuksi remontin ja sisustamisen jälkeen reilut 40 000 simoleonia. Ottaen huomioon, että talo tyhjillään maksoi alle 20 000, oli Elias upottanut reippaasti rahaa nättiin sisustukseen ja värikkääseen puutarhaan (GAY!).

 

 

 

Screenshot-187-normal.jpg

Jo parin päivän jälkeen Eliaksen itsensä muutosta Kaupunginkadulle oli naapuriin tullut vähän freesimpää elämää (tai kaikkihan nyt on freesiä, jos naapurin mamman ruumis riutui parisen viikkoa muurhaisten syömänä kyseisessä talossa). Elias halusi mennä tervehtimään uusia kasvoja. Uuden jätkäkaverin toivossa hän tiiraili ikkunasta sisälle ja koputti jymäkästi oveen.

Screenshot-188-normal.jpg

”Ei, en mä oo naimisissa tai mitään. Muutin itse asiassa just itekkin tohon. Mut oon ihan Sunset Valleystä kotosin”, selosti Elias itsestään kaverille, joka esittäytyi Jeremia Aapolaksi. Äijällä oli kertomansa mukaan morsian, Mariana, ja olivat asuneet Bridgeportissa ihan ipanoista asti. ”Joo, ihan kiva paikka on se Bridgeport, mut nyt siel on joku hemmetin ’julkkisten vallankumous’, ei saakeli, heh”, Jeremia sanoi ja hekotteli. Elias piti hänen rempseästä tyylistään. ”Oli tosi kiva tutustuu. Mun pitää lähtee töihi, ku oon tos dineris nyt duunis. Et moro ja sano morsiolle terveisii.” Elias huikkasi ja lähti köpöttelemään kohti kotia (huiman kymmenen metrin päähän).

 

 

 

Screenshot-166-normal.jpg

”Ei, ei, ei. Kuuntele sä nyt siel! Mä EN haluu ostaa mitään CookingGay -lehtee. Joo, mä kokkaan, mut ei, mä EN oo mikään.. rööri-Roope!” ”Onko sinulla jotakin homoseksuaaleja vastaan? Ymmärrätkö, että minä voin haastaa sinut tästä asiasta oikeuteen!?” ”Ei oo mitään nyt kuule yhtään ketään vastaan. Ainoo ketä vast--” ”No mikset sitten osta lehteä? Vain viisi simoleonia vuosikerta!” ”Ääh.. Fine! Okei. Pistä sitten tulemaan..”

 

 

 

Screenshot-152-normal.jpg

Elias oli tutustunut kirjakaupan edessä Piiaan. Oikeastaan Elias oli iskenyt tähän silmänsä jo ennen tutustumista. Vaikka Elias saikin varsin nopeasti kuulla ensimmäisen flirttinsä jälkeen, että Piia olikin aviossa oleva nainen, ei nuorukainen voinut enää irrottaa katsettaan leidin muhkeista.. huulista.

Elias oli kutsunut uuden tuttavansa pienille treffeille uuteen kotiinsa. Leikkasi jopa poikamaisen keesinsä pois hieman ”kypsemmän” naisen mieliksi. Ensimmäisenä, kun Piia oli astunut Eliaksen ovesta sisään, oli tämä kysynyt, että: ”Ai sulla on sitten tyttöystävä. Vai ooksä..?” Elias oli naurahtanut, mutta vastannut sitten machoäänellään, että kämpän täytyy näyttää yhtä hyvältä kuin sen omistajakin. Elias laittoi uudet stereot huutamaan jotain epämääräistä musiikkia ja pyysi Piiaa näyttämään hieman tanssiskillejään. Hyvinhän se nainen veivasi sitä piukkaa peppuaan, ajatteli Elias. Ehkä sitä voisi hipaista parisen kertaa Piian huomaamatta.

Screenshot-154-normal.jpg

Tanssin ohessa Elias pääsi kokeilemaan niitä Piian huulia ja vähän muutakin muhkeaa. Kummallekin taisi käydä selväksi, ettei kämpille oltu tultu vain tanssahtelemaan vähän indie-popin tahdissa. ”Haluisitsä vaikka jäädä yöks tai jotain? Mä ostin just uuden parisängynkin. Haluisitko sä vähän testata sitä?” Elias söpötteli Piialle pusuttelun välistä. Piia irtaantui hieman Eliaksesta ja huokaisi: ”Mä en oikein tiedä nyt sit kuitenkaan tästä meidän jutusta. Tai siis kun mä ja Pauli mentiin vasta eilen naimisiin ja muutettiin tänne ja..” Elias kohotti toista kulmaansa ja laski Piian kädet omistaan. ”Miks sä menit sen ukkos kanssa naimisiin ja sit heti oot jo mun kainalossa? Ei sillä et siin ois mitään pahaa, mut you know”, Elias hymähti ja raaputti kuulaansa. ”Hei voi tsiisus, siis joku Pauli. En kai mä ois sen kans naimisiin menny jos mä oisin tienny, et tääl on niin hyvän näkösiä jätkiä!” Piia tunki itsensä uudestaan Eliaksen syleilyyn. ”Mä jään tänne yöks, mut pitää soittaa eka Paulille. Tee sä vaik sillä välin iltapalaa, mul on kauhee nälkä”, hän kuiskasi ja haki kännykkänsä.

Screenshot-155-normal.jpg

Aamulla Piia sitten lähti painelemaan kotikonnuille. ”Kiitos ihanasta yöstä ja illasta ja kaikesta. Ens kerralla pitää vaan hoitaa se aviomies pois kuvioista, heh. Näkyillään, mussukka”, Piia kuiskutteli Eliaksen korvaan, muiskaisi pusun poskelle ja lähti autolleen. Elias: ”Naiset..”

Screenshot-189-normal.jpg

Elias teki töitä kuin pieni orava. Aina hänellä oli kuitenkin aikaa ystävilleen, hieman ”läheisimmille” ystävilleen, sekä jonkun verran perheellensäkin. Usein hän mietti, että olisiko Piia hänen elämänsä nainen. Olihan neito kaunis, viisas ja ennen kaikkea Elias viihtyi tämän seurassa. Mutta toisaalta hän tiesi olevansa vasta aikuisuutensa alkutaipaleilla, eikä halunnut vakituista naista ristikseen. Ja olihan Piia naimissakin! Ties vaikka nainen itse tulisi toisiin ajatuksiin, ja lähtisi painelemaan Paulinsa kanssa. Sekös Eliasta eniten epäilytti. Piia oli naimisissa. Vakituisessa suhteessa kunnes kuolema heidät erottaisi. 

Screenshot-156-normal.jpg

”Oke oke, kuka mä nyt oon?” ”Hmmh, kyl mää tän tiiän.. SIMINEM! Eiks ookki Siminem tää?” ”Ei kyl oo Siminem mut aika lähellä.” Elias muisti, että oli muutama päivää sitten törmännyt Pauliin toimittaessaan paria SuperFatBurger -annosta kuntosalin personaltrainereille. Pauli oli tunnistanut nuorukaisen heti, sillä olihan Elias käynyt muutamaan otteeseen hakemassa Piian ”työpalaveriin” ravintolaan. Pauli ei ollut tajunnut hölkäsenpöläystä todellisuudesta, vaikka Piia ei edes käynyt siihen aikaan töissä.

Screenshot-190-normal.jpg

Tupakan poltettuaan Elias soitti parhaimmasta parhaalle parhaalle ystävälleen. ”Moro äijä, ootko nukkumas jo?” Elias naureskeli puhelimeen. ”Kamoon, kello on vast yheksän. No muija tos kuorsaa”, Jeremia vastasi kovaan ääneen. Elias kuuli luurin toisesta päästä sekavaa kimitystä ja naureskelua. Jeremia jatkoi: ”No läppä oli! Tuu kaljalle, ku täält tulee joku hyvä leffaki just.” Elias ajatteli, että samapa tuo nyt olisi yhdet ottaa ja lähti ajamaan.

Screenshot-191-normal.jpg

”Kun mun mielestä, Ellu--.” ”Ei, ei Ellu. Eiks se oo vähä girly?” ”Mun yhen inttikaverin nimi oli Ellu.” ”Jaa.. No sitte.” Jeremia otti Eliasta (tai Ellu, miten vaan) olkapäästä kiinni ja sanoi humalaisella äänellään: ”Homman nimi on nyt se, että sä unohat hetkeks sen muutaman matamin. Elät nyt ihan niinku oman mieles mukasest, tajuutsä? Kun mäkin oon ton Marianananan kanssa ollu nyt kihloissa.. Pff, mitä täst nyt tulee, no monta vuotta! Ai hittolainen kun joskus tekisi poikaa vaa karata jonku uhkeen blondin kanssa jonnekki. Pidä nyt siitä poikuudestas kiinni!” Elias loi kaveriinsa hieman ärtyneen katseen: ”En mä oo neitsyt! Perkele!” Jeremia nauroi ja taputti Eliasta olkapäähän. ”Hei Ellu. Väitäksä et sä muka oisit saanu naista? Ahaha, jumalauta. On kyl eukko tainnu olla vähä epätoivone!” Jeremia kikatti kuin (humalainen) pikkutyttö ja lyyhistyi maahan. Yhtäkkiä tämän kasvoille levisi kuvottunut ilme. Äijä oli vähällä törmätä naulakkoon juostessaan vessaan. ”Amatööri!” huusi Elias nauraen pönttöritarin perään.

Screenshot-199-normal.jpg

Elias hoiperteli kotiportista sisään hoilaten Laukkaavien Laamojen kannustuslaulua. Voi vitsi jos se Piia nyt ois täällä. Mä hoitelisin sen niin yli ja ali ja.. Täytyy unohtaa se Piia. Mulla on elämä edessä ja eukkoja tulee ja menee. Missä mun avaimet on? Ei perkele jäiks ne nyt sitte raflaa? Elias facepalmasi itselleen ja meni nukkumaan humalaista untaan puutarhatuoliin.

Screenshot-193-normal.jpg

Aamutuimaan postipojan kiljumiseen (säikähti kuolleelta näyttävää spuge-Eliasta) herättyään Elias hoiperteli talonsa edessä. Hänellä oli vain lyhyitä muistikuvia eilisistä snapseista ja kaljapulloista. Hän tajusi olevansa jo myöhässä töistä ja hakkasi suutuksissaan oveaan. Ovi lipui hitaasti auki iskun seurauksena ja Elias sai jälleen kerran facepalmata itselleen.

Hän vaihtoi nopeasti likaiset vaatteet puhtaisiin ja soitti pomolleen, että oli erittäin kipeänä, eikä päässyt edes sängystä nousemaan päänsäryn takia. Olihan se ainakin puoliksi totta. Sen jälkeen hän kiiruhti nopeasti naapuriin pahoittelemaan eilistä.

”No niin, Ellu. Äläs nyt noin homoks käy. Mähän se olin joka tuol puhu norjaa vessanpöntölle, etkä sä”, Jeremia hekotti persoonalliseen tyyliinsä. ”Sä et tajuu, et kuin tärkee jätkä sä oot mulle. Ku sä sanot jotain, ni mun omatki mielipiteet avartuu. Kiitti äijä”, Elias sanoi ja rutisti Jeremiaa kuin omaa veljeään. 

Screenshot-194-normal.jpg

”Me ei olla iha hirveesti styylatty, ellei eilistä lasketa”, Elias sanoi hieman nolostuneena Marianalle. ”Joo, ei olla. Sä oot varmaa iha hyvä jätkä, mut se eilinen meni vähä yli”, Mariana naurahti. ”Hmm, no jos saan vaan kysyy niin.. Mitä mä mahdoin tehdä?” Elias oli valmiina JÄLLEEN kerran facepalmaamaan itselleen. ”No sulla oli jotkut poolpartyt mun joka ikisten alusvaatteiden kanssa tuol meidän kylpyammees. Pyysit sä muakin mukaan, mut mä sit aattelin et jätän väliin”, Mariana sanoi ja vilkuili kohti kylpyhuoneen ovea, jonka edessä oli suuri lammikko. Elias raapi päätään ja yritti nauraa itselleen.

Screenshot-167-normal.jpg

Jeremiaan sanomisista huolimatta Elias ehti käydä Piian kanssa vähän useamminkin tanssahtelemassa. Olihan myös toki romanttisia ravintolailtoja ja piknikkejä pikkupuistoissa. Piia oli myös jostain syystä ostanut Eliakselle lahjaksi kannettavan tietokoneen. Heti Simternetin avattuaan Elias oli ajautunut jollekin maanmainiolle deittisivustolle. Hän oli saanut lähes heti yhteydenottoja outolaaksolaisilta ”seikkailua etsiviltä” ufonaisilta, mutta oli päättänyt dumpata treffikutsut saman tien. Kaikkien risujen joukossa oli myös yksi ruusu, jonka Elias aikoi vapaapäivänään tavata. Ennen h-hetkeä meni Elias kuitenkin perinteiselle punttisalille vähän painoja nostelemaan. Hän sai huomata, että perinnössä kulkevat supermieslihakset eivät tarkoittaneet, että heti jaksaa bodata suurimmilla painoilla. 

Screenshot-158-normal.jpg

Elias oli mennyt Maila-nimisen neitokaisen lukaaliin odottamaan, että tyttö saisi dieettikeittonsa alas kurkustaan ja olisi valmis lähtemään elokuviin. Maila oli tarjonnut odottavalle Eliakselle savuketta ja totisesti nuorukainen oli sen ottanut vastaan. Hermostuttihan häntäkin.

”Sulla on kyllä hienoja maalauksia. Nää on varmaan aika arvokkaita.” Elias katseli seinillä riippuvia tauluja Mailan mussuttaessa äänekkäästi. ”Heh, joo. Ne tuli vähä niinku ’kaupanpäällisinä’ tän talon kans”, Maila sai sanottua syömiseltään. ”Jaa, just. No entäs tää talo sit. Onks tää joku perintöjuttu vai kui rikas sä nainen oikeen oot?” Elias sanoi naurahtaen. Maila otti kipponsa ja pyyhkäisi suutaan: ”Mä mitään rikas oo! Voitin tän arpajaisis, kun olin käymäs Outolaaksos!”

Maila kietoi kätensä Eliaksen kaulalle ja sanoi: ”Sä oot kyllä tosi komea, Elias. Mut pitäskö meidän nyt lähtee sinne leffaan?” Elias katsahti ikkunasta ulos ja puhalsi savua. ”Mitäs sä Maila sanoisit, jos hoidettais ’hommat’ nyt jo pois alta? Tai siis jos sä haluut”, Elias sanoi ja katsoi Mailaa suoraan silmiin. Nainen hymyili: ”Sä oot kyl niin komee.”

Screenshot-159-normal.jpg

Maila oli täysin voimaton Eliaksen charmin alla. Elias suukotteli innoissaan uutta ”hoitoaan”, mutta tajusi pian jotakin. ”Shiit, Maila. Sori et mä pilaan tunnelman mut, mulla ei tullu kumeja yhtään mukaan”, Elias sanoi hammastaan purren, mutta Maila se vain jatkoi suukottelua. ”Ei se haittaa”, hän kuiskasi ja melkein repi rintaliivinsä irti. Elias hengästyi pelkästä katselemisesta. ”Mut mä en halua--” ”Kaikki on ihan kunnossa. Älä huoli”, jatkoi Maila kuiskutteluaan ja Elias uskoi naisen sanaan.

Screenshot-168-normal.jpg

Elias joutui menemään yksin katsomaan väkivaltaelokuvaansa, koska Maila oli yllättäen tullut hyvin väsyneeksi, eikä jaksanut nousta pedin pohjalta. ”Brutaalimättö 2: Paikat paskana” kuulosti Eliaksen mielestä hyvältä äijäleffalta, joten päätti mennä katsomaan sen. Hmmh, vähän kyllä hiukoo. Saakohan sieltä kioskista jotain täyttävää? Elias tuumi ennen elokuvan alkua.

 

 

 

Finalmente! Eka osa nätisti purkissa, vaikka jäikin tosiaan hieman (todella) lyhyeksi. Jatkossa tulee sitten runsaammin (JA TULEE MUUTEN HELEVETISTI) kuvia. Tykkään kuitenkin, että sitä tekstiä on myös runsaasti, enkä suuremmin piittaa ns. "turhien" kuvien tunkemisesta joka väliin. Mutta kaipa nyt sitten täytyy ajatella vähän uudella tavalla ja välillä tiputella ylimääräistä soopaa sinne muun shaiban sekaan.

Tässä osassa siis esiteltiin Elias Sahlsten, Surkimukset ja Arjen Sankarit -tarinapläjäyksen ensimmäinen stoorin päähenkilö! Mitä mieltä? Kumpi sopii paremmin: keesi vai kuula? Vai pitäisikö antaa piiskan kasvaa? Saa myös nähdä, että minkälaisia eukkoja ovat Piia ja Maila! Piiasta ainakin sen verran tiedän, että hänen siskonsa nimi on tititidii.. Piia! (What..?) Voi tätä Simssin ihanuutta jo vuodesta toiseen. (Tuosta Maila-nimestä muuten sen verran, että naurupärskähdyksiä tuli muutama kirjoittamisen aikana. "Maila oli täysin voimaton..." Haha, okei huono läppä.)  

Okei, siihen saavat nyt loppua loppujuputukset! Lukekaa, kommentoikaa, nauttikaa!