Anyways, nyt ollaan kuitenkin päädytty siihen pisteeseen, että käsissämme on täysin viimeinen osa tätä tarinaa. Perheen pariin palatessani ja vanhoja kuvia katsottuani karmaiseva ikävä Eliasta ja muuta jengiä kohtaan valtasi meikäläisen. Tuntuu todella haikealta ajatukselta, että en tule enää samalla tavalla kertomaan heidän elämästään ja saa usuutettua samalla mukahauskoja vitsejäni joukkoon, mutta turha tätä surkeiden sattumusten sarjaa enää on pitkittää. Toivotan kaikille viimeisen kerran mahtavaa lukunautintoa tämän sarjan osalta!

"No mitä halvattua.. Kyllä tää hana vielä päivällä toimi! Eiks toiminutkin, täh?" Elias ärisi ja väänteli raivoistasti vesihanaa. Hän oli muutama päivä sitten ostanut oman talon Riverview'n laidalta. Keskustan asunnossa ei ollut vähään aikaan ollut mitenkään erityisen hyvä ilmapiiri ja Piian mielestä jommankumman oli muutettava joka tapauksessa pois. Herrasmiehen elkein (eli vanhaan luukkuun kyllästyneenä) Elias sitten tulikin ostaneeksi omakotitalon, jota nyt yritti saada asumiskuntoon. 

"No kyl se tais ihan pelittää. Mut tota.. Mun pitäis varmaan lähteä kotiin nyt, ois vähän juttuja hoidettavana", Enni sanoi viimeisen pahvilaatikon purettuaan. Elias kääntyi ja pyyhki käsiään.

Hän käveli lähemmäs tytärtään ja kysyi: "Ai sä et jääkään yöks? Onhan tää kato kuitenki sunkin kotis. Mä voin vaik tilata meille pitsan tai jotai. Telkkarist tulee leffaki jota voitas--" Enni kuitenkin keskeytti isänsä levottomalla käsienvatkauksella. "Mut ei tääl ees oo tilaa ja mä vähän niinku sanoin jo äidilleki, et mä meen sinne yöks. Ja mun pitää edelleenki hoitaa vähä juttuja", hän selitteli ja laski kätensä alas. Elias raapi päätään. "Jaa. Niin mitä juttuja? Poikaystävä-juttujako?" "Ei, vaan yliopisto-juttuja." "Jaa, sä nyt varmasti haluut mennä sinne vai? Kyllä tällä kylällä nyttenkin töitä riittäs."

"Ihan varmasti joo, mutta mä nyt ajattelin tähdätä vähä ylemmäs kun kirjastotädiks", Enni naurahti ja katseli ympärilleen varmistaakseen, että ei jättänyt mitään elintärkeää jälkeensä. Elias käveli ovelle ja katsoi ulos huomaten taivaan jo pimenneen. "Niitä kirjastotätejäkin tarvitaan", hän sanoi hiljaa ja kääntyi tyttärensä puoleen. "Tuol on kyl aika pimeetä jo, ehkä sä sit lähet vaan. Ootsä varma ettet tarvii autokyytiä?" Elias kysyi ja halasi isällisesti Enniä. "Emmä nyt ku mulla on toi pyöräkin. Mut nähään varmaan huomenna sit", tämä vastasi ja käveli ulos.

Enni ei oikein välittänyt keskustella isänsä kanssa opiskeluista. Elias ei suinkaan vähätellyt yliopistoon meneviä tai siellä jo olleita, mutta piti koko prosessia enemmänkin ajan ja resurssien tuhlauksena. Ei Ennikään tasan tiennyt mitä halusi tulevaisuudessaan tehdä, mutta sen hän tiesi, että kirjastotätinä työskenteleminen ei hänen tulevaisuuteensa kuulunut.

Kotosalla Piia lappasi kolmatta murokippoa kitusiinsa. Eron jälkeinen aika oli muuttanut asioita kotona paljon. Hän ei enää kokenut kykenevänsä ruuanlaittoon tai muuhunkaan kodinhoitoon. Tietysti talo näytti aina siistiltä, mutta lähinnä siksi, että tiloja ei enää käytetty entiseen malliin. 

Piian tiskatessa kulhoa Enni astui ovesta sisään. "Moi", Enni huokaisi pyöräilystä hieman väsähtäneenä. "Moi, tulitsä sieltä uudelta kämpältä suoraan?" äitinsä sanoi reippaammin. "Joo. Kyl sekin alkaa pikkuhiljaa asunnolta näyttää. Vähän tyhjää siel vaan on. Ootsä ollu kotona?"

"Ei, mä tulin tossa tunti sitten Rhodan luota. Se uus mies on aika hirvee, mut sopii Rhodalle. Hei muuten mä kattelin niitä asuntolakuvioita sen luona ja Rhoda sano, et sillä on joku serkun siskon pojan kaima, jolla on oma osakunta. Sähän voisit mennä sinne punkkaamaan! Ja hei mä tein muuten sellasen testin et mikä pääaine sulle sopis!" Piia selitti innoissaan. Enni ei kuitenkaan ollut äitinsä ihku-hehkutuksesta yhtä innostunut. "Äiti, enköhän mä ihan ite sen pääaineeni päätä, eikä mikään superpätevä Iltapulun testi. Ihan niinku ne asumiskuviotkin, I can handle this", tyttö vakuutti ja oli painumassa omiin oloihinsa.

"Joo ihan varmasti. Näin mä muuten sitä Alkavaisen Marttaakin. Muistat varmaan", Piia sanoi varoen. Ennin kulmat alkoivat pikkuhiljaa kurtistua. "Joo-o, kyllä niin mitä siitä?" hän tuhahti. "Perttukin on hakemassa opiskelemaan. Me vaan mietittiin Martan kanssa, että pitäiskö teijänkin sopia, ettei sitten siellä tule mitään konflikteja.."

"Äiti, älä puhu mulle enää mistään Pertusta! Älä puhu ees sen äidistä! Se kusipää on mennen talven lumia. Joten kiitos taas tästä informaatiosta, mä meen nyt tonne yläkertaan enkä tuu koskaan pois jos sä mainitset sen nimen vielä mun kuullen, kiitti", Enni raivosi ja kopisteli yläkertaan alta aikayksikön. Oikeastaan Perttu itsessään ei ollut se, mikä sai hänen verensä kiehumaan, vaan se että jotkut oikeasti kuvittelivat, että se toukka vielä kiinnostaisi häntä. Enni oli päättänyt, että hän ei sopisi mitään yhtään kenenkään kanssa vain välttyäkseen konflikteilta.

Aamu alkoi valjeta Riverview'n ylle. Elias oli jo ennen kukonlaulua vetänyt lenkkarit jalkaan ja jolkotteli kohti keskustaa.

Ennikin oli sopinut aamutreffit Anitan kanssa Herkkunärpille. He eivät kuitenkaan ehtineet seurustella kauan, kun Anita ilmoitti olevansa nykyään kiireinen bisnesleidi. "Olen tosi pahoillani, Enni-ystäväni, mutta minulla on parin tunnin päästä yhdet neuvottelut siitä meidän kesäasunnostamme", hän sanoi arvokkaasti. "Aha. Miks ihmeessä sä puhut tolleen? Kyl sä niille isoille kihoille voit esittää olevas joku fiinikin täti, mutta mä tunnen sut vähä liian hyvin", Enni vastasi hieman tirskuen. Anita tuhahti. "Älä viiti! Mä ihan tosissani oon yrittäny.. Äiti osti mulle tän jakkupuvunki. Ehkä mun pitäis vielä kerran silittää tää. Nähdään vaikka illalla tai jotain!" hän huusi ja oli poissa ennen kuin Enni ehti edes hyvästellä ystävänsä.

Tekstiviestissä saadun kyläkutsun johdattelemana Elias löysi tiensä tutulle ovelle. Postipoika sattui pihaan samaan aikaan. "Ei kande mennä sinne. Se tyttö haisee tosi oudolle. Paitsi jos sä oot sen iskä niin kai sun on pakko rakastaa sitä", poika sanoi ja hölkkäsi pois sanomalehden kivetykselle viskattuaan. Elias hieman hämmentyneenä odotteli, että Kirsi tulisi avaamaan oven. Ei hän tiennyt, mitä se hänestä halusi, mutta ei puhelakon jälkeen viitsinyt kieltäytyä kutsusta.

Hetkisen kuluttua Kirsi asteli ulos ovesta. "Moi, Elias. Kiva et sä tulit sit", nainen sanoi ja sulki oven raolleen. "Joo. Ei mulla tässä nyt ollu.. mitään muutakaan", Elias takelteli sanoissaan. Hän raaputti päätään ja kehui Kirsin ulkonäköä hieman vaivaantuneesti. Kaikissa leffoissa miehet aina kehuivat naisia, kun pitkästä aikaa nähtiin. "Heh, kiitti. Hei voisitsä tulla sisälle?" Kirsi kysyi kainosti hymyillen.

"Miksei me vaan voida jutella tässä ulkona? Mä en ihan hirveesti jaksais tuhlata aikaani, duunitki alkaa kohta ja.." Elias vastasi kimpaantuneena. Hän ei oikein itsekään tajunnut, että miksi hän Kirsin taloon astumista niin kammoksui. 

Aluksi Kirsi säikähti Eliaksen reaktiota, mutta nosti sitten hymyn huulilleen. "No totta kai me voidaan tässä jutella. Mä nyt vaan aattelin, että sä haluisit istahtaa vähäks aikaa. Mun asia on aika iso, enkä mä halua seisottaa sua liian pitkään. Kamoon, tuu nyt vaa", tyttö sanoi ja viittoen Eliasta sisälle.

Elias huokaisi ja astui taloon Kirsi perässään. Hän ei kuitenkaan malttanut istua. "Okei, mikä tää sun asias nyt sit on?" Elias sanoi levottomasti. Kirsin katse vaelteli seinillä. "No alukskin mä haluisin sanoo, että mun mielestä meillä oli tosi mahtavaa ja sä oot ihan älyttömän ihana jätkä. Mä oon tosi pahoillani oikeesti niistä mun flippaamisista ja muusta ääliökäyttäytymisestä, oikeesti."

Elias keskeytti hänet: "Totta kai sä saat anteeks. Sä käyttäydyit tosi lapsellisesti, mut niin myös mä. Must on ihan huikeeta, että me voidaan sopia tää tälleen kasvotusten. Äläkä syytä itteäs mun ja Piian erosta, meijän aika ois tullu loppuunsa muutenki." Elias jatkoi sovintopuhettaan, mutta Kirsin vain keskittyi tiukasti tämän pusuhuulien liikkeeseen. "Ollaanks me nyt sit niinku.. ystäviä?" mies vielä varmisti yrittäen hymyillä. "Niin, Elias.. Mitä sä sanoisit jos.."

Kirsi rykäisi ääntään korjatakseen. "Totanoin. Sähän varmaan muistat sillon kun me.. rakasteltiin tuolla mun makuuhuoneessa ja.. Susta tulee isä, Elias. Mä olen raskaana", nainen kakisti naamallaan autuas hymy.

Elias ei tiennyt, että olisiko pitänyt nauraa vai itkeä. Hän käveli Kirsin ohi ja pyyhki naamaansa sormillaan. "Tsiisus", hän huokaisi. "Elias, mä rakastan sua", Kirsin lempeä kuiskaus kuului hänen olkansa ylitse. Ihan typeränäkö tuo heitukka häntä piti? Heidän lemmenleikeistään oli jo sen verran aikaa, että tuollainen napapaita ei raskausmahaa enää paljoa peittelisi.

Hän palasi Kirsin luokse ja avasi suunsa: "Mitä sä muija kelaat? Että tommonen paska läppä sais mut jäämään vai? Kyllä mä nyt osaan päiviä laskea ja tiedän vielä, miltä raskaana oleva ämmä näyttää." Kirsi oli kauhistunut. 

"Mulla on sulle niin paljon kerrottavaa", Kirsi aloitti, mutta Elias ei halunnut antaa hänelle suunvuoroa. "Ja ootsä alkanu pössyttelee vai? Minkä ikänen sä taas olitkaa?" Oma kysymyksensä sai Eliaksen hetkeksi miettimään, että miksi hän oli koskaan edes retkahtanut tuollaiseen typerään pikku blondiin.

"Joo se on nyt kyl sellanen juttu, että älä sinä ikinä enää laita mulle viestiä tai yritä soittaa. Älä ota muhun mitään yhteyttä. Lopeta toi valehtelu ja paskanjauhanta ja hommaa joku ikäses nulikkaa pitämään huolta. Tai älä tee sitäkää. Mitä jos sä vaan pysysit ihan omissa oloissas ton pimeen pääkoppas kans, etkä sekottais ittees muiden elämiin."

"Sä Elias Sahlsten oot tunteeton paskiainen. Kai sä tajuut, että mä voin olla sun elämäs nainen", Kirsi myhäili ja piteli päätään.

"Anteeks mitä", Elias vastasi. Kirsi nosti katseensa ylös lattialta. "Ihan sama mulle, vitun kusipää! Jätä sit naises ja lapses! Kohta koko kaupunki tietää kuin tunnevammanen sä oot, mulkku. Mä oisin voinut antaa sulle ihan kaiken, mutta sä saat vuorostas lähtee ilman yhtään mitään! Painu sen vitun eksä-lutkas luokse itkemään, kuinka nuori ja kaunis herkkupeppu ei huolinutkaan sua. Haista paska, Elias", nainen huusi, eikä olisi millään halunnut lopettaa metelöimistään, mutta Elias pudisti päätään ja kääntyi ovelle.

Sanaakaan sanomatta Elias käveli ulos ovesta. "Tuu takas, runkku, tai mä tapan sut vittu ihan oikeesti! Mä rakastan sua!" Kirsi jatkoi itkuraivohuutoaan Eliaksen läimäyttäessä ulko-oven kiinni. Päällisin puolin tyynenä hän lähti jatkamaan lenkkiään.

Koska Anita oli joutunut perumaan kahvittelut, oli Enni päättänyt soittaa Tatjanan kupposelle uuteen Javamajaan. Vanhat ystävykset keskustelivat kassajonossa. "Mä juttelin Vesan kansa tässä yksi päivä puhelimesa. Se haalua et mä muutan Bridgeporttin. Mä aattelin eka et da da, mut siten se kans sano et se haluu vauvan. Sit mä olin et njet njet", Tati kertoi. Hän oli sanomansa mukaan ollut tämän Vesan kanssa kaukosuhteessa muutaman päivän, mutta he olivat todella vakavissaan. "Mm, ihan oikein. Mutsi yritti puhuu mulle eilen jotain Pertusta. Mä ignorasin sen heti", Enni sanoi tuohtunut ilme kasvoillaan. "Joo, se kusipä voi painu vittun meijän elämäst."

Aamupäivällä kahvila oli Ennin mielestä parhaimmillaan; ei pahemmin asiakkaita, ei melua. Nuorehko baristapoika hymyili Ennille. "Terve, mitä sais olla?" hän kysyi hymyillen leveästi. "Ihan normi latte vaan kiitti. Ja sit tollanen muffinssi", Enni vastasi. Poika naurahti: "Vähän aamupalaa vai?" Tietysti Ennin päähän paukahti heti, että 'sanoiko se minua nyt läskiksi' ja 'en mä voi ikinä enää tulla tänne koska sit se luulee et mä syön aina help'. Vastaukseksi Enni antoi pojalle vaivaantuneen kärsivän pikku porsaan ininää muistuttavan ulahduksen.

Pöydässä tytöt jatkoivat keskustelua. "Mä en varmaan tuu ikinä löytää miestä. Joko ne on ääliöitä tai sit mä käyttäydyn niiden seurassa ku mikäkin vajakki", Enni naureskeli ironisesti ja hörppäsi kahviaan. "Sun kannattas liittyy Simderiin. Mulla mätchäs siel Vesan kansa. Oikestan mul mätchäs myös yhen Nikonkin kansa, mut se asuu Sunset Valleys", Tati sanoi ja näpytteli samalla puhelintaan. "No sulla ei ainakaan pulaa ukoista oo. Ehkä mun pitäis joskus käydä Sunset Valleys, onhan faija kuitenki asunu joskus junnumpana siellä."

Tatjanan kipittäessä vessaan Enni veti viimeiset tilkat kahvistaan ja tunki muffinssin suuhunsa. Riverview'n kuviot oli aika nähty, hän tuumi. Ehkei sen oikean olisi tarkoituskaan löytyä täältä landelta. Hän kuitenkin muisti, kuinka isä aina aikoinaan valitteli ystävien ja suvun jättämistä taakseen. 

Enni nousi tuolista, kun näki Tatjanan kävelevän ulos vessasta. "Mitäs sit? Me voidaan mennä vaik meille, jos ei sul mitään muuta tuu mieleen. Mutsikin varmaa huitelee kaupungilla", Enni ehdotti. Tatjana löi kätensä yhteen ja ehdotti jotain muuta: "Me ei olla vielä yhdessä vedetty kunnon vodka! Me lähdetän nyt ryyppämän." Aluksi Enniä hieman kauhistutti ajatus Tatin kanssa juopottelemisesta, mutta mitä hänellä sitä vastaankaan olisi. Aikuisia he molemmat olivat, eivätkä työt tai opiskelut painaisi.

"Mä en tienny et sulla on auto. Ootsä alkanu käydä töissä vai ootsä voittanu jossain lotossa?" Enni nauroi. Tatjanakin hörähti. "Ei ku tää on Alvin. Mun poikaystävän."

Uudessa kylpyammeessan lilluva Elias ei saanut pois päästään päivällä tapahtunutta. Nyt oli ainakin se aivan selvää, että sovintoa hän ei sen bimbon kanssa enää edes yrittäisi kyhätä. Vai että oikein raskaana. Ihan kun kakarat ois ennenkään saanut mua jäämään. Mitäköhän sille Paulille mahtaa kuulua? Se on varmaan aika iso jätkä nykyään, Enniä vanhempi kuitenkin ja silleen. Miten lie Jerpan perheelläkin mahtaa mennä.. Tai Iinalla ja Luukaksella? Miten mä oon voinu hylätä tällasen tulevaisuuden takia kaiken sen, mitä mulla oli.

Punaisessa Pisteessä ei tavalliseen tapaan ollut juurikaan asiakkaita. Onneksi Tatjana ja Enni tulivat kuitenkin paikalle piristämään baaripirkon iltaa. "Ei jumalaude, ei jaksas millää panostaa", kirosi baarimestari itselleen, viskasi vodkapaukun kitaansa ja alkoi pirteästi taiteilla pulloilla. "Moi, eeh, pistä jotain.. hyvää", Enni sanoi tiskille tullessaan. Hänellä ei baarin juomatarjonnasta ollut minkäänlaista käsitystä. Muutaman kerran hän oli vain Pertun ja muun kaveriporukan kanssa vetänyt istumakännit kaljalla keskuspuistossa.

Parisen tuntia kapakassa oltuaan ja vain kolmen pulimummon käytyä örisemässä Enni ja Tatjana halusivat jotakin liikettä elämäänsä. "Hei kuulehan! Kuulehan nyt, Tati-rakas. Mä kyllä nyt soitan Anitalle, et se tulee sen Cartsan kans tänne heti! Rimpauta sä vaik sille Alville tai jotain!" Enni huusi musiikin lävitse. "Kyläkylä, ehdotomasti. Tarvitan lisä votka myös, ehdotomasti!"

Kuten ollakaan, Anita saapuikin paikalle. "Hei Antsaah! Ihana nähdä, tuu tanssimaa mun kaa. Senkin jakkupukutäti, ihihihi", Enni kikatteli humalaisesti. "Nii siis eihän me nähtykää kun muutama tunti sitte viimeks. Silmien seisomisest päätellen sä ainakin voisit hidastaa sitä juomista", Anita vastasi. Ennin kasvoista hän siirsi katseensa tiskille tanssimaan kiivenneeseen Tatjanaan ja jatkoi: "Ja toi vois hidastaa suosiol kans.."

Hetken tanssilattialla hilluttuaan alkoi se ämmille tyypillinen halailu ja 'sää oot mun paraskaveri ihan oikeesti' -horina. Kaulailun päätyttyä Enni kysyi Anitalta: "Ei se Cartsa sit tullukaa vai? Vihaaks Cartsa mua?" Ystävänsä katsoi häntä hieman hämillään. "Mikä helvetin Cartsa?" "No Cartsa! Carlotta! Vihaaks se mua? Mä oisin oikeesti aina halunnu olla sen kaveri mut se on jotenki oikeesti tosi kylmä, ihan oikeesti.."

Nuoret naiset vetäytyivät baaritiskin suojaan jutustelemaan. Anita aloitti: "No mä oon miettiny tiäks kans et onks sillä kaikki ihan fine. Se käyttäytyy välil ku joku mikä vitun lie neuroottinen. Ja kylmä ämmähän se sisko-kulta on aina ollu. Mut kyl se on vissii tulossa, se vaan sano laittautuvansa ekaks tai jotain."

Heti Anitan lauseen loputtua hänen siskonsa pelmahtikin ovesta sisälle. Carlotta kipitti tiskin vierelle jutustelemaan baaripirkon kanssa.

"Moi Cartsa!" Enni hihkaisi ja käveli nopeasti Carlottaa kohti. "No moi vaan ja mikä vitun Cart--", tyttö ei ehtinyt saattaa lausettaan loppuun, kun Enni jo oli tunkenut drinkinviileät huulensa hänen huuliaan vasten.

Ainakin omassa humalaisessa mielessään Enni tunsi jään sulavan Carlotan katseesta.. tai huulista. "Oi oi, minä tiesin Ennyshkä, että sinä lesboseksuaali!" Tatjana huusi rumpujen takaa. "Jumalauta venakko pois sieltä! Mä pistän tän luukun kiinni nyt, että joka iikka pihalle!" baarimestari rääkyi. Musiikki lakkasi ja tunnelmavalaistus sammui. Nopeasti Carlotta irtaantui Ennin liiskaavasta otteesta.

"No niin, kuulitte mitä se Sarita sano, typykät. Ulos sieltä", portsarikin jo kailotteli ovilta Tatjanan edelleen hakatessa rumpuja. Onneksi vodkapaukun avulla tämäkin saatiin houkuteltua baarista pihalle.

Enni oli jonkisortin täpinöissä pusuteltuaan jääkuningattaren kanssa. "Carlotta, mä tykkään sust ihan oikeesti ihan älyttömän paljon, ihan oikeesti", hän kuiskutti ja yritti tarttua Carlottaa käsistä. Valtiatar itse ei kuitenkaan ollut yhtä tyytyväinen: "Mitä sä nyt oikeen sekoot? Et sä musta taida ihan hirveesti tykätä, jos tolla tavalla kaikkien edessä nolaat mut! Älä koske muhun enää.." Enni katsoi apeasti pusikkoa. "Mäkö sut nyt nolasin?"

"No sä, sä, just sä! Kai sä älyyt, että Sarita on mulle sukua ja sen edessä päätät alkaa lesboilla. Ja toi sun itäblokin horokin näki vielä. Arvaa vaa kun se kaikille kertoo.. Koko helvetin kylälle", Carlotta huusi. Onneksi kaikki muut olivat mystisesti häipyneet jonnekin, Tatjana poliisisedän kyydillä mahdollisesti. "No anteeks, en mä tajunnu et toi oli sulle nii iso juttu. Ei ton nyt tarvinnu tarkottaa mitään, oikeesti", Enni myhäili ja yritti parhaansa mukaan luoda Carlottaan lepyttelevimmän katseensa. (Huomatkaa dramaattinen vesisade.)

"Fuck this shit ja fuck you, Enni!" Carlotta huusi ja lähti yllättäen pinkomaan täyttä vauhtia tietä pitkin. Enni jäi vain tuijottamaan eteensä jäänyttä tyhjyyttä. Voi damn, mitä mä oikeen teen? En mä nyt mitään lesboromanssia ajatellu ton empatiakyvyttömän akan kanssa muutenkaan. Hitto, pitäs viel raahautuu himaanki..

Sänkynsä sijasta Elias oli päätynyt nukkumaan olohuoneen sohvalle. Hän oli katsonut televisiosta tullutta Kummitäti III:tä, mutta ymmärsi tylsyydestä lepotilaan siirryttyään, miksi kolmatta osaa oli haukuttu niin paljon.

Eliaksen nukkuessa sohvalla ja hänen tyttärensä raahautuessaan kotiin Piia oli noussut ja petasi sänkyä. Nouseva aurinko heijastui jokeen. Päivästä olisi tuleva todella kaunis.

Etupihalla laskuhumalasta kärsivä Enni teki tuloaan. "Voi kristuksen vittu, ei tää oo ennen näin paskalta tuntunu", hän ulisi yksinään ja jalat olivat pettää alta. Hänelle alkava aamu ei näyttänyt yhtä kauniilta kuin äidilleen.

Piia oli roskat ulos vietyään jäänyt ihastelemaan nousevaa aurinkoa. Kun hän astui takaisin sisälle taloon, oli hymy herkässä.

"No mutta hyvää huomenta, rakas pikku tyttäreni!" Piia hihkaisi ivallisesti lattiaa pitkin raahautuvalle Ennille. Tämä ei vastannut mitään, vaan raahautui hitain konttausaskelein vessaa kohti. "Tais olla kiva ilta", Piia vielä huikkasi ja meni keittämään kahvia. Enni vastasi päätelmään abstraktilla mutinalla.

Kun tyttö oli oksentanut sisäelimensä hohtavan kiiltävään vessanpönttöön, hän painoi selkänsä seinälaattoja vasten. Hän ei enää harmitellut sitä, mitä Carlottan kanssa oli tapahtunut tai kuinka hän oli kadottanut Tatjanan ja Anitan. Vessan kattoa tuijottaessaan hän mietti tulevaisuuttaan. Missä hänen tulevaisuutensa oli ja mitä siellä näkyisi? Carlotta-konflikti sai hänet hieman ymmärtämään isänsäkin elämää. Niin pienistä harmittomista asioista voisi syntyä mitä tahansa. Sen hän tiesi varmaksi, että kukaan ei sitä osaisi ennustaa. Niin kuin ei Enni ollut osannut ennustaa, kuinka monta tuhatta litraa viinankatkuista oksennusta hänen kehostaan tulisi yön jälkeen poistumaan.

Päivä oli jo pitkällä Riverview'ssä. Väkijoukko oli harventunut ja aurinkokin oli laskemassa.

Elias oli ollut edellisenä iltana työpaikan kesäjuhlissa. Hän oli päässyt draamantäytteisistä pippaloista kotiin vasta aamuyöstä, joten herääminenkin oli venähtänyt hieman pitkäksi. Onneksi jääkaapissa oli edelleen parin päivän takaisia vohveleita, joita sitten kelpasi vedellä darraiseen naamaan.

Suurimman osan päivistään Elias vietti Urheiluruutua katsellen. Suurin osa tapahtuvasta sosialisoinnista tapahtuikin työpaikalla. Hän tosiaan kaipasi sitä elämäänsä, kun kodissa oli aina odottamassa perhe, jolle kelpasi jutella. Ja perhettä ennen hänellä oli ollut runsaasti ystäviä. Kuten Elias itsekin, niin myös monet hänen nykyisistä ystävistään oli siinä iässä, että juurikin se Urheiluruudun katsominen oli mielenkiintoisempaa kuin oluthuuruissa hurjasteleminen.

Enni oli istunut koko iltapäivän keskustan puistoissa näppäillen tietokonettaan. Hän oli päättänyt, että opiskelemaan olisi pakko päästä. Eihän kukaan selviäisi hengissä elämällä koko ajan Riverview'n pienissä piireissä.

"Ei tästä tule mitään. Ei ne mua ees tonne varmaan ota", Enni myhäili ääneen ja paukautti hellästi näppäimistöä nyrkillään. Hän oli aina tuntenut intoa viestinnän opiskelua kohtaan, mutta parin viime viikon perusteella hänen sosiaaliset taitonsa eivät olleet osoittautuneet kummoisiksi - ainakaan omasta mielestään.

Kotona mätänemisen sijaan Elias päätti lähteä kahville uuteen kahvilaan, josta Enni oli maininnut ohimennen. Mies olisi halunnut tavallisen kahvin, mutta joutui tyytymään kamomillakermamustikkamuffinssieukalyptus-latteen.

Ei hullumpaa, hän mietti tyhjentäessään kuppiaan. Ehkä pitäisi vierailla useammin trendipaikoissa, vaikka tosiaan sellaisia ei kyllä Riverview'ssä pahemmin ollut.

Yhtäkkiä Eliaksen viereen istahti hänen hyvä ystävänsä, Odin Crosby. Elias ei varsinaisesti ollut juttutuulella, muttei voinut vastustaa ystävänsä pehmeää ääntä ja nallekarhun silmiä. "Oisit kuule ollu tänään duunissa! Kirsi veti sellaset raivarit ettet uskokaan. Se oli ihan myrtsinä siitä, et sitä ei kutsuttu sinne juhliin. Mitäs sano, että on raskaana. Se on sillä tavalla, että jos et juo, nii sä et tuu, hoh hoh!"

"Mä tiedän että Kirsin viihdearvot on aika hiton korkeella, mutta mä pyydän että sen ämmän nimee ei enää mainita mun kuullen. Viimeinki oon kyenny työntää sen pretty much kokonaan pois mun elämästä", Elias vastasi ystävänsä hohotteluun. "Jeah, kyl mä tiedän. En vaa voinu vastustaa. Hei tota lähetsä muute bisselle?" Odin kysyi hymyillen. "Houkuttelis kyl, mut mul oli vähä suunnitelmis käydä hakee vähän kamoja viel tuolt.. Piialta", ystävänsä vastasi huokaisten ja nousi ylös pöydästä heilauttaen kättään.

Piialasta puheen ollen: Piia usein sanoi Ennille viettäneensä päivät pitkät lukuisien ystäviensä seurassa, milloin missäkin hurvitellen. Oikeastaan hän saattoi häipyä tunniksi, että Enni lähtisi kotoa, ja sitten palasi taloon. Hän ei selvästikään halunnut esittää erosta haavoittunutta äitiä, mutta oikeasti tunsi itsensä todella yksinäiseksi. Piia vietti pitkät päivänsä maalaten, siivoten ja nukkuen.

Kaupungilla Enni oli odotellut uutta romantiikkahömpötys-elokuvaa alkavaksi. Hän oli jo ehtinyt unohtaa, kuinka mukavaa oli vain istuutua alas ja katsoa elokuvia sanaakaan sanomatta.

Elias asteli entisen kotinsa ovista sisään. Hän napsautti valot päälle ja huomasi, ettei juuri mikään ollut muuttunut entisestään. Ainoa ero oli se, että huoneet huokailivat hiljaisuuttaan. Kaikista putkivioista ja narisevista lattialankuista huolimatta Elias oli ikävöinyt tätä taloa.

Makuuhuoneessa tokkurainen Piia havahtui olohuoneesta tuleviin ääniin. Suurimpana ihmetyksenä oli se, että joku katsoi televisiota. Kumpikaan naisista ei ollut koskenut kaukosäätimeen sitten Eliaksen muuton, joten Piian sydän tykytti pienestä pelosta. No niin, nyt ryöstäjät ovat tulleet. Tiesinhän minä, että takaovi pitäisi pitää lukossa!

Onnekseen hän kuitenkin huomasi entisen miehensä istuvan sohvalla katsoen lastenohjelmia. Piia istuutui sohvalle ja huokaisi. "Muistaksä kun me katottiin näitä kun Enni oli pieni? Mietittiin, miten onnellinen perhe me oltiin. Niin nuoria", Elias sanoi hiljaa pitäen katseensa ruudussa. Piia hymähti. "Muistan mä. Niin me oltiin nuoria. Ja niin sinisilmäisiä."

Molemmat huokaisivat syvään. Piian kasvoille levisi surullinen ilme. Päässään hän mietti, että missä vaiheessa kaikki alkoi mennä pieleen. Mitä olisi täytynyt tehdä toisin, etteivät he nyt istuisi tässä tyhjyyden ympäröimänä ja kaihon täyttäminä. Entä jos näin olikin vain tarkoitettu?

Hetken hiljaisen istuskelun jälkeen Eliaksen puhelin soi: "Sahlsten." "Punaisesta Pisteesä hyvää iltaa ja onneksi olkoon olette voittaneet kanta-asiakasarvonnassamme ilmaisen illallisen meillä! Voitto lunastettavissa vain tänään.."  "Jassoo, ei kai se muu sitten auta." Mies sulki puhelimensa ja kääntyi entistä vaimoaan kohti. "Mä tästä lähden. Oli ihan kiva nähdä."

Piia havahtui. "Ai joko sä lähdet? Tai siis totta kai lähdet jos sä... Mä aattelin et oltas juotu sumpit tai jotain", hän ilmoitti sen suuremmin sanojaan ajattelematta. Heti ne sanottuaan puna levisi hänen poskilleen pienestä nolostumisesta. Miten minä nyt tuolla tavalla. Eliashan vielä luulee, että minä häntä ikävöin. Mies kuitenkin piti päänsä ja otti suunnan kohti Pistettä.

Elokuva oli ollut juurikin niin siirappin kuin Enni oli odottanutkin. Kaikki se siirappi meinasi kuitenkin tulla kurkusta ylös, kun vessajonossa hän törmäsi Carlottaan. Enni olisi halunnut vain poistua paikalta ja olla noteeraamatta itse jääkuningatarta, mutta samalla hän tiesi, ettei halunnut jättää kaupunkia paha maku suussaan.

Hän pyysi Carlottan juttusille teatterin edustalle. Onnekseen tai epäonnekseen tämä suostui rupatteluhetkeen.

"Ihan first of all mä pyydän sulta anteeks. Mä en todellakaan tarkottanu nolostuttaa sua sillon! Mä voin vannoo että se oli vaan mun känninen mieliteko, enkä mä haluu susta yhtään mitään enempää, kuin anteekspyynnön hyväksymisen", Enni yritti pysyä rauhallisena. "Huoh, sä oot kyllä niin säälittävä, et ei mul kai oo muutakaan vaihtoehtoo. Fine, saat anteeks. Mut katokin et pidät ens kerral lesbonäppis musta erossa", Carlotta vastasi ylimielisesti. Hänen katseensa ei kuitenkaan ollut ilkeä, ylimielisyys oli hänelle selvästi jo vakiintunut rooli. Enni huokaisi ärtymyksestä. "En mä ole mikään... Ah, ihan sama! Mulle on yks VITUN hailee mitä sä musta ajattelet. Mä lähden muutenkin yliopistoon, eikä sunkaan tarvii nähdä mun SÄÄLITTÄVÄÄ naamaa enää ikinä, kun mä en palaa tänne!"

Jääkuningatar näytti hämmästyneen. "Ai et tuu takas vai? Mieti nyt vähä ees hei.. Anitaa? Ja sitä sun ryssäkaveriis. Et sä vaan voi jättää kaikkee", Carlotta kavahti taaksepäin. Enni naurahti: "Mä oon kuule miettiny ihan hitosti liikaa ja tullu siihen tulokseen, että täällä ei oo mulle mitään hyvää. Säkin oot ollu vaan yks piikki mun lihassa. Mä yritin olla sulle mukava mut.. Miks mä ees puhun sulle? Munhan se tässä on oikeus pakoilla ja olla puhumatta. On hiton vapauttavaa saada sut pois mun elämästä, vitun prinsessa." Siinä samassa Carlottan silmäkulmissa oli nähtävissä pienten kyynelten turskahtavan ulos. Tyttö kääntyi ja lähti kipittämään autolleen. Enni olisi halunnut huutaa hänen peräänsä ja rukoilla anteeksiantoa, mutta enää ei ollut hänen vuoronsa.

Punaisessa Pisteessä oli jälleen hiljaista. Onneksi Elias oli vain tullut noutamaan voittonsa. Tiskin ääressä istuva blondi tosin vilkuili miestä kuin mitäkin lihakimpaletta ja kuiskutteli välillä baari-Saritan kanssa.

Normaalisti Elias oli ehkä jopa tarttunut tilaisuuteen ja vienyt tuon naikkosen kotiinsa jatkoille, mutta naamarajan lisäksi Eliasta ei kiinnostanut naissuhteet sillä hetkellä. Niimpä hän vain tunki suuhunsa viimeisen sipulirenkaan ja lähti kotiin.

Carlotta-episodi kakkosen jälkeen Enni meni mättämään rasvaa naamaansa. Solakalle Ennillekin ruoka oli paras lohduttaja (poikaystäväkin kelpaisi, mutta ruoka ei petä).

Kaupunki oli autio ja tähdet killuivat taivaalla. Koska vatsa oli täynnä, Enni ei jaksanut polkea lujaa. Siltaa pitkin ajellessaan hän huomasi jotakin: ei ketään missään. Se selkeytti hänen ajatuksiaan entisestään. Ei täällä mitään minulle ole! Ystävien kanssa minä voin pitää yhteyttä puhelimitse, muuta tänne ei sitten jääkään. Tämä kylä saa kohta kyllä jäädä taakse.

Kuten useina muinakin päivinä Piia nautti kupin kahvia auringon noustessa. Säätiedotteen mukaan päivästä oli tulossa normaalia viileämpi. Niin Piia ryysti kahviaan ja mietti, mitä tekisi.

Hetken henkisen valmistautumisen jälkeen hän heitti lenkkikamat päälleen. Trikoot ja lenkkarit olivat ehtineet hieman pölyttyä kaapissa, mutta nyt ne pääsivät jälleen hyvään käyttöön. Raikasta ilmaa hengittäessään Piia ajatteli, että tästähän olisi tehtävä ihan tapa.

Vajaa tunti äitinsä lähdön jälkeen Enni nousi ylös pirteänä. Hän oli yöllä kokoenut jonkin asteisen valaistumisen ja tunsi tämän päivän olevan hänen uuden elämänsä ensimmäinen. Ennen yliopistoa oli enää yksi asia, joka tulisi korjata kaikkien hyvinvoinnin takia.

Hän kipitti alakertaan kännykkä kädessään ja naputteli samalla viestiä: "Herkkunärpillä tunnin päästä. Pakko hoitaa tää pois alta." Harjatessaan hampaitaan Enni tunsi rauhan sisällään, vaikkei hetken kuluttua ehkä siltä enää tuntuisikaan.

Piia oli lenkkinsä päätteeksi juossut jokivarteen uiskentelemaan. Vilpoisa vesi tuntui ihanalta ihollaan ja lintujen lirkutus sai hänet hymyilemään. Mitä jos mä muuttasinkin jonnekin kunnon landelle? Voisin vaan porskutella jossain purossa poissa ihmisten katseilta..

Samaan aikaan Herkkunärpin kahvilalla: Juniorijoukkueen apulaisvalmentajana toimiva Perttu oli löytänyt tiensä paikalla. Hän tumppasi tupakkansa roskikseen ja otti kuulokkeet korviltaan. Hymyä ei pahemmin herunut  ex-tyttöystävälle.

"Moi", Enni sanoi hieman tympeästi ja katsasti miehen päästä varpaisiin. "No moro vaa. Mun pitää sit olla koutsaamas tossa yheltä, että hoidetaa tää nopeesti", Perttu vastasi vähintäänkin yhtä yrmeästi ja veti kätensä puuskaan, "mitä asiaa?"  "Niin et ei oo tai tuu mitään väärinkäsityksiä: mä en haluu olla sun kans enää missään tekemisissä. Haluun kuiteskin, et meidän ei tarvii vihotella", Enni sanoi lopuksi huokaisten. Hän olisi mielellään kuristanut Pertun siihen paikkaan, mutta yritti kuitenkin saada rauhan sielulleen.

"Ai mulla ei mukaa oo oikeutta olla vihanen? Sä käytit mua hyväkses vitun pihtaripentu!" Perttu karjaisi ja puuskassa olleet käsivarret räjähtivät levälleen. Enni kauhistui ja viha levisi hänen kasvoilleen jälleen kerran. "MÄ käytin SUA hyväks? Jos mä en haluu panna sua niin se on sun mielest hyväkskäyttämist vai? Perttu haista vittu, sä oot viel paskempi jätkä kun mä luulin", tyttö vastasi ja katsoi Perttua pahimmalla kuoleman katseellaan. 

Riitelevän kaksikon huomaamatta Elias saapui paikalle. Hän nousi ulos autostaan ja jäi kuuntelemaan keskustelua. "Hyvä vaa et painut helvettiin täältä. Tollasia junnuja jaksa kukaan katella", Perttu röyhisti rintaansa. "No sittenhän tää käy meille molemmille. Hyvästi, ääliö", Enni sanoi ja viittoi käsillään Perttua jatkamaan matkaansa. "Vitun pihtari", nuorukainen vielä mutisi ja kääntyi pois.

Niks naks, Elias rasautti käsiään. Hänen tyttärensä ei tarvitsisi kuunnella moista paskanjauhantaa. Valmiina nyrkkitappeluun mies kääntyi ja oli huutamaisillaan sen idioottinulikan nimeä.

Ystävänsä Odin kuitenkin tarrasi häntä käsivarresta ja tervehti. "Hei sori et kesti. Piti käydä tos kirjakaupas nopeesti. Kävin meinaan ostamas sen uuden keittokirjan mitä mainostettiin. Siit tulikin kauhee nälkä!" Odinin selitellessä Perttu oli jo kadonnut kulman taakse.

Paistipurilainen sai Eliaksen ajatukset pois Pertun typerästä naamasta. Ehkä nuorison olisi vain annettava hoitaa riitansa keskenään tämän kerran, vaikkei Enni sen mulkun sanoja ansainnutkaan. Pöydässä miehet keskustelivat lapsistaan ja isyydestä. He jakoivat keskenään kaikki lastensa kakkavaippa- ja teiniraivaritarinat. 

Pitäessään pientä pianokonserttia Enni kuunteli samalla isänsä tarinointia. Huuteli hieman joka väliin "ei se noin mennyt" ja "se olit kylläkin sä joka kusi sänkyyn".

Aurinko oli laskemaisillaan, kun ystävykset lopettelivat rupattelua. "Ja nyt mä joudun vähän niinku työntämään sen pois mun luota. Se sattuu ihan helvetisti", Elias kertoi surullisena.

"Mä tiiän, veli. Mä tiiän", Odin sanoi sympatiantäytteisellä äänellään ja halasi ystäväänsä. Elias pyyhkäisi päätään. "No nii, Enni. Eiköhän lähetä", hän huudahti ja soitti taksin.

He istuivat koko matkan hiljaa takapenkillä. Elias välillä vilkuili kasvanutta tytärtään. Hän ymmärsi, että hänen vauvansa oli nyt aikuinen, eikä lapsuuden hetkiä saisi ikinä takaisin.

Piia oli löytänyt tiensä töihin. Työpäivä oli ollut vertaansa vailla, sillä uutta elämänkertakirjaansa oli ollut kauppaamassa suuri kitaristilegenda Jon Lessen. Miekkonen oli jäänyt auttamaan Piiaa faniensa jättämien roskien siivoamisessa.

Kimppakyyti odotteli Piiaa kaupan ulkopuolella. Herra Lessen saattoi hänet autolle herrasmiehen elkein. "Jeah, oli tosi kiva styylailla. Mun käsitys kirjastotädeistä muuttu ihan täydellisesti, haha", Jon sanoi karhealla äänellään ja tarttui Piiaa kädestä hyvästelläkseen. Piia hihitti kuin teinityttö. "Se on kiva kuulla. Mun täytyy nyt varmaan mennä, hyvä herra Lessen", hän lirkutteli. "Sano vaan Jon", mies vastasi ja päästi hitaasti Piian kädestä irti.

Molemmat naurahtivat ja katsoivat varpaisiinsa. Jonin hurmaava poninhäntä hulmusi kesäillan tuulessa. Hän nielaisi ja sanoi hiljaa: "Saanks mä soittaa sulle joskus.. Piia?" Sydän tykytti naisen rinnassa. Hän hymyili ja nosti katseensa: "Totta kai. Jon."

"Katsos kun mestari näyttää", Elias sanoi ja heitti tikkansa parin sentin päähän napakympistä. Tuuletuksen jälkeen naurava Enni siirtyi hänen paikalleen.

Hänen katseensa oli tuima. Ehkä hän kuvitteli Pertun lärvin taulun keskelle. "Pojasta polvi paranee, hei?" Enni kuiskasi ja tuikkasi tikkansa lentoon. Tikka lensi suoraan seinään ja jäi tököttämään puupintaan. Enni haukkoi henkeään ja vilkaisi isänsä ilmettä odottaen huutia.

Elias vain nauroi pidellen vatsaansa. "Jaa että paranee vai? Hoh hoh. Otappas ihan uusiks ja yritä tähdätä siihen tauluun tällä kertaa", hän naureskeli.

Enni heitti vielä kerran ja toisenkin. Molemmat tikat päätyivät tauluun, muttei tulos oikeastaan ollut yhtään aikaeisempaa parempi. Elias ei oikeastaan nauranut tyttärensä huonoudelle. Hän vain nautti siitä, että vietti yleensäkin aikaa tytön kanssa. Milloin viimeksi he olivatkaan kunnolla tehneet jotakin yhdessä?

"Jees, ehkä tää jää viimeseks kerraks ku heitetään tikkaa yhdessä. Tai.. kun me tehdään mitään yhdessä", Elias sanoi ja raaputti päätään. "Isä hei", Enni huokaisi. "Se yliopisto juttu se... Mä tiedän, että se on sulle se oikee juttu ja mun mielestä sun pitää mennä sinne. Musta vaan tuntuu et... Että mä en oo antanu ikinä tarpeeks ja nyt sä jo lähdetkin."

Isänsä lauseet sai Ennin haukkomaan pienesti henkeään. Enni oli aina vain miettinyt, että kyllä hänen olisi helppo jättää kaikki taakseen. Mutta miltä hänen vanhemmistaan tuntuisi, kun eivät tulisi pitkään aikaan näkemään häntä?

Elias havaitsi ahdistuksen tyttärensä kasvoilla ja kaappasi tämän halaukseen. "Täs on kuitenkin kyse sun tulevaisuudesta ja mun velvollisuus isänä on antaa sulle mahdollisuus. Me voidaan sit kaiken mylläkän jälkeen tehdä kaikkee yhdessä", hän kuiskasi tytön korvaan. Enni rutisti isäänsä yhä kovemmin.

Herkistelyn jälkeen Enni meni nukkumaan mieli kevyempänä kuin koskaan.

Pari päivää kului kaiken maailman lomakkeita täytellessä ja nimikirjoituksia rustaillessa. Maksettuja laskuja tunkiessaan postilaatikkoon Piia pohti, kuinka paljon se opiskeleminen taas maksoikaan. Saadakseen rakkaan lapsensa opiskelemaan olisi anorektinen kukkaro hyväksyttävä.

"Yks Aivopommi, kiitos", Enni tilasi juoman piristämään pääkoppaansa. "Selvä, se tekis sit kaks viiskyt!" myyjä sanoi hymyillen.

Tatiana istuikin jo pöydässä valmiiksi. Ystävykset olivat sopineet viimeisen tapaamisensa ennen maailmalle karkaamista. Enni oli edelleen naamaltaan hailakka, vaikka Tati yritti kuinka piristää kertomalla suunnitelmistaan Bridgeportia varten. Kun vastaukset alkoivat olla pelkkää lasittunutta katsetta, Tati hengähti ja katsoi ystäväänsä pitkään. "Onko sula Ennyshkä varmasti kaiki hyvin?" hän kysyi ja piteli kättään poskellaan.

"Mulla menee pitkästä aikaa enemmän ku hyvin. Lähteminen on vaan aina niin haikeeta. Niin paljon asioita jääny sanomatta ja asioita tekemättä", Enni vastasi ja otti sitten hörpyn juomastaan. Hän jäi katselemaan kupin vilkahtelevaa pohjaa. "Mä aina vaan pelkään, et.. Et kaikki on muuttunu jos mä tuun takas. Säkään et oo täällä."

"Niin niin, muta muista rakas Ennyshkä. Me olan aina toisteme sydämisä", Tatiana vastasi hymyillen huvittuneena. "Nonii, lopeta toi imelä paska", Enni vastasi ja tuhahti naurahtaen. "Anteeksi, minä tietä. Meilä kotimaasa sanota aina, että 'älä pelkä muiden muutosta, koska sinä muutu myös'. Minusta se pashka sanonta, muta sinä voi miettiä sitä."

Enni laski kuppinsa ja pyyhkäisi etuhiuksiaan sivummalle. Hän katsahti ikkunasta ulos. "Mä tiedän että mä muutun kaiken muun mukana, mut eiks se oo okei jos vähän pelottaa silti?" Enni sanoi hiljaa ja käänsi katseensa Tatianan kasvoihin. "Lupaa mulle yks juttu, joohan? Lupaa, et tää meidän välinen juttu ei muutu. Et ainaki se ois ennallaan jos joskus nähään."

Tatiana jäi katselemaan soittajia sillä välin kun Enni kävi vessassa siistimässä itseään. Ei silmät tai posket punota? Hyvä. Damn, miten mä voin jättää ton akan tänne ilman itkemistä? Pitäis viel käydä siel Anitalkin. Ugh, toivottavast Carlotta ei oo siellä. Tai.. toivottavast on. Jos se vaikka haluis pyytää mult anteeks. Pyh, mitä hiton väliä. Anitaa mä olen menossa kattoo enkä sitä.

"Jeah, no ei kai täs sit muu auta! Koitetaan sit järkkäillä jotenkin asiat ku mä pääsen pois. Mä toivon et sul menee hyvin siellä isossa kaupungissa. Vähä erilainen mesta kun tää landekylä, heh."

"Kylä kylä, varmasti. Vesa on todela ihana mies ja rikas", Tati vastasi ja rutisti parasta ystäväänsä. "Tulee ikävä sua", Enni kuiskasi ja odotti kyyneleiden tuhoavan meikkinsä. Tati naurahti: "Me nähdän nopeamin kuin luuletkan."

Kotosalla Piia yritti kokeilla jokaista reseptiä jonka osasi. Onks nää hedelmävoikkarit nyt sit oikeen juhlallisia? Ei helvetti, ei kukaan varmaan näitä ees syö. Epätoivo valtasi hänet ja niin Piia viskasi jokaisen hedelmävoikkarin menemään.

Enni käyskenteli Lobosin perheen pihamaalla. Hän oli kahvilalta lähdettyään soittanut Anitalle ja tämä oli pyytänyt Enniä odottamaan ulkona. Kymmenen minuutin hortoilun jälkeen Anita kipitti pikkuisessa mekossaan ulos käsi heiluen. "Täällähän sinä ihanainen oletkin! Eiks ooki kiva mekko? Hei tuu sisälle tääl on vähä vilpoisaa", hän sanoi hymy huulessa ja talutti Ennin ovesta sisään.

Normaalin tapaan nuoret naiset jäivät jutustelemaan keskelle aulaa. "Jaa että stipendikin vielä? Vaude, mä en ois kyl ikinä kykenevä moiseen", Anita päivitteli. "Niin no, jos säkin oisit junnuna lukenu läksys nii ehkä olisitki kykenevä", Enni vastasi ystävällisen ivallisesti. "Mä muuten pääsin duuniin tohon isoon toimistotaloon. Kerroinks mä jo? On muuten hiton hieno pleissi. Siellä mä meen bisnesnaisena jakkupuku päällä vaan. Tuntuu, et mä oon vihdoin pääsemäs mun omanlaisiin kuvioihin", Anita sanoi perinteiseen malliin kehuen. "Vähäks siisti juttu! Mitä sä teet siellä?" Enni kysi innoissaan. "Oon kahvilähettinä."

Valaistukset, check. Koristelut, check. Vieraiden saapumiseen oli vain reilu tunti, kun Piia sai paikan juhlakuntoon. Hän pesi käsiään ja katsoi ikkunasta laskevaa aurinkoa.

"Mä tsiigasin sen yliopiston nettisivui ja siel oli kuva koulun jätkien vesipoolojoukkueesta! Mä voin vaan vannoo, et mulla ei tuu käymään Pertut tai mitkää muutkaa Riverview-juntit ees mielessä sen jälkeen ku mä pääsen sinne", Enni kertoi ja viittoi käsillään innostuksesta. Myös Anita oli erityisen kiinnostunut. "Uh, pitäiskö munkin hakea kouluun sittenki?" hän sanoi ja nosti kulmakarvojaan.

"Toisaalta mul ei oo kyl tarvetta millekää vesipoolopojille. Oon meinaa alottanut nettideittailun. Tai siis oonhan mä nyt Simderissä pyöriny pikkulikast saakka, mut tos viikko sit mä kirjauduin sellaseen ku 'ok-kumppanit.sim'. Oon jutellu pari päivää sellasen jäbyn ku Alessandro La Rosa kans. Just semmonen tumma ja tulinen, mun tyylinen. Se on kuulemma kakskytviis ja asuu jopa Riverview'ssä."

Kaikkien yllätykseksi myös yläkerrassa piileskellyt Carlotta istuutui räplättävien eukkojen seurueeseen. Anita katsoi siskoaan hieman äkäisesti. Ehkä hän ajatteli, että taas tuo tuolisi sättimään ja kiusoittelemaan Enniä.

"Yök, sähän näytit mulle kuvan siitä ja se kundi näyttää ihan photoshopatulta versiosta siit paikallisesta latinokarvakourasta", Carlotta sanoi kovaan ääneen. Anita oli hämmästynyt siitä, että siskonsa kävikin Ennin sijasta hänen kimppuunsa. "Jooh, what ever Cartsa", hän vastasi ja naurahti. "Anteeks mikä oli?" Carlotta vastasi ja tuijotti siskoansa tuimasti.

Enni kuunteli vieressä kaksosten nahistelua huvittuneena. Hänestä oli outoa kuunnella Carlottaa riitelemässä jonkun muun kanssa kuin hänen. 

"Näyttää ihan hiton hyvältä, vaikka itse sanonkin. Voilá!" Piia sanoi ääneen, kun oli saanut otettua pakastesushit lautaselle. Miks Elias ei voinut hoitaa tätä ruokapuolta, kun sehän se kokki kuiteski on?

Hän vetäisi nutturansa uuteen uskoon ja sipaisi hieman meikkiä naamaan. Kello lähestyi minuutti minuutilta kahdeksaa. Eliaksen oli määrä tulla heti kun töistä pääsisi ja jompikumpi Lobosin kaksosista oli sanonut pidättelevänsä Enniä hieman pidempään. Eihän yllätys saisi mennä pilalle.

"Hei vaan, me emme olekaan sitten hirveästi juteltu. Minä olen Piia, Ennin äiti", Piia esitteli itsensä Tatianalle. "Kylä minä ymmärtä ei sinun tarvita niin paljo artikuloita. Onko täälä votka?" tämä vastasi ja tähyili ympäriinsä.

Paikalle oli saapunut myös kutsumattomia vieraita (kuten aina). Onneksi kuokkijat olivat tällä kertaa lihaksikkaita ja nuoria.

Anita oli yllättäen karannut paikalta, kun Enni oli poikennut pissalla. Olohuoneessa odotti vain Carlotta. "Öh, meniks Anita yläkertaan vai?" Enni sanoi lähestyessään Carlottaa. Hätäisyys levisi tämän kasvoille. "Joo, siis ei. Se meni tota viemään iskää sairaalaan. Se sano et se tulee käymään sun luona viel aamulla tai.. jotain", hän vastasi ja nyppi helmaansa. "Okei, no ois ainaki voinu moikata. Ehkä mä sit lähen vaan polkee himaan", Enni sanoi ja oli kääntymässä ovelle. Carlotta kosketti hänen olkapäätään ja sai hänet kääntymään: "Niin siis.. Se oli joku sairaskohtaus tai joku. Ne on tosi vaarallisia nykyään. Tai siis ollu aina. Ne on noi vanhat ihmiset just tollasia.. Sairaita."

"Niin niin se oli sinun tyttös sit käyny Pertun kanssa juttelemassa! Oli kuulemma ollu ihan lempi rinnassa, vaan ei ollut minun poika enää lämmennyt. Sinun on sille tytölles sanottava, että sillon kuuluu takoa kun rauta on kuumaa. Kyllä minä tiesin että se meijän Perttu sen Ennin sydämen särkee, kun semmonen hurmuri on", Martta Alkavainen, eli yllättäen Pertun äiti, selosti. Piia ei oikein jaksanut uskoa tädin tarinointiin, mutta hymyili ja nyökytteli silti.

Juoksu jalkaa Eliaskin tuli suoraan töistä pippaloihin. Hän kuuli musiikin jyskeen pihamaalle ja toivoi, ettei tyttärensä olisi vielä saapunut paikalle.

Enni oli täysin valmis lähtemään kohti kotia, mutta Carlotta jatkoi sepusteluaan. Pienen hiljaisuuden jälkeen Enni alkoi katsoa seinille. Ikkunan maisema kertoi, että oli jo aika myöhä. "Mä taidan kyl nyt lähteä himaan. Oliko sulla vielä jotain oikeetakin asiaa?" hän sanoi tarkoituksella tympeästi ja katsoi viimeisen kerran Carlottaa. Tämä nyppi taas hamettaan. "Öäh.. Ei mul kai mitään. Onnea opiskeluun ja sillee", Carlotta vastasi. Se riitti hyvin Ennille, joten hän heilautti kättään hyvästiksi ja painui ulos ovesta.

Enni ei ollut katsonut missään vaiheessa kelloa, eikä osannut arvioida, kuinka pitkään Carlotta oli jauhanut turhuuksiaan. Hän oli nimittäin sopinut vanhempiensa kanssa, että illalla vietettäisiin aikaa yhdessä.

Kotona pauhasi musiikki ja joku oli viritellyt kuistille ilmapalloja. Enni kyllä tiesi, mitä ja ketä varten ne olivat.

Sisälle astuessaan Enni huomasi, että talo oli täynnä porukkaa. Ensimmäisenä hän kuitenkin kiiruhti äitinsä luokse. "No sieltähän se mun vaavi tuleekin!" Piia huudahti ja kääntyi pois Anitasta, kun huomasi tyttärensä. "Hei ihan oikeesti äiti ei sun olis tarvinnu. Sä puhuit 'perheen keskeisestä' ajasta", Enni sanoi hymyillen hieman nolostuneena. "No joo, mut eiks oo kuitenkin kiva viettää aikaa ihan kaikkien tuttujen kanssa! Meneehän sulla jonkun aikaa, että sä niitäkin näät", äitinsä vastasi ja taputteli Ennin olkapäätä.

"No joo, ja kiitos nyt ihan hirveesti vaivannäöstä! Iskästkään ei tainnu olla ihan hirveesti jeesiä järkkäilyissä", tyttö sanoi ja etsi isäänsä katseellaan. "Höpö höpö, eihän tässä nyt mitään vaivaa olla nähty. Ja isäs on ollu töissä koko päivän, joten en mä ees viittiny sysätä sille mitään tekemistä", Piia naureskeli.

Piian poistuttua takavasemmalle Anita halusi jututtaa ystäväänsä. "Hiton kanttura, mä ihmettelinkin et mihin sä lähdit painaa sanaakaa sanomatta", Enni nauroi, kun Anita rutisti häntä. "No pitihän mun olla sut täällä yllättämässä! Toivottavast Cartsa ei aiheuttanu sulle kauheeta kärsimystä. Mä sanoin et kantsii käyttäytyy kunnolla, koska sä oot lähössä anyway." "Se oli oikeestaan ihan ok, vähä outo vaan. Ehkä sille jää ikävä, hah hah."

Myös Simo oli löytänyt seuraa tanssilattialta. Vaikka Hank olikin tullut kuokkavieraana, Simo pakotti Piian toivottamaan lihaskimpun tervetulleeksi. "Sulla on aika letkeet lanteet, jäbä", Hank sanoi ja keikutti itseään lähemmäs Simoa. Tämä naurahti. "Mä tykkään sun vyöstä, mut ton ruman tank-topin voisit kyl heittää menemään. Oikeesti."

Muutama tunti kului rupatellessa ja tanssahdellessa. Vieraat olivat mukavasti jo kaikonneet ja Elias hyvästeli loppuja. Piia näki tarpeelliseksi vaihtaa muutaman sanasen ex-miehensä kanssa: "Noh, moi vaan. Me ei olla täs ihan hirveesti ehditty höpötellä." "Joo, niin. Sä näytät tosi hyvältä tänään", mies vastasi iloisesti. "Äsh, tänään mä vähä yritin.. jotain.. Kiitos vaan", kehusta hieman punastunut Piia sepusti. Vaikka he eivät olleet huonoissa väleissä, oli entiselle kumppanille puhuminen jotenkin vaivalloista. Kaljanhuuruinen Elias kuitenkin yritti parantaa tilannetta: "Hyvät bailut oot kyllä järjestäny, mut.. tanssimuuveja sä et oo paljoo vielä näytelly."

Kuten isänsä, myös tytär oli pienoisessa huppelissa. Hän oli kaivannut hieman rauhaa ja oli kävellyt kirkkaan tähtitaivaan alle. Enni oli aluksi vain istuskellut nurmikolla, mutta oli alkanut kuulla varsin kummallista huminaa. "Jesus, is that you?" hän nauroi ja otti hörpyn pullostaan.

Enni ei ollut edes ehtinyt saada nesteitä kurkustaan alas, kun humina koveni entisestään ja jokin voima veti häntä irti maankamaralta.

"Ja sit viel thunderclap!" Elias huusi tanssin lumossa. "Ei, ei thunderclappiä. Mä muistan kun sä teit sen aina aikoinaan tanssin lopuks ja kaikki nauro sulle", Piia nauroi. "Ai nauro vai? Noh, ehkei sit enää thunderclappiä." He jatkoivat musiikin tahtiin heilumista ja välillä katseensa kohtasivat arastellen.

Onneksi Piia huomasi Ennin kävelevän hieman tokkuraisena ovesta sisään. Hän lopetti tanssimisen ja tervehti tytärtään.

Piia ryhtyi siivoamaan lautasi ja pulloja pois tieltä. Enni kääntyi isänsä puoleen. "Mulle tapahtu just jotain tosi outoo", hän sanoi ja vetäisi henkeä. "Joo, joo. Mä tiedän. Aikusuus se on.. se on hieno juttu. Mä ymmärrän että nyt sä meet ja et tuu takas ja oot vastuussa itestäs, niin. Mutta sen minä sanon, että poikiin et koske!" känni-Elias örvelsi ja heristeli sormeaan.

"Otas nyt ihan iisisti. Kyllähän mä takas tuun! Ei ne opinnot multa koko ikää vie. Mä oon kelaillu ja tullu siihen tulokseen, et sit kun opiskelut on purkissa, niin mä tuun tänne takas ja mietin sit uusii asumiskuvioita, okei?" Enni vakuutteli kovaan ääneen. Siitäkös Elias ilahtui. "No niin, toi kuulostaa jo heti paremmalta mun korvaan!" hän sanoi hymyillen.

Isä ja tytär höpöttelivät vielä hetkisen. "Nää pippalot taitaa olla finito. Mut tosiaan, tuun sit aamulla vielä käymään ennen kun sä lähdet", Elias sanoi ja hyvästeli Ennin.

Ennen ovesta poistumistaan Elias huomasi seinää koristavan pienen valokuvan. Kyllä hän muisti tuon kyseisen syyspäivän, kun Enniä oli saanut kiikuttaa ympäri kaupunkia karkkien perässä.

Kun naiset olivat saaneet viimeisetkin astiat raivattua, Enni pääsi viimein punkkaansa. Se olis sit viimenen yö tässä talossa taas vähään aikaan, hän tuumi katsellessaan huonettaan ja vetäytyi syvemmälle vällyjen väliin.

Puoleltapäivin Enni istuskeli joen tuntumassa katselemassa, oi niin kaunista, Riverview'tä.

Silmät siristellen hän pohti sitä kaikkea työmäärää, mitä opinnot toisivat tullessaan. Olihan siitä jo aikaa, kun Enni oli koulunpenkillä viimeksi istunut. Kaiken sen lisäksi joutuisi ehkä tekemään oikeitä töitä. Onneksi vanhemmat olivat kartuttaneet aikamoisen omaisuuden, jolla kyettäisiin rahoittamaan Ennin opiskelua ja elämistä.

Piia heitti roskikset takapihalle ja huomasi Ennin kykkimässä maassa. Tämä kuuli äitinsä rymistelyn ja nousi ylös.

"Kyllä mä oon ihan tosi innoissani tästä", Enni sanoi ja hymyili onnesta. Kommentti lämmitti äitinsä sydäntä; olihan hän niin toivonut, että Enni pääsisi opiskelemaan. Bonustahan oli se, että myös itse tytär halusi sitä.

"Noh, onks kaikki pakattuna? Paperit tallessa? Soitiksä sen taksin itelles?" Piia tenttasi ja heilutteli käsiään levottomana jokaiseen ilmansuuntaan. "Joo, joo. Ja en soittanu, koska se iskä ei oo tullu vielä. Kyl tässä viel kerkii tarkistaa moneen otteeseen, että ota ihan rauhassa, äiti", Enni huokaisi ja katsoi kimpoilevaa äitiään huvittuneena.

Eliasta odotellessa Enni kittasi muutamat erikoissumpit kurkkuunsa. Kukaan ei tehnyt yhtä hyvää makukahvia kuin äiti (tai oikeastaan äidin kahvikone).

"Hei mä tajusin just, et Eliaksella on tänään varmaankin duunipäivä. Mehän voitais käydä taksin kans vaikka sen työpaikan kautta, jos sä haluut? Oishan se nyt kiva nähä iskääskin ennen yliopistolle lähtöä", Piia kysyi ja katsoi tikittävää kelloa. "Äh, myöhästyn muuten. Kyl se iskä voi tulla sit vierailee vaik kampuksella tai jotain", Enni vastasi ja hörppäsi kahvinlopuskat kitusiinsa.

Piia meni soittamaan Muhamatin Taksipalveluun. Enni täytti viimeiset lapuskat ja nakkasi koko nivaskan reppuunsa.

Kymmenen minuutin (ja Piian yllätyksellisen vanhentumisen) jälkeen taksi kurvasi tielle. Piialla oli kyyneleet herkässä. Äitinsä tunteellisuuden takia myös Ennillä oli vaikea pidellä pokerinaamaa yllä. "No niin äidin pikku kulta mussukka, halataan nyt viel kerran!" Piia huudahti. Enni yritti pidätellä itkua ja kapsahti äitimuorinsa syleilyyn.

"Pidä huoli itestäs ja tuu fiksumpana takas."

Tunnin ajomatka ja tunnottomaksi puutunut peppu. Enni oli vihdoin saapunut Sim Yliopistoon. Hän ei aivan saanut kyytiä asuntolalle saakka, koska käteistä ei ollut tarpeeksi. Onneksi laukku ja reppu eivät painaneet paljoa, joten raahautuminen parkkipaikalta omalle asuntolalle ei tehnyt hirveän kipeää.

Parin kiertotien kautta Enni löysi tiensä asuntolalleen. Hän oli vilkuilemassa ilmoitustaulua tärkeän informaation varalta, kun siinä samassa joku innokas tutor-oppilas nappasi Ennin matkalaukun kantoon ja lähti opastamaan tätä huoneeseensa.

Siinä sitä nyt oltiin. Enni tähyili ympäri isoa huonetta, jossa oli kaksi parisänkyä ja stereot. Jostain päin asuntolaa kuului musiikkia ja ikkunasta näki nurmikolla hengailevia opiskelijoita. Onnellisuus ja vapaus valtasivat Ennin mielen. Tämä tuntui hyvältä.

Edeltävänä yönä

Ennin läksiäiset olivat tulleet päätökseensä. Elias oli lähtenyt pyöräilemään kohti kotia. "Jumalauta, pakko... pysähtyä", mies puuskutti ja karautti pyörällään tienvarteen. Kaikki syömiset ja juomiset ilmoittivat, että olisivat tulossa poistumaan pikimmiten kurkusta ulos.

Oksennus lensi kaaressa puunjuurelle ja Elias jäi nojailemaan runkoon pidellen vatsaansa. Hetken hengiteltyään hän vetäytyi puusta irti ja kompuroi lähemmäs rantaa. Elias jäi lasittunein silmin katselemaan lipluttelevaa jokea. Oli niin hiljaista. Ei liikennettä, ei ihmisiä, ei edes lintuja. Sekunnit tuntuivat hidastuvan laskuhumalassa.

Elias otti taskustaan savukkeen ja sytytti sen. Vuoronperään hän hengitti raikkaan kesäyön ilmaa ja sitten syöpäkääryleen kemikaaleja. Hiljaisuus jatkui. Rauhallisesti lainehtiva vesi oli suorastaan hypnoottinen ja sai ajantajun katoamaan sitä katsellessa. Samaan aikaan vesi oli ainoa asia, joka kertoi ajan kulumisesta. Jos vesi olisi pysähtynyt, ei Elias olisi uskonut aikaan.

Hän poltti tupakkansa kaikessa rauhassa ja lopuksi viskasi tumpin välinpitämättömästi jokeen. Filtteri lähti lillumaan laineen mukana. Elias nuuhkaisi kainaloaan. "Hyi saatana sä dunkkaat, äijä", hän murahti itselleen. Oksentelu ja hikinen pyöräily olivat tietysti vieneet veronsa hygienian osalta. Onneksi vieressä oli joki pelastamassa tämän kurjan tilanteen.

Vaatteet jäivät rannalle kolmeen epämääräiseen myttyyn. Aika tuntui hidastuvan entisestään, suorastaan pysähtyvän. Alaston Elias pysähtyi hetkeksi seisomaan matalikkoon. Virtaava vesi tuntui poistavan huonon ja tönkön olon. Tuuli puhalsi miehen paljasta selkää hellästi.

Hän kyykistyi hieman, ponnisti ja liukui vettä pitkin pois rannasta. Vesi hyväili ihonsa jokaista kohtaa ja se virtasi kaikissa hänen kasvoilleen ajanmyötä syntyneissä urissa. Elias hengitti keuhkonsa täyteen kesäyötä. 

Hiljalleen vesi lopetti virtaamisen, laineet eivät enää liplattaneet. Oli hiljaista, eikä aika enää kulunut.

..

Ja näin debyytti-tarinani tuli päätökseensä! Esikoiseni loppuminen tekee kipeää, mutta olen äärimmäisen iloinen siitä että kerrankin sain jotakin lopetettua. Kiitos kaikille jotka ovat sen jaksaneet alusta loppuun lukea, vaikka teksti ei ole ainakaan minua aina miellyttänyt.

Niin, lopun juonikuviosta ynnä muusta vain sen verran, että en päässyt siihen tavoitteeseen mitä olin kaavaillut. Koneen ja Simssin teknisistä probleemoista johtuen lavastamisessa oli puutteita ja kaiken lisäksi otin kuvia hieman liian hätäisesti (mm. Ennin yliopistoon lähteminen ei mennyt kuvien ja kerronnan osalta putkeen). Anyways, en jälkikäteen muuttaisi mitään, koska olen todella itseasiassa todella laiska lavastamaan ja huimia äärimmäisen ylitsepääsemättömiä juonikuvioita en harrasta.

Loppuun sananen tulevaisuudesta! Eli tekeillä olisi tekotaiteellisuuden ja angstauksen multihuipentuma, mutta haluan suunnitella sen juonen ajan kanssa huolella (ettei käy niin kuin tämän kanssa). Sitä ennen luvassa saattaa olla aina sopiviin rakoihin putoilevaa Legacy Challengea (ehkä) jos innostun jälleen hääräämään perheiden kanssa pitkän kaavan mukaan. MUTTA NYT luvassa on mahdollisesti taukoa kirjoittamisesta, koska jos lupaan jotakin, mitään ei ikinä tule.

Taisipas tulla sekava lopputeksti, mutta antakaa tämä anteeksi: se tuli kirjoitettua tunteella. Vielä kerran kiitokset lukijoille. Lukekaa ihmeessä tulevaisuudessakin! Aamen.

Halusin vain muistuttaa ja ilmoittaa, että en ole mihinkään kadonnut! (Olen pelannut ja luonut tarinaa kovasti The Sims 2:ssa ja toivottavasti saisin sieltä suunnalta ehkä joskus tuotua jotakin tänne blogin puolelle.) Jonakin kauniina päivänä saamme toivottavasti Eliaksen tarinan päätökseen kunnialla, toivon sitä todella!

Hang in there, toverit!

Aamuvarhain Elias heräsi tuntemattomasta sängystä. Hetken katseltuaan ympärilleen eilisen illan tapahtumat alkoivat palautua osittain mieleen. Hän raaputti kaljuaan ja mietti, että miten saisi hivutettua itsensä koomailevan Kirsin kyljestä tämän huomaamatta. 

"Ei vitun vitun vittu", Elias myhäili ja painoi kasvonsa käsiinsä. Hänen olisi totisesti tehnyt mieli parkua kuin pikkulapsi, muttei vain ollut kykenevä. Hän istui sängyn reunalla ja vieressä makasi nainen, joka ei todellakaan ollut hänen vaimonsa. Mitä perkelettä mä oikein ajattelin eilen? Elias pohti tuskaisesti ja tamppasi otsaansa kämmenillään. Sitten hän huokaisi syvään ja nousi seisomaan.

Elias poimi vaatteitaan pitkin taloa mahdollisimman hiljaa. Hän ei halunnut Kirsin heräävän. Oikeastaan Elias toivoi, että nainen ei muistaisi illasta paskaakaan ja koko sotku voitaisiin jättää unholaan.

Housunsa napitettuaan Elias käveli ulos ovesta.

Mies ehti ottaa vain muutaman askeleen ulko-ovesta, kunnes hän kuuli Kirsin vikisevän takanaan. Elias painoi katseensa maahan ja yritti jatkaa matkaansa, mutta Kirsi tarttui häntä käsivarresta. "Älä mee. Jää mun kans", Kirsi sanoi hentoisesti ja yritti välittää koiranpentukatseensa Eliakseen. "Tää oli tässä, Kirsi. Me ei sit enää nähdä."

Alusvaatteisillaan tanttaroiva Kirsi ei kuitenkaan hyväksynyt ehdotusta. "Ai tälleen sä feidaat mut? Väitäksä, että mä en meinaa yhtään mitään sulle?" hän kysyi. Elias huokaisi syvään. "Ei se sitä ole. Homman nimi on nyt se, että mä kuulun mun vaimon luokse. Sä oot mulle vaan hyvä ystävä, yritä ymmärtää", hän selitti ja ohitti lumihangessa pönöttävän Kirsin. "Vai hyvä ystävä", kuuli Elias Kirsin jäävän mutisemaan taakseen.

.

Elias hyppäsi autoonsa ja vilkaisi nopeasti tienposkessa kiukkuisena tuhisevaa Kirsiä. Tämän kyllä saisi tyynnyteltyä; tärkeintä olisi nyt se, että suhde Piiaan säilyisi ennallaan, eikä tämä syrjähyppy muuttaisi heidän välejään lopullisesti.

Kuinka ollakaan, Eliaksen astuessa kotiovesta sisään oli Piia aulassa vastassa. Nainen oli juuri laskenut puhelimen kourastaan ja katsoi Eliasta syvälle silmiin. Huoneessa vallitsi muutamien sekuntien ajan syvä hiljaisuus. Eliaksellekin oli täysin selvää, että valitettavasti ainakin osa eilisen tapahtumista oli kantautunut Piian korviin.

Hän otti haparoiden muutaman askeleen vaimoaan kohti. Vaikka Elias osasi arvata Piian reaktion, yritti hän silti esittää, ettei mitään olisi tapahtunutkaan. "Rakas", Elias kuiskasi ja yritti halata vaimoaan. "Elias lopeta", lensivät Piian sanat kuin pyssyn suusta ja Elias perääntyi.

"Että sä kehtaat tulla läästimään mua niinku.. IHAN KUIN MÄ EN TIETÄIS! Milloin sä tajuut, että tässä maailmassa sana kiertää. Ja että oma tyttäres sai tietää ensimmäisten joukossa", nainen jatkoi raivoissaan. Elias ei ilmeisesti ymmärtäny/halunnut ymmärtää pelin henkeä ja vastasi: "Mä en tiedä mistä sä puhut."

Piia kaivoi kännykkänsä esiin ja näytöllä komeili todella edustava kuva Eliaksesta ja Kirsistä.

"Vai et tiedä? Kerrohan sitten, että miks vitussa tällanen kuva löytyy sun Kirsikkas sivuilta Facebookissa? Tajuutsä että KAIKKI on nähny tän? Ja Rhoda soitti just ja kerto, että olitte lääppiny toisianne ihan häpeilemättä Pisteessä. Mä oon varmaan ihan saatanan sokee, kun en huomannu tätä aiemmin", Piia laukoi ja heitti kännykkänsä lattialle. "Okei saatana! Sä näytät niin hyvin tietävän mun asiat, niin eiköhän sitten sun kuulu myös tietää, että mä panin sen muijan kanssa!? Mä. Nussin. Kirsiä", Elias karjui ja tajusi heti nanosekunnin päästä, että ehkä kannattaisi alkaa miettimään sanomisiaan. 

"No tulipa toikin nyt yllätyksenä! Sulle ei näköjään tällanen eltaantunu harakka näytä kelpaavankaan. Mua ei kiinnosta enää paskaakaan jos sä herkuttelet niillä teinitytöilläs. Ihan tiedokses vitun kulipää: mä petin sua jo aikapäiviä sitten. Aikuisen ihmisen kanssa tosin, enkä minkään kakaran", Piia vuorostaan kiekui. 

Eliaksen päässä alkoi pyöriä toden teolla. Hän ei ollut missään vaiheessa osannut epäillä, että hänen Piiansa olisi käynyt vieraissa. Niinpä hän otti ja lähti talosta ovet paukkuen.

Enni oli ehtinyt juuri paeta hurrikaani-Piiaa pakosalle. Hän oli sopinut menevänsä kylättelemään Anitan perheen luokse. Ovelle saapuessaan Anita olikin jo ystäväänsä vastassa tervehtimässä: "Enni, hei. Siis tosi kiva juttu et sä pääsit! Äitiki on nyt kotona nii voit moikata sitä. Siis aaa, me ei olla juteltu niin pitkään aikaan!" Enni naurahti ja seurasi kamuaan sisälle. "No ei kyl olla, mulla on niin paljon kerrottavaa ettet ees tajuu."

Teinihihittely alkoi heti kun ulko-ovi oltiin saatu kiinni."Perttu sano, et Jalmari oli sanonu, et sen pikkusiskon kummitädin eksän pikkuserkulla oli ollu joskus juttua Stiinan kans! Voitsä kuvitella: Stiinan!" Enni kikatti Anitan korvaan. "Voi tsiisus, puhutaanks me nyt samast Stiinast? Mä kun luulin et se pikkupossu ei ikinä sais ketään. Nyt tehään silleen et mä käyn hakee mun läppärin niin mennään nauraa sen FB-kuville", Anita kuiski ja lähti painelemaan yläkertaan.

Ystäväänsä odotellessa Enni päätti katsella ympäri aulaa. Kääntyessään ympäri hänen eteensä pelmahti Anitan kaksoissisko Carlotta. Enni oli tervehtiä tyttöä, muttei ehtinyt edes nielaista kun tämä jo aukaisi suunsa: "Kappas keppana, pettäjän pentuhan se siinä. Ooks säkin joku äpärä?" Suu henkisesti montulla Enni katsoi Carlottaa ja yritti etsiä sanoja vastaamaan väitökseen. 

Carlotta kohotteli kulmiaan siihen malliin, että Ennin oli pakko keksiä jotakin sanottavaa. "Öö mää.. Mun pitää mennä kattoo.. Siis katsomaan pokkupisuu, PIKKUPOSSUU. Stiinaa! Öö." "Stiina on mun paraskaveri." "Eeh.. Joo, joo kiva", tyttö sönkötti, eikä puheen laatu pahemmin parantunut, kun Carlotan kulmakarvat kohosivat entisestään. 

"Tsih, sä puhut ihan sekoja. Toivottavasti sä et meinannu alkaa hengailee Antsun kans useemminki", Carlotta naurahti ja pyöräytti päätään niin, että poninhäntä vain pyörähti. Enni alkoi jo hieman tulistua moisista sanoista: "Et sä päätä kenen kanssa mä hengailen! Ja mitä sä jauhat pettäjästä? Kaikkihan tietää millanen jakorasia sä.. nevermind." "Siihen on kuule syynsä, miksi mä tiedän kaiken mitä tässä kyläpahasessa tapahtuu. Ta-taa, bitchacho, aika rientää", Carlotta sanoi ja kipitti ulos poninhäntä jälleen heiluen. 

Enni liittyi Anitan seuraan olohuoneeseen. Tämä ei ollut ilmeisesti löytänyt tietokonettaan, koska oli siirtynyt tv:n ääreen tillottamaan. "Juttelit sit vissiin Caron kans?" Anita kysyi tietäen, etteivät siskonsa tavat olleet mistään parhaasta päästä. "No joo, ei pahalla, mut mä en millään jaksas kattoo sitä." "Eh, sil tais olla vaan huono päivä." "No sil taitaa olla aina huono päivä, kun mä sen nään. Haukkupa mua sit äpäräkskin ja kaikkee", Enni huokaisi ja mutristi suutaan. "Mä kuulin. Pitää jutella sit sen kans kahdenkesken, kyl se suhun tottuu! Teist voi tulla oikeesti hyvät kaverit.. jossain vaiheessa", Anita yritti sanoa rohkaisevasti.

Enni ei kuitenkaan ollut samaa mieltä. "Jossain vaiheessa? Tai entä jos mä en ees haluu olla sen kaveri?", hän sanoi levitellen käsiään. "Sitä paitsi, mä en jaksa uskoa, että meillä on ees mitään yhteistä. Mä lupaan sietää Carlottaa sun takia, mut ei meistä sen enempää tarvitse tulla", Enni jatkoi ja taputti ystäväänsä olkapäälle.

Elias istuskeli baarissa pilkkuun saakka. Baarimikotar sekoitti vielä viimeiset drinksut pöytään ennen lähtöä. "Siis mä en vaan hokaa et miten se Päivikki Rääsynen on saanu paikkasa sieltä eduskunnasta? Siin on kyl taas yks juttu mikä niin paljo ärsyttää täs perkeleen maailmassa. Millon mitäki ollaan ottamassa pois tai leikkaamassa, jumalaut", känni-Elias soperteli ja kulautti juomansa kurkusta alas. "No niin äijä, eiköhän oo sun aika lähtee untenmaille", baaritiskin takaa huikattiin ja itse äijä nousi ylös penkistä.

"Onkohan se Riksu vielä elossa? Saa meinaa äijä antaa mulle sohvan yöksi", Elias höpötteli itsekseen auton ratissa (simien koordinaatiokyky ei kärsi alkoholista tietenkään). Työpaikallaan hän oli tutustunut ulkomaalaiseen Riksuun, joka oli sitten saanut potkut ja nykyään asusteli pummiyksikössä keskellä kaupunkia. Talvi oli ollut melkoisen kylmä, joten kaverin selviytymisestä ei ollut kauheasti tietoa.

(Elossa oleva) Riksu oli jo ehtinyt nukkumaan, joten Elias päätti ystävällisesti olla herättämättä ystäväänsä ja nyysi yhden suklaapatukan evääksi. Kotiin Elias ei todellakaan halunnut mennä, vaikka lämmin sänky (tai sohva) kyllä houkuttelikin. Hän vain päätti pysyä poissa kuvioista vähän aikaa, jotta tilanne siellä saisi rauhoittua.

Elias heittäytyi pitkälleen ohuen lumikerroksen peittämälle sohvalle ja vetäisi takkiaan paremmin päälle. Hypotermiaan kuoleminen tuntui ihan mukavalta ajatukselta siihen nähden, että hän joutuisi aamulla heräämään siihen todellisuuteen, että hänen avioliittonsa ei ollut miltään osin terveellä pohjalla. Elias puhalsi höyrypilven kitusistaan ja painoi silmänsä kiinni.

Eliaksen liikkeistä tiedoton Piia ei myöskään ollut kehdannut levittäytyä parin makuuhuoneeseen. Sen sijaan hän oli majoittautunut Ennin huoneeseen, minkä johdosta tyttö punkkasi vanhempiensa makuuhuoneessa. Järkeenkäyvät järjestelyt Sahlstenissa.

Piia imaisi kuolat poskeltaan takaisin suuhunsa ja nosti parin viinilasillisen tuhoaman pääkoppansa ylös tyynystä. "Jeesus sentään", hän kauhisteli omaa toimintaansa ääneen ja huomasikin Ennin kipittävän ylös rappusia.

"Okei äiti, mä en nyt halua loukata, mutta sä näytät ihan harakan perseeltä ja tää mun huone ei ehkä oo ihan paras paikka angstihengailuun", Enni sanoi ja yritti pitää äitinsä rauhallisena. Piia ei edes jaksanut suuttua harakan perse -vertauksesta ja tuumi oikeastaan samaa itsekin. "Mä tiedän, anteeksi. Mun ei pitäis aiheuttaa sulle huolta. Mä en vaan tiedä, selviinkö mä tästä yksin", hän sanoi hiljaa ja oli vähällä parahtaa itkuun. Enni tarrasi äitiään olkapäästä ja sanoi tomerasti: "Eikä sun tarviikaan! Perttu tulee hakee mua ihan just ja sä teet niin, että soitat vaikka Rhodan käymään tai jotain! Se kuuntelee sua ihan varmasti. Kaikki järjestyy, äiti, ihan oikeesti." Piia olisi halunnut uskoa tyttärensä rohkaiseviin sanoihin, mutta tiesihän koko kylä, ettei entiseen enää olisi paluuta.

Ennin lähdettyä Pertun matkaan Piia tarttui puhelimeen ja naputteli rakkaan Rhodan numeron näytölle. "Hei ihanaa et sä soitit! Puskaradio kerto jo kaiken. Mitä mä voin tehdä sun hyväks, muru?" Rhodan ihastuttava ääni kaikui luurista. "Voitsä vaan.. tulla tänne?" Piia sanoi itkua vääntäen. "Voi rakas, kyllä! Mä tuun ihan just!"

"Sit mutsi jäi vaan venailee siihen alakertaan puhelin kouras. En mä tiedä mitä siel sit tapahtu, mut ku tulin kotii nii äiti oli iha koomas mun sängys nii aattelin mennä sit niiden huoneeseen nukkumaa. Sinne se jäi angstaa", Enni selosti viimeisen kahdenkymmenenneljän tunnin tapahtumat Pertulle. "No styylaaks ne sit enää keskenää?" tämä mutisi ja katsoi Enniä kuin mikäkin pajapää. "Mä en tiiä, joo kai. Mut mitä mä kyliltä kuulin, niin molemmil on ollu jotai ulkopuolist säätöö."

Nuoret yrittivät unhoittaa vanhempien ongelmat treenaamalla hieman luistelua. Ex-jääkiekkoilija Perttu joutui taluttamaan Enniä ympäri kaukaloa siinä toivossa, että tyttö oppisi jäällä liukumisen alkeet nopeasti.

Toivo oli kuitenkin täysin turha. Heti, kun Ennin keskittyminen herpaantui, olivat he molemmat turvallaan jäällä. Oikeastaan ainut turvallaan pötköttelevä oli Enni, mutta Perttukin viihtyi jäänpinnassa oikein mukavasti.

"Mitä jos mentäs vaan ulos hengailemaan?" Perttu kysyi vaivaantuneesti. "Kannatan ideaa", vastasi Enni keräillessään itseään ylös.

Parhaat lumikelit alkoivat olla pikkuhiljaa ohitse, joten nuoripari päätti yhteistuumin ("Ei vitsi Perttu meijän on pakko tehä lumiukko!" "Ehh..") tehdä talven viimeisen lumiukon. Ensimmäisen palleron pyörytettyään Perttu oli kuitenkin sitä mieltä, että syömään olisi pakko päästä. 

Nuoret kävivät mättämässä itsensä täyteen ranskanperunoita, hampurilaisia ja muuta äärimmäisen terveellistä sapuskaa. Perinteiseen teinitreffitapaan kuuluen herkistelyt ja imutukset hoidettiin pois alta juuri ennen kotiinlähtöä. 

"Millos teillä ois kämppä tyhjänä, mussuliini?" Perttu kuiski tyttöystävänsä korvaan. "Sainoiksä mua just Mussoliniks? Eiks me just juteltu et sun pitäis hioo noit sun söpöilyrepliikkejä."

Kotosalla Rhoda oli viimeinkin päättänyt ilmestyä paikalle. Piian alkuperäisen suunnitelman mukaan hän yritti esittää erittäin tuohtunutta, mutta ystävänsä syliin retkahtaessaan ei voinut olla vihainen muutaman tunnin myöhästymisestä. "Kiitti, Rhoda. Mä en tiedä, mitä mä tekisin ilman sua", Piia niiskutti. "There there, babygirl. Mennään sisälle juttelemaan."

"Sit mä pamautin Eliakselle, että mä oon käyny kuksimassa toisen miehen kans. Mut siin tilanteessa mä vaan halusin kostaa sen, mitä se oli sen pikkupillu-Kirsin kanssa puuhaillu, mua kuvottaa", Piia tilitti ja hakkasi käsiään yhteen kimpaantuneena. Vieläkin lenkkivaatteissa viihtyvä Rhoda ei ollut yllättynyt. "Senhän mä tiesinkin. Ne keski-ikää lähestyvät ukot on just tommosia, sellasten yliopiston pikkulutkien perässä vaan pyörii", hän sanoi, otti hörpyn viinilasistaan ja laski sen sohvapöydälle. "Äijä on kusipää, mutta et sä tolla iällä hyvä nainen uuttakaan saa. Suosittelen vaan jatkamaan niinku mitään ei ois tapahtunu. Sitä paitsi; vaihteluhan se vaan virkistää!", Rhoda jatkoi rohkaisevasti. Piia huokaisi syvään: "Meillä ei oo enää paluuta."

Maanmainio parisuhdeneuvoja Rhodakin joutui hieman haukkomaan henkeään: "No jopas jotakin. Sä taidatkin olla ihan tosissas. Juttu on ihan fine mulle, mutta mieti mikä soppa tästä syntyy juoruämmien kesken! Sua aletaan halveksua jos sulla ei oo miestä rinnallas." Piia naurahti ystävänsä dramaattisuudelle. "Tiedäksä rakas Rhoda kun mä--" "Äläkä nyt vaan sano että sä oot joku römpsänsörkkijä! Se nyt tästä vielä puuttuu että sä oisit lesbo", Rhoda keikaisi. Parin sekunnin bitchyouserious-ilmeen jälkeen Piia jatkoi: "..kun mä oon päättänyt että tää avioliitto on tässä. Tunteet ei katoo yhdessä yössä mihinkään, mutta mä en vaan voi enää kattoa Eliasta samalla tavalla. Kaikkihan tästä tilanteesta kärsii."

Yhteiseen sänkyyn hyppääminen ei tuntunutkaan loppujen lopuksi niin pahalta, kuin Piia oli kuvitellut. Vain miehensä lämmin kylki puuttui vierestä. Hän veti peiton ylleen ja sulki silmänsä.

Ehkei ero olisikaan niin paha asia, kuin yleensä annetaan ymmärtää. Tunteet eivät katoa yhdessä yössä. Piia tiesi sen itse vallan hyvin, mutta hänellä ei ollut pienintäkään käsitystä Eliaksen mielentilasta tai tunteista. Ehkä Elias olisi se, joka ei voisi olla eroamatta riitaisissa väleissä. Tai mistäs sitä tietäisi, vaikka haluaisi roikkua Piiassa vielä loppuikänsä. 

Tähdet loimottivat taivaan täydeltä Ennin pyöräillessä kohti kotia. Hän ei yhtään osannut odottaa, että millainen tilanne kotona olisi tällä hetkellä. Totta puhuen Enni ei edes tiennyt, että mitä vanhempiensa kohtalolta toivoi. Hän ei haluaisi elää ilman toista vanhempaa, muttei jaksaisi myöskään katsoa onnetonta perhettään.

Kotimatkallaan Enni sattui ajamaan Tatianan talon ohitse. Hän huomasi kaverinsa hojottavan keskellä pihamaata, joten päätti pysähtyä tervehtimään. ”Moi Tati! Mitä sä ulkona tähän aikaan teet?” Enni kysyi ja katseli ympärilleen ikään kuin yrittäen määrittää aikaa. ”Heh, mama ei ollut oikein tytyväinen minun ahkeruuteen kun siivosin toilet. Nyt joudun rangaistukseksi seisomaan tässä pari tuntia”, Tatiana selitti hymyssä suin. 

”Mä aina välillä unohan nää teiän kasvatusmenetelmät. Mut hei arvaa mitä! Mä olin just Pertun kans ulkona! Oli ihan sikakivaa. Me ekaks hengailtii vaa ja sit pussailtii dinerin takapihal”, Enni hihitteli ja pomppi innosta. ”Uu, hieno homma, kamu. Mitä muuta sulle kuuluu?” Tatiana kysyi kiinnostuneena. Ystävänsä huokaisi syvään: ”Säkin varmaan tiedät mun porukoista jo. Ne eroo kai. Tai en mä tiedä, niil oli aika hitonmoinen riita toissapäivänä. Äiti jopa nukku mun huoneessa.”

”O-ou. Ei voi olla hyvä juttu. Minun mama ei ikinä nukkuisi minun huoneessa. Hän sanoi lapsissa on todella paljon bakteeria. Toivon et he saa asian kuntoon, rakas Enni”, Tati sympatisoi ja jopa taputti Ennin poskea lämpimästi. Tämä hymähti ja sanoi: ”Mulla ei oo mitään käryy, mitä täs nyt tapahtuu.  Saa nähdä.”

Aamulla uninen Enni katseli apaattisesti aamun kokkiohjelmaa. Hän kuuli takaansa, kun kahvinkeitin napautettiin päälle ja samassa hänen äitinsä istuikin keittiönpöytään. ”Huomenta murulainen”, Piia sanoi ja tähyili sanomalehteä. ”Huomenta vaan”, Enni vastasi ja yskäisi. ”Isästäs ei oo vieläkään vissiin kuulunu mitään”, Piia kuiskasi huolestunut sävähdys äänessään. ”No itse asiassa se nukkuu mun sängyssä yläkerras”, Enni mainitsi. ”Tsiisus, miks mä muuten olisin tähän aikaan hereillä, ellen siks että iskä kuorsaa niin lujaa, ettei erkkikään siel nukkuis”, hän jatkoi ja nosti itsensä ylös sohvalta. Piia ei vieläkään saanut sanaa suustaan. 

”No mä lähden joka tapauksessa nyt Anitan kans leffaan, mä otin vähän rahaa sun kukkarosta, heippa!” Enni huudahti tekstiviestin naputettuaan ja ampaisi ulos ovesta. ”Jaa, okei, joo”, Piia vastasi, eikä ollut päässyt eroon siitä tosiasiasta, että hänen ”kadonnut” miehensä loikoili sillä hetkellä yläkerrassa.

Hektisen hetkisen kuluttua Elias laahusti alas portaita. Hän oli menossa vessaan, mutta vaimonsa havaitessaan hän pyörähti ovilta ympäri. Piia vilkaisi nopeasti Eliasta, muttei kehdannut tuijottaa liian pitkään. ”Huomenta”, Elias sanoi hetken hiljaisuuden kuluttua. ”Huomenta vain”, Piia vastasi nopeasti, mutta rauhallisesti ja antoi pienen hymynkin sen merkiksi, ettei tilanne enää ollut tulenarka. 

Piia nousi ylös tuolista ja oli aikeissa hakea kahvia, kun Elias kiiti hänen rinnalleen. ”Öäh, voitasko me jutella?” tämä kysyi ja hankasi niskaansa. ”Totta kai. Missä sä oot oikein ollut?” Piia kysyi hieman huolestuneena. Elias naurahti pienesti: ”No siis, kavereiden luona punkannu vaan.  Ja mä meinaan ihan oikeesti kavereiden.” Hän halusi vahvistaa Piialle, ettei Kirsi ollut enää kuvioissa. ”Sä oot ollu mun ajatuksissa ihan jatkuvasti, Piia. Mä oon yrittäny miettiä, että miten me saatas korjattua tää kaikki mitä meillä on”, Elias jatkoi sydäntä särkevällä äänellään. 

”Elias, mä en vaan näe että meillä on enää mitään korjattavaa”, sanoi Piia yrittäen pitää tilanteen rauhallisena. Elias piteli päätään. ”Ootsä oikeesti tota mieltä?” hän kuiskasi ääni murtuen. ”Mä tekisin Piia ihan mitä tahansa sun vuoksi! Ihan mitä vaan. Mä oon valmis antamaan sulle tekos anteeks ja kadun omaani ihan helvetisti. Piia. Mä rakastan sua”, Elias jatkoi.

Teki tiukkaa, mutta Piian täytyi kestää se, ettei hän voinut parahtaa itkuun ja painautua miehensä olkapäähän. ”Mäkin rakastan sua, Elias. Mä välitän susta edelleen. Mä en vaan näe meillä tervettä tulevaisuutta. Mä olen oikeesti pahoillani”, hän sanoi ja ojensi kätensä koskeakseen miestään, mutta kuitenkin laski ne. Piia kuuli, kun Elias nielaisi pahanolonsa. Lasittunein silmin mies katsoi vaimoaan ja sanoi hiljaa: ”Ymmärrän. Mä..” Elias viittoi menevänsä makuuhuoneeseen.

Elias ei ollut itkenyt aikaisempia ongelmiaankaan, joten päätti olla itkemättä tälläkin kertaa, vaikka henkisesti kyyneleet virtasivat kuin vesiputouksesta. 

Piia päätti tukahduttaa tunteensa siivoamiseen. Parin päivän angstailuiden takia talo oli järkyttävässä kunnossa. Tiskien tehojynssääminen tuntui jopa paremmalta kuin viinipulloon tarttuminen. 
Siivouksen lomassa hän muisti, että ehkä olisi aivan asiallista hoitaa yksi asia loppuun kaiken sekasorron keskeltä.

"Ja mulla on nyt semmonen tilanne et.. Noh, mun pitää nyt keskittyy ihan vaan omiin juttuihin", Piia selitti. "Eks tykkää musta?" Alessandro kysyi tyynenä. Piia oli soittanut Alessandrolle ja pyytänyt tapaamista. Mies oli tietysti vastannut myöntävästi ja kutsuikin Piian käymään fiinissä asuntovaunussaan. Piia vastasi hieman häkeltyneenä: "Ei, ei tää nyt sitä ole. Sä oot tosi kiva mies ja.. Mä en nyt tiedä miten mä tän sanoisin sulle." Alessandro tarttui häntä olkapäistä ja sanoi: "Sä hullu nainen. Mä en tahto mennä sun kans naimisin. Mulla on uusi kaunis nuori nainen. Me ei voida enä nähdä."

"Oh sweet baby Jesus, sitähän mä ajattelinkin! Tosi ikävää et me ei voida mennä naimisiin, mut.. Kai mun on sit tyydyttävä kohtalooni. Hyvästi!" Piia huikkasi dramaattisesti ja poistui ovesta.

Enni oli löytänyt tiensä kotiin leffateatterista. Pari tuntia oli kulunut niin mukavasti, että Anita pyysi Ennin vielä illemmalla käymään kotonaan.

Enni istahti sähköpianonsa ääreen ja pimputteli hieman. Hän ei ollut soittanut vähään aikaa, mikä oli oikeastaan erittäin harmillista. Olihan tyttö sentään ihan kelpo pianisti.

"Blääh, miltä mä taas näytän?" tyttö tuhisi itsekseen peilin ääressä. Hän oli jopa vaihtanut vaatteensa saadakseen Carlottan hyväksynnän. Enni oli nimittäin tullut siihen tulokseen, että ehkä hän näytti hieman liian oudolta, että Carlotta voisi hyväksyä hänet. "Miksi ihmeessä minä havittelen sen muijan hyväksyntää? Anitan kaverihan minä olen, enkä sen", hän jatkoi pähkäilyä ja vetäytyi irti peilistä. 

Eliaskin oli saanut raahattua ruhonsa ylös sängystä. Kaiken synkkyyden keskellä oli jäänyt huomaamatta, että kevät oli hyvää vauhtia tuloillaan. Ehkä auringonpaiste toisi mukanaan muutakin mukavaa ja elämä alkaisi jälleen rullata.

Lobosien talolla Anita selitti täyttä häkää elämäänsä Ennille. "No heti kun sä sit lähit matkoihis, se poika siitä eturivistä tuli juttelee mulle! Siis mulle! Olin ihan omg, niinku pään sisällä. Ulkosesti olin aika semi-cool. Siis se kundi oli vaan et 'moi' ja mä olin et 'moiij' sille söpösti you know. Se oli niin hot oikeesti", Anita selosti suu vaahdossa hiuksiaan hiplaten. "Okei, entä sit?" Enni kysyi hieman kiinnostuneena. "No, sit se sano et 'ens kerral ei tarvii sylkee mun niskaan kun naurat taemmas rivis'. Mut se oli niin söpö kun se puhu!" Anita pomppi ja kosketti kasvojaan.

"Eh, mä en tiiä et oliks se sit hyvä juttu mut.. Kiva et se oli ainaki söpö!" Enni vastasi ja huomasi Carlotan sipsuttelevan korkokengissään sisälle. Poninhäntä heiluen tämä käveli tyttöjen ohi ja vilkaisi Enniä tuttuun tapaan ivallisesti. Siinä samassa Anita aukaisi suunsa: "Nojaa, saa nyt nähä et tuleeks meidän jutusta mitään. Mut mä meen nyt tekemään sen ruuan loppuun, ihanhan täs kuolee nälkään. Caro! Pidä Ennille seuraa."

"Kappas vaan, sinä se vaan täällä jaksat norkoilla", Carlotta huokaisi Anitan poistuessa keittiöön. Tällä kertaa Enni ajatteli olla jäätymättä, yrittäisi sen sijaan luodan keskustelua. "No kiva nähdä suakin. Anita ite kutsu mut tänne kylään, mä en mitään norkoile", hän sanoi ja työnsi kätensä puuskaan. "No osaathan sä puhua kunnollakin. Edistystä. Joko vanhempas on taas yhessä?" Caro vastasi virnistäen. Enni ei osannut täysin käsitellä Carlotan häikäilemättömyyttä. "Mun perheen asiat ei kuulu sulle. Take care of your own business", hän sähähti. Carlotta hymähti kohauttaen olkiaan ja käveli keittiöön.

Anita jatkoi höpöttelyään, mikä sai Ennin ajatukset irtaantumaan Carlotan puheista: ".. sellasta se elämä on. Aina ei mee nallekarkit tasan." "Totta puhut. Tää salaatti on muuten ihan rikollisen hyvää!" Enni kehui ystävänsä mahtavia kokkaustaitoja. "Äh, tää nyt on vaan tämmöstä. En mä oikeesti mikään hyvä kokki oo", Anita sanoi vaatimattomana odottaen kehuja. Enni ei kuitenkana tajunnut vihjettää, vaan jatkoi syömistä.

Iltapäivä lähti mukavasti käyntiin myös siksi, että Elias pääsi jälleen palaamaan töiden pariin. Arkirutiinit alkoivat olla aivan unohtuneita, joten keittiöön pääseminen tuntui vallan ihastuttavalta asialta. 

Piiakin oli eksynyt kaupungille. Monien muiden tapaan hän oli jumittunut jonottamaan sisälle ruokakauppaan. Maanviljelijät olivat ryhtyneet lakkoon, joten kaupunkilaiset hamstrasivat kaikkea ruoaksi kelpaavaa kaappeihinsa. Nuorehko mies naureskeli ihmisten päättömyyttä ja Piia liittyi samantien mukaan. "Pitää tässä varmaan lähteä tyhjentämään joetkin kaloista", mies sanoi nauraen. "Ihan totta. Mutta ei kyllä mato-onkea voi käyttää, sillä niitä matojahan voi tarvita vielä", Piia lisäsi. Molemmat nauroivat. "Näin se on. Pakko kysyä, mikä sun nimi mahtaa olla?" mies kysyi ystävällisesti. "Piia, Piia Sahlsten. Ei olla vissiinkään tavattu", Piia vastasi ja ojensi kätensä.

"Simo Laikku, moi vaan. Mä oikeestaan muutin tänne eilen", Simo sanoi tarttuen Piian tervehtivään käteen. Miehen sileästä ihosta ja tuuheasta tukasta päätellen hän oli nuorehko. Maksimissaan kolmenkymmenen. Piia rohkeni kysyä nuorukaista kahville, mutta Simonn täytyi kiirehtiä suoraan kaupasta kohti kotia. 

Illalla Enni tuhersi läksyjään pöydän ääressä. Elias siivoili keittiötä. "Mitäs kuuluu?" hän kysyi hiljaisen hetken rikkoakseen. Enni huokaisi. "Ei mitään kummempaa. Kävin mä Anitan kans leffassa", tyttö sanoi kuin päästäkseen tilanteesta karkuun. "Jaa, no mitäs Anita? Eikös niiden vanhemmat just.. eronnu", Elias kysyi hieman nolona. Miehen verbaalisilla taidoilla voi olla osuutta siihen, että jotkut ihmissuhteet vain ajautuvat karille. "Ei kai se mitään. Hei iskä mul ois tätä läksyä nyt täs vähän", Enni sanoi hieman äkäisesti. Elias nyökkäsi.

Kekseliäs isukki ei kuitenkaan päästäisi tyttärestään niin helpolla. Elias tarttui qBox-ohjaimeen ja laittoi rallipelin pyörimään. "Hei, Enni tuus tänne. Pelaa mun kaa pari kierrosta", hän yritti rohkaista tytärtään mukaan. Enni yritti kovasti keskittyä läksyihinsä. "Mun pitäis ihan oikeesti saada nää--" "Tuu nyt vaa. Pari erää."

Jo kymmenisen minuutin kuluttua Enni oli jo täysin mukana fiiliksissä: "Kai sä iskä tajuut et ens rundi on sit mun?" "Hah, ja paskat. Mä oon kuule treenannu tätä salaa", Elias nauroi ja tuuppasi tytärtään leikkimielisesti kylkeen. "Onks sul kaikki muuten ihan okei?" Enni täräytti ilman mitään varoitusta. Elias tiesi, mitä Enni tarkoitti tarkalleen ottaen. "Kai tää tästä lähtee rullaamaan. Sä varmaan jo tajusit, että mä ja äitis ei olla enää yhdessä. Mä oon pahoillani tästä kaikesta, mitä mä oon saanu aikaan", hän sanoi ja laski ohjaimen käsistään.

Enni nousi isänsä perässä sohvalta. "Iskä hei", hän aloitti ja Elias kääntyi hänen puoleensa. "Älä pliis ajattele, että sä olet mulle jotakin velkaa. Mä en tiedä kaikkee, mitä sä ja äiti ootte tehny, mut kumpikaa ei oo syyllinen yksin. Mä en vaadi, et te palaisitte takas yhteen, mut kunhan selvittäsitte välinne. Sitä mä pyydän." Elias kuunteli tytärtään suu hennossa hymyssä. "Mä lupaan sulle, että kohta kaikki selviää", mies sanoi ja oli kääntyä pois.

Enni kuitenkin suorastaan hyökkäsi halaamaan isäänsä. Elias ei edes muistanut, miltä tuntuu halata omaa tytärtään. "Mä rakastan sua iskä, kävi miten kävi", Enni kuiskasi ja rutisti isäänsä. "Sun vuokses mä täällä loppujen lopuksi olen, kulta pieni. Mäkin rakastan sua", Elias vastasi. 

Kuten isä sanoi: kohta kaikki selviää. Enni meni nukkumaan äärimmäisen tyytyväisenä siitä, että oli saanut ulos suustaan sen, mitä hänellä oli isälleen ollut jo jonkin aikaa sanottavana. Se, että läksyt jäivät tekemättä, oli pieni murhe nähtynä siihen, että ainakin yksi suhde tässä talossa oli nyt kunnossa.

Piia oli kuullut Eliaksen ja Ennin keskustelun vessan ovilta. Mitä mä oon oikein tekemässä? Onks ero nyt sit kuitenkaan oikee ratkaisu? Hän mietti itkua lohduttomasti tihrustaen. Eliaksen ja Ennin herkkä keskustelu sai Piian miettimään, että ero voisi rikkoa isän ja tyttären välit. Mikä helvetti minä olen ihmisiä erottamaan? 

Seuraavana päivänä Piia päätti käyttää aamun tunnit viisaasti ja suuntasi kuntosalille. Hikiset pukuhuoneet ja painojen kolina oli naiselle täysin uusi juttu. Piia halusi aloittaa helpolla, joten hyppäsi juoksumatolle. Liukuhihnalla jolkottelu ei tuntunut hassummalta. Hetken aikaa kuntoiltuaan hän huomasi muutaman metrin päässä jotakin epämiellyttävää: Kirsin.

Osa Piiasta olisi halunnut poistua paikalta kylmän viileästi, mutta toinen puoli taas suorastaan pakotti menemään sen heitukan luokse. Ei aikaakaan kulunut, kun Piia jo seisoi Kirsin edessä. "No mutta, kukas se siinä? Onko teinityttö tullut liikuntatunnille? Vanhempia miehiä taidat täällä olla katselemassa", Piia laukaisi ja hymyili passiivis-agressiivisesti.

"Tai sitten ne on tullut kattomaan mua. Ihan niinku Eliaskin iski silmänsä muhun. Teillä onki sitten sen jälkeen tainnu mennä asiat ihan päin persettä. Eiköhän se Elias sieltä taas pikkuhiljaa tuu itkemään mun olkapäätä vasten. Mä sentään osaan tyydyttää sen vielä", Kirsi tirskui jumppatrikoissaan. Piia katsoi tyrmistyneenä ympärilleen. Miten tuo lumppu kehtaa?

Piia sai Kirsin kikattelusta tarpeekseen. "Kyllä mä ennenkin oon pikkulutkia niputtanu!" hän huusi ja olikin jo Kirsin kimpussa. "Mitä vit", tämä kiekaisi Piian teilatessa mattoon. 

Kuntosalivälikohtauksen jälkeen Piia istui kotosalla lukemassa karate-kirjaa. Maailmanparannuksen aloittanut Elias tuli jälleen Piian puheille. "Oisko sulla aikaa?" hän kysyi ja vilkaisi samalla ulos ikkunasta. Lunta oli taas alkanut sataa. Piia lättäsi kirjan kiinni, nyökkäsi ja nousi ylös nojatuolista. Hän ehti jo pelästyä, että asia koski Kirsin höykytystä.

Piia laittoi kirjan hyllyn ja kääntyi kohti Eliasta. "Kerro vaan rohkeesti", hän sanoi valmiina kaikelle, mitä vastaan tulisi. Elias katsoi vaimonsa (vielä toistaiseksi) kasvoja. Niihin muodostuneista rypyistä Elias muisti, kuinka kauan he olivat eläneet yhdessä. Mitä kaikkea matkan varrella oli tapahtunut ja miten niistäkin asioista oltiin selvitty. Hän mietti, miltä oli tuntunut saattaa Piia ensimmäistä kertaa poikamiesboksiinsa. Minkä kautta kaikki oli saanut alkunsa ja mihin se oli nyt päättyvä.

Elias avasi suunsa: "Mä oon miettinyt ja tullut siihen tulokseen, että sä olet väärässä. Sä sanoit, että meillä tuskin on mitään pelastettavaa. Paskat. Meillä on ihan helvetisti pelastettavaa. Sä ja Enni ootte mun koko elämä. Meidän kaikki muistot on mun menneisyys, meidän yhteinen menneisyys. Niit asioita me ei kuitenkaan saada muutettua. Tulevaisuus me sen sijaan saadaan. Mä en halua Ennille tai sulle huonoa tulevaisuutta. Mä meinaan et.. Mä haluan eron."

"Ooksä nyt siis ihan varma? Jos tää ei tunnu susta oikeelta niin", Piia aloitti, mutta keskeytti itsensä tajutessaan puhuvansa tavallaan itseänsä vastaan. "Mä oon tästä yhtä varma, kuin siitä kun mä kosin sua. Sä tiedät et tää on parhaaks meille kaikille"; Elias sanoi ja yritti hymyillä, vaikka tunnelma ei ollut erityisen hymyilyttävä. "Mä tiedän. Nyt kun tää kaikki tapahtuu niin.. Tiedäks kun ero on ollu aiemmin vaan ajatus."

"Kyllä tää tästä. Älä unohda, että mä välitän susta edelleen", Elias kuiskasi ja suukotti Piian otsaa.

Päivä oli jo melko pitkällä, mutta Enni vasta heräili. Elias oli sohvalla lukemassa sanomalehteä. "Aattelit sitten viimeinkin nousta ylös, eihän kello oo kun viis", hän piikitteli tytärtään. "Hei älä viiti, tiedetään kyl kenen unenlahjat oon periny", Enni viskoi takaisin. "Mä ajattelin alkaa kattelee asuntoo. Ootsä miettiny, et missä sä haluisit asua?" Elias sanoi nopeasti yrittäen välttää keskustelun erosta. Enni nielaisi palasen limepiirakkaansa. "En mä nyt tiiä onks sillä niin väliä. Kunhan sä et muuta toiseen kaupunkiin tai.. Kirsin kans yhteen", hän vihjasi. 

Enni meni tiskaamaan lautasensa ja Elias laski lehden syliinsä. Hän oli unohtanut suhteensa Kirsiin täysin kokonaan. Jotenkin Elias oli myös sivuuttanut sen, että tyttärensä oli tietoinen Kirsistä. "Tota, me ollaan ihan vaan ystäviä", hän sanoi Ennille, joka tuskin enää edes kuunteli. 

Tämänhetkinen suhteensa Kirsiin vaivasi Eliaksen päätä. Hän oli kyllä sanonut naiselle, että romanttisuuksien olisi päädyttävä, mutta eihän noista eukoista ikinä tiennyt, mitä ajattelivat. Niinpä Elias soitti Kirsille. "No moro vaan", kuului ärtyisä ääni puhelimen toisesta päästä. "Päiviä, ootsä kotonas?" ""Mul on viel tunti duunii, kui nii?" "Ei olla nähty vähään aikaan. Ois vähä asiaa." "Just just. No näkyy sit sillon tunnin pääst. Oliks muuta?" "Ei." "Hyvä, pitää mennä." Kirsi ei selvästikkään oikein lämmennyt Eliaksen äänelle, mutta täytyihän asiat selvittää. 

Elias oli Kirsin ovilla niin hyvissä ajoin, että nainen ei ollut edes ehtinyt vaihtaa työvaatteita päältään. "Mites meni töissä?" Elias kysyi saadakseen vähän pohjaa keskustelulle. Kirsi pyöräytti silmiään ja huokaisi: "Samaa paskaa. Tuu sisälle, mä vaihdan vaatteet."

"Mä toivon, että sä tajuut mua. Mä oikeesti erosin mun vaimosta tänään ja.. Musta tuntuu, et sulle on tavallaan helppo puhua. Älä oo mulle vihanen. Ihanku kaikki asiat ei muuteski olis ihan perseestä", Elias selitti parin päivän tapahtumat Kirsille, joka nyt hieman heltyneempänä kuunteli tarkasti. "Äh, anteeks rakas et mä oon tällanen. Mä en vaan oo jotenkin tajunnu mitä asioita sä oot joutunu käsittelemään", hän sanoi sympatisoiden. 

"Hyvä et meijän asiat on nyt okei", Elias vastasi ja ojentui halaamaan Kirsiä. "Sähän voisit jäädä tänään yöks. Mulla ois vähän hyvää tarjolla", Kirsi kikatti ja näykkäisi miehen korvaa.

"Öäh, sä et nyt tainnu oikein tajuta. Mä meinasin et me voidaan olla ystäviä. Mä en kaipaa rakkautta mun elämään nyt yhtään", Elias vaikersi Kirsille, jonka naama oli jälleen kuin norsunvitulla. 

"Siis mitä vittua? Sä se et kyl tajuu sit ollenkaan, että kuka susta eniten välittää! Se ämmä petti sua ja haikailet vielä sen perään? Ei saatana", Kirsi rääkyi ja levitteli käsiään. "Kirsi, ehkä on parempi et me ei olla enää yhtään missään väleissä", Elias sanoi ja lähti kävelemään ovelle.

Kirsi kuitenkin kopisteli heti hänen peräänsä. "Minne sä nyt luulet meneväs? Eiks just pitäny selvittää tää juttu? Miksen mä kelpaa sulle, häh? Mikä siinä harakassa on parempaa kun mussa?", hän huusi kädet nyrkissä. "No lähdetäänkö vaikka siitä, että sä olet ihan helvetin keskenkasvunen. Mieluummin mä harakan otan, ku tollasen aivottoman kanan."

"Kusipää!" Kirsi huusi ja yks-kaks läsäytti Eliasta lättyyn. Mies pyyhkäisi naamaansa ja tokaisi: "Jo on perkele." Hän kevyesti tönäisi Kirsiä taaemmas, jottei tämä lähtisi peräänsä. Sitten Elias marssi ulos ovesta.

Kirsi ei topakkana tyttönä halunnut vielä luovuttaa, vaan otti kovat panokset käyttöön. "Elias miks sä lähet?" hän huusi ovelta. Elias pyörähti viimeisen kerran ympäri ja karjaisi takaisin: "Ai miks? Tää vierailu sai mut harvinaisen hyvin tajuumaan, että meillä ei oo enää mitään tekemistä toistemme kanssa. Mä en ymmärrä sua, hemmetin likka." Kirsi alkoi vääntää itkua. "Et tietenkään ymmärrä! Mä rakastan sua, Elias. Sit sä hylkäät mut ku jonku.. mallin kalliolle." "Se on 'nalli'. Ei helvetti, nyt mä lähden oikeesti."

Elias toivotti Kirsille hyvää loppuelämää tämän painuessa sisälle vollottamaan. "Helvetti millasiin ämmiin sitä tuleekin ittensä sotkettua", Elias päivitteli ääneen autossaan, kun hän kaahasi pois Kirsin pihasta.

Kotosalla vuorostaan Piia istuskeli sohvanpäädyssä. Hänen olonsa oli kovin tyhjä aikaisemmin tapahtuneiden asioiden jäljiltä, mutta nainen ei kuitenkaan halunnut jäädä yksin kotiinsa asiasta ruikuttamaan.

"Eheh, Piia Sahlsten tässä, moi vaan. Toivottavasti et oo unohtanu mua vielä", Piia sanoi puhelimeen. Jostain kumman syystä Simo oli pulpahtanut hänen ajatuksiinsa kahviseuraa miettiessään. "Moi Piia! Enhän mä nyt hyvänen aika oo sua unohtanu. Mikä meininki?" Simo vastasi iloisesti. "Muistaks kun me juteltiin siit kahvittelusta? Mulle kelpais hyvä seura nyt ihan tosi hyvin." "Ääh, mä oon kyl tänään lähdössä viihteelle. Mut eihän se oo mikään ongelma, jos pari drinksua kelpaa sulle kahvin sijasta?" Piia oli hieman hämmentynyt kutsusta. Hän ei ollut käynyt baarissa taas vähään aikaan. "Totta kai kelpaa! Pisteessä varmaan nähdään sitten, vai?" "Jep, puol tuntia?" "Puolen tunnin päästä vai? Öö, joo. Nähdään sit, moi!"

Puolen tunnin kuluttua parivaljakko värjötteli Punaisen Pisteen pihalla. "Oikeestaa aika kiva nähdä. Mites elämä rullaa?" Simo kysyi leveästi hymyillen. "Ihan hyvää, kiitos kysymäst. Okei, oikeesti mun elämä on tällä hetkellä ihan perseestä", Piia vastasi ja naurahti ironiseen sävyyn. "Mä tiedän mikä tohon vaivaan auttaa ja vastaus löytyy aika nopeesti baaritiskiltä."

Enni oli kutsunut illaksi Pertun kotiinsa, koska molemmat vanhemmista olivat yllättäen kadonneet. "Tiedäksä rakas mitä me voitas nyt tehä?" Perttu vihjaili ja tarttui Enniä vyötäisiltä. "Hmh, mä taidan tietää mitä sulla on mielessä. Mennään yläkertaan", Enni hihitteli ja tarttui Perttua kädestä kiinni. 

Pisteessä oli jo täysi härdelli käynnissä. Tequila näytti toimivan hyvin Piian murheisiin. "Siis Simo sä oot tosi söpö ja silleen, mut ei meist voi sillee mitään tulla. Mä oon oikeest aika vanha ämmä. Mut mun on ihan pakko kysyy, et voitasko käydä nopeesti bylsimäs tuol naistenvessas. Mä en oo meinaa saanu moneen, moneen päivään.."

Simo imaisi viimeiset hatsit tupakastaan ja tunki sen tuhkakuppiin. "Voi Piia, mä olen homo", hän sanoi tyynesti ja taputti naisystävänsä olkapäätä. Piia naurahti: "Oishan se pitäny arvata. Miks kukaan nuori hyvännäkönen kundi haluis hengailla mun kanssa? Vitut, mennää ottamaan lasilliset."

Piia tilasi molemmille tupladrinkerot. "No niin, eiköhän nosteta malja sinkkuudelle!" Simo huusi. "Ja isoille peniksille!"

Piia oli mättämässä baarisafkaa naamaansa, kun hän kiinnitti huomiota mieheen, joka selvästi vilkuili häntä. Nainen tunki viimeisen sipulirenkaan suuhunsa ja pyyhki muruset suupielistään.

"Mitäs sä mua oikeen vilkuilit, jäbä?" känni-Piia kysyi mieheltä ja ketkutti lanteitaan. "Sitä vaan, että toi sun villatakki on ihan tajuttoman magee!" mies huusi musiikin lomasta. Rhoda oli jälleen harvinaisen oikeassa. Ei Piia tulisi uutta miestä saamaan tällä iällä. Ilmeisesti nykyään miehet eivät halunneet vain riisua hänen vaatteitaan, vaan viedä ne mukanaan. "Mä en ookkaan nähny noin.. eltaantunutta lepakkoo pitkään aikaan. Täs kaupungis ei oo ilmeisesti kauheesti lesboja!" mies sanoi. Piia oli lievästi sanottuna häkeltynyt. "Eltaantunut lepakko? Kyllä mä ihan kakslahkeisten perään oon. Näytänks mä muka oikeesti lesbolta?" hän sanoi ja katsoi itseään. "No kyl noi kengät vähä jotain viestittää, mut lähinnä kelasin et siks ku tänää on RV Gays' night", mies nauroi. Sen kuultuaan Piia pakkasi kimpsunsa ja kampsuna ja suuntasi pihalle.

Perttu käveli tömistellen alakertaan. "Helvetti mikä penikka, pihtari saatana", jätkä tususi samalla kun käveli pihalle.

Enni istua kyyhötti sänkyään vasten. Puberteetti-Pertun hormoonit olivat hyrränneet ilmeisesti hieman liian lujaa, mikä ei sitten sopinut Ennille. 

Tällasta mun elämä sit varmaan tuleekin olemaan loppuun saakka. Kylmä kalja huulilla kyttäilen mitä ympäril tapahtuu. Ihmiset ne vaan katoo mun ympäriltä, mut tää kai sit jää. Jos Enni ois vähä vanhempi, mä voisin muuttaa samantien takasin Sunset Valleyyn. Mikää muu ei kelpais paremmin, ku kalja, futispeli telkusta ja Jerppa seurana. Mitäköhän jätkäl muuten kuuluu?

Elias huomasi Pertun tanttaroivan lumihangessa kohti polkupyöräänsä. Onneksi isäpappa ei ajatuksiltaan kuullut, mitä tyttärensä (entinen) poikaystävä oli sanonut poistuessaan ovesta. Hän myös huomasi taksin pysähtyvän tielle ja Piian kompuroivan ulos autosta. 

Elias rojahti sohvalle ja alkoi tuijottaa apaattisesti sammuksissa olevaa televisiota. Hän kuuli Piian yrittävän sulloa avaimiaan lukkoon. Ennikin tuli ulos kolostaan ja istui isänsä viereen sohvalle, "Aatteliksä kattoo jotain?" tyttö kysyi ja napautti masiinan päälle. Elias ei vastannut mitään ja jatkoi ruudun toljottamista. Enni korjasi asentoaan. "Mä en oo enää Pertun kans", hän sanoi tyynesti. Nyt isänsä hieman havahtui ja vilkaisi nopeasti tytärtään. Hän otti ryypyn pullostaan ja kuiskasi: "Älä sitten koskaan rakastu."

Myös Piia päätti liittyä rikkinäisten sielujen seuraan sohvalle. Hän oli myös löytänyt kylpytakin ylleen ja kaljan käteen. "Oli muuten koko ilta ihan perseestä", Piia tuhahti ja otti ensimmäisen siemauksen juomastaan. "Ei lisättävää", Enni vihjasi ja pyyhkäisi silmäkulmaansa. Molemmat naiset jäivät katseillaan odottamaan Eliaksen kommenttia asiaan. Miehellä ei kuitenkaan tosiaan ollut mitään lisättävää asiaan.

Siinä me sit istuttiin. Koko perhe yhdessä. Enemmän tai vähemmän hajalla jokainen. Ajatukset erillään kaikesta muusta. Samassa veneessä silti istuttiin. Telkkarissa pauhas Ihana Elämä. Viime jaksossa Danny ja Linda oli menny naimisiin ja nyt ne jo oli purkamassa liittoaan. Saippuasarjoja vähätellään aina helvetisti, mut pikkuhiljaa must alkaa tuntuu, et ne kertoo millasta tää elämä oikeesti on. Jos sä haluut jotakuta, se ei haluu sua. Sit jos se haluu sua, sä et haluu sitä. Mut jos te molemmat haluutte toisiinne, niin sit teijän väliin tulee kyl varmasti jotai, mikä tappaa kaiken. Mä en tiedä muista, mut mun elämä näyttää kyl aika hemmetinmoiselta saippuasarjalta.

Siinä me istuttiin. Uppoovassa veneessä. Kateltiin vaan, että kuka hyppäis ekana pois.

Badabum, siinä olisi sitten seitsemäs osa. Tosiaan täytyi splitata lopetus kahteen osioon, koska kuvia olisi tullut niin julmetusti. Eiköhän tässä ollut kuitenkin tarpeeksi ihmeteltävää. Taidan jättää loppuhöpöttelyt tähän, koska vuodatan kaiken itsestäni sitten vihoviimeiseen osaan. Nähdään siellä sitten! 

Lupailin tähän väliin "erikoisosaa" (ja vaikka sainkin sellaisen osittain aikaiseksi), ajattelin unohtaa koko shaiban, jonka kirjoittamisesta ei tullut yhtään mitään. Jatketaan siis perinteisellä tekniikalla. Toivottavasti tykkäätte, tytöt ja pojat!

p.s. Tämä osa sisältää hävyttömiä kuvia.

Elias oli jättänyt yöunet välistä Laukkaavien Laamojen finaalimatsin takia. Tuttuun tapaan Laamat olivat reippaasti häviöllä, mutta Elias ei jaksanut karjua raivosta. Oli sanomattakin selvää, että elämä Riverview'ssä ei tuntunut läheskään niin mielekkään ja kaoottisen sekaiselta kuin Sunset Valleyssä. Elias ei osannut sanoa, että kaipasiko hän sitä sekasortoa. Tätä nykyä eläminen oli vain ehkä liiankin helppoa. 

"Ja niin soi pilli pelin päättyessä ja Riverview'n Napakymppi vie jälleen voiton Laukkaavien Laamojen sorkista! Nyt on syytä juhlaan, kiitos pojat!" kuului televisiosta ja samassa Elias tuikkasi masiinan sammuksiin. "Perkele", hän murahti ja katsoi ulos ikkunasta.

Hetkisen kuluttua Piia nousi aamukahvin keittoon ja huomasi miehensä kykkivän Jumppa-tv:n ääressä. "Mä mietinkin et millon sä alat taas treenaamaan. Oot meinaa vähä löys--" "No pitäähän tässä nyt pikkuhiljaa alkaa jotain tekemään, tsiisus. Mä oon tässä nyt pirun pitkään vaan polkenu kuntopyörän sijaan paikallani", Elias mutisi puhkumistensa välistä. Piia hörppäsi kahviaan ja naurahti.

"Siis kelaa nyt. Sä oot löytäny uuden työn, sulla on ystäviä.. Ennilläkin on joku viritys meneillään! Mä vaan teen duunia ja kerran viikossa juttelen jonkun kanssa. Mulla ei oo mitään maalia! Aagh, ja selkäkin reistailee!" mies jatkoi nillittämistään. "Ei se mun elämä kyllä kauheen mielenkiintosta seurattavaa oo. Ja onhan sulla kavereita vaikka kuinka paljon. Lopeta nyt toi höpiseminen, mussukka."

Elias lopetti jumppailunsa ja huokaisi: "Tää mussukka menee nyt suihkuun ja sitten unille. Nähään muutaman tunnin päästä." Piia hymähti ja työnsi pannukakun uuniin. Miehensä marmattelut saivat hänet miettimään myös omaa elämäänsä. Hän tajusi, ettei ollut ajatellut syrjähyppyään aikoihin. Jospa tämä elämä vielä mielekkääksi muuttuukin, hän tuumaili.

Yläkerrassa Ennin elämä oli äärimmäisen mielekästä. Heti herättyään hän starttasi hillittömän tekstailun Pertun kanssa. "Moi söpöläinen! Näin susta yöllä unta ja toivoin että sä oisit mun vieressä herätessäkin <3 Nähään koulussa! Pusuja <3" Enni naputteli ja huomasi koulubussin kaahaavan tietä pitkin.

Tyttö riuhtaisi takin ylleen ja kiiti ulos ovesta. Hyvä kun äitinsä edes ehti toivottaa hyvää huomenta, kertoi Enni että "meenpertunkanstänäänsitleffaanmoikkateeruokaa".

Elias oli nukkumassa ja tyttö kohta koulun penkillä. Piia ajatteli, että nyt olisi sopiva hetki hieman sosialisoida muiden simien kanssa. Hän tarttui puhelimeen ja rimpautti Rhodalle. "No moi vaan", tämä vastasi. "Hei, Rhoda! Miten ois pieni drinksutteluhetki Herkku Närpissä?" Piia kailotti remakasti. "Jaahas. Ja sä niinkun kuvittelet että me ollaan kavereita vai? Kuules mä en tollasten lorttojen kanssa seurustele."

"Ja mitäköhän sä mahdat taas selittää?" "Voi kyllä mä tiedän sun pusutteluista sen karvakouran kanssa! Voi kuule Piia, mä olen aina tiennyt että sä oot uskoton narttu. Nyt on vaan sellanen juttu että.. mä en aio ottaa sitä riskiä, että mun maine menee sun takia. Hyvästi... huora!"

"Voi paska", Piia kirosi ja naamapalmutti huolella. Mitenkäs tässä nyt näin kävi? Hän oli tavannut Alessandron vain kahdesti ja kumpikin kerta oli melkoisen hyvin piilossa. Rhoda oli kyllä kieltämättä koko kylän hardcorein juoruämmä. Ei Piiakaan kyllä olisi uskonut, että ystävänsä alkaisi häntä puhelimen välityksellä huorittelemaan, mutta ei Rhoda nyt täysin väärässäkään ollut. 

Piia huokaisi mietteliäänä ja päätti lähteä ruokakaupalle sosialisoimaan.

Kaupasta ulos päästyään Piian pysäytti varsin mielenkiintoinen näky. Kulman takana Rhoda keikkui melkoisen ohkaisissa vetimissä ja vinkkaili silmiään ohikulkijoille. Piian huomatessaan Rhoda yritti juosta pakoon, mutta ei piikkikorkkareiltaan päässyt etenemään upottavassa lumihangessa.

"Ohoh, Piia. En huomannutkaan sua. Eh, mitäs kuuluu?" Rhoda vaikersi ja yritti hymyillä. "Mitä sulla on oikein päällä? Tääl on pakkasta", Piia katsoi (ex-)ystävänsä vaatetusta. Silloin hänelle valkeni mitä tämä touhusi. Piia veti kätensä puuskaan ja kohotti kulmiaan: "Kukas se lortto täällä oikein on?" 

"Jeah, voishan sitä vähä styylailla pitkästä aikaa. Kun ei olla nyt duunissakaan nähty. Mut joo mä tästä yritän vähä herätä, näkyy huomenna", Elias sanoi puhelimeen ja viskasi sen sängylle. Kämppä kuulosti hiljaiselta ja Elias osasi päätellä talon olevan tyhjillään.

Makuuhuoneesta poistuessaan hän ei osannut odottaa mittavaa vesivahinkoa keittiössä. "Voi perkele. No onneks on toi matto imenyt suuren osan. Ei kai tässä auta muu ku ryhtyä korjaushommiin", Elias tuskaili ääneen.

Rhoda oli voittanut Piian jälleen puolelleen. Selitys "ilkeästä kaksoissiskosta" joka oli vastannut puhelimessa ei täysin uponnut Piiaan, mutta hyväksyi sen jonkinlaiseksi anteeksipyynnöksi. Oman horoilunsa kaupan vieressä Rhoda selitti uuden tyylin etsimisellä.

Jälleen parhaat ystävykset suuntasivat Herkku Närppiin drinkeroille ja päivittelemään omia, sekä kaikkien muidenkin, suhdekiekuroita.

Juoruilu jatkui tietysti myös viinihetken jälkeen. "Kerro mulle, Rhoda, Rhoda rakas. Näytänks mä muka vanhalta? Se Eliaksen työkaveri.. mikä vitun Kersti onkaan.. on kuulemma puhunu taas jotain paskaa mun selän takana!" Piia uhosi ja osoitteli naamaansa. "No onhan noita ryppyjä vähän. Mut mä oon aina tienny et se Krista on horo! Mut ooksä nähny Alvin uuden auton? Kauhee kottero. Luulis et se ois ees vähä parempaan pystyny." "Mut sehän on yyhoo isä. Ties kuin monta suuta ruokittavana!" "No lapsille maistuu nyt männynkävyt, mut ei millään Toijotalla eukkoo saa!"

Sivistyneen keskustelun päätteeksi naiset päättivät yhdessä tuumin siirtyä rilluttelemaan Sahlsteniin.

Ennen taksiin nousemista Rhoda nappasi Piian syleilyynsä. "Kiitti että oot olemassa. Jos oisit jätkä niin panisin."

"Perkeleen perkele nyt! Eihän näistä saatanan jakoavaimista oo mihinkään", Elias raivosi hanalle. Kikatteleva bestiskaksikko pelmahti paikalle ja ensimmäinen asia, jonka Rhoda näki, oli aatamin asussa keikistelevä Elias.

"Ja sit mä sanoin Sallalle et mä en oo mikään halpa nain.. Piia mitä tää on?" Rhoda katsoi lievästi tästä barbaarisesta meiningistä järkyttyneenä. "Elias! Housut!" Piia kiekui miehensä nähdessään. Tämä ei kuitenkaan edes nostanut katsettaan lavuaarista vaan jatkoi töitään kiroten: "Tää on mun koti ja tänne ei alastomuutta pelkäävät variksenpelättimet tule. Mikä helvetti näitä putkia vaivaa!?"

Myös Enni kipitti sisälle ja katsoi tilannetta kuin siinä ei olisi ollut mitään outoa. Hän huokaisi: "Tervetuloa uudelleen, Rhoda. Ja äiti mä meen sit edelleenkin Pertun kanssa nyt leffaan! Äiti!" Piia ei huomannut tyttärensä vikinää yrittäessään peittää näkymää keittiöön. 

"Eh, nyt taitaa olla sellanen juttu että me tissutellaan jatkossa kaupungilla. Tää huusholli on vaan niin pirun outo, että kyl täs alkaa oma kuuppakin mennä sekasin. Nähään", Rhoda sanoi ja miltei juoksi ovesta ulos. Piia ei saanut sanaa suustaan katsellessaan vedessä lilluvaa lattiaa ja Eliaksen paljaita pakaroita. "Okei, moi! Mä lähen nyt", Ennikin huudahti ja lähti Perttunsa kera elokuviin.

"No mitä?" mies karjaisi luututessaan lattiaa. "Sä oot aika hyvä ton sun.. keppis kanssa", Piia vihjasi ja potki korot jalastaan. Vihjauksen ymmärtäny Elias nosti katseensa lätäköistä ja katsoi vaimoaan kysyvästi.

Piia nyökkäsi ja samassa hän olikin kiinni miehensä paljaassa ihossa turmeltuneen parketin keskellä.

Elokuvateatterin vieressä Enni lykkäsi huulensa Pertun naamalle. "Moiksu vaan sullekin, söpöliini", hän hihitteli ja vetäytyi hieman kauemmas. Perttu näytti järjettömän suloiselta villapaidassaan - kuten aina. "Moi, ihanuus. Mitäs sä?"

"Tuol oli taas menos joku kaoottinen draamanäytelmä himas. Mä niin välil mietin et onks kaikki tapahtumat siel todellisia", Enni vastasi ja naurahti. "Mä en ees tiedä haluunks mä kuulla. Noh, mitäs leffaa sä haluut mennä tsiigailee?" Perttu kysyi ja nappasi tyttöystäväänsä käsistä.

Ja pusutteluksihan se koko elokuvan katsominen meni. Sama homma jatkui teatterin ulkopuolella, eikä nuoripari tuntunut olevan kykenevä irtaantumaan toisistaan. Lutkuttamisen lopetettuaan Enni avasi suunsa puhuakseen: "Voitais varmaan mennä meille. Porukat on saleen nukkumassa jo." Perttu nyökkäsi ja he lähtivät kävelemään käsi kädessä kohti Pertun naapurilta nyysimää autoa.

Pienoisen hengähdystauon jälkeen Perttu ja Enni olivat jälleen kiinni toisissaan. Seurustelevat nuoret eivät tietenkään tee mitään muuta kuin ole toistensa kauloissa kiinni, eiväthän? 

"Mä tykkään susta niin paljon et voisin hypätä sillalta sun takii", Enni hihitti kaulailun seassa. "Mä tykkään susta niin paljon et.. mä voin sanoo tykkääväni susta paljon", Perttu vastasi. Romanttista, Perttu. Todella.

"Voi kiesus, mitä se kello on? Enni.. PERKELE", seksin sekainen isukki keikkui olohuoneeseen, eikä saanut mitään järkevää sanotuksi nähdessään tyttärensä lemmenleikeissä. 

Myös Piia kipitti ulos makuuhuoneestaan Eliaksen karjumisen kuullessaan. "Mitä sä tääl kitiset muru? Voitasko vielä kokeilla takaap.. Enni!" Piia kiekaisi, muttei läheskään yhtä järkyttyneenä kuin miehensä. Hän tajusi alastomuutensa ja painui takaisin pukemaan.

"Sinä! Mikä sä oot miehiäs? Tollaset patukat päässä ja amisparta kasvaa. Tommoset rentut ei mun tytön kanssa styylaile!" isäpappa uhosi ja viittoi Perttu-parkaa siirtymään pihalle. "Elias, housut!" huusi Piia ovenraosta. 

Enni puuttui pikaisesti riitatilanteeseen. "Mitä.. Mitä vittuu iskä? Sulla ei oo mitään oikeutta haukkuu mun poikaystävää!" hän huusi ja polki jalkaansa. "Sinä oot vielä sen ikänen, että tommoset lökäpöksyt saat unohtaa! Ja kaikki muutkin." "Miks hemmetin siveyden sipuliks sä mua oikein luulet, ääliö! Perttu tuu.. Mennään mun huoneeseen."

"Voi hyvä Jumala sentään, Elias! Tyttäres ei oo enää mikään pikkupentu", vaatteensa päälle saanut Piia tuli selvittelemään tilannetta. "Älä sä kuule yhtään siinä... lätise! Kyllä mä nyt tollaset narkkipennut tunnistan!" Elias sanoi, mutta tajusi menneensä hieman liian pitkälle. Perttu tuhahti ja sanoi lähtevänsä kotiin. Enni sen sijaan itkeä tihrusti.

"Enni mä soitan sulle. Adios vitun mulkku!" huusi Perttu ovilta ja juoksi ulos. Elias oli aikeissa sanoa jotakin vastalauseeksi, mutta vaimonsa tiukka katse pysäytti hänet.

"Ja mikäköhän sua taas vaivaa? Tyttäres sentään uskaltautu tuomaan poikakaverinsa näytille ja sitten sä meet räyhäämään ku mikäkin taliaivo", Piia sähähti ja katsoi ovensuulla itkevää Enniä. "Mä nyt en vaan ollu ihan valmis tommoseen. Mun mielestä--" "Mitenköhän nyt aattelit hoitaa tän asian? Huoh, mä en sun sekoilujas selvittele, Elias. Ja pistä nyt ees jotakin päälle."

Elias laahusti makuuhuoneeseen allapäin ja Piia huikkasi toppatakkia päälle riuhtovan Ennin luokseen. "Voi Enni kulta", hän aloitti. Enni ei kuitenkaan halunnut antaa äidilleen vielä puheenvuoroa: "Saanks mä kysyy, että mikä hitto sitä ukkoa vaivaa? Perttu oli muutenki epäileväinen tänne tulosta ja sitten se muutama kusipää käyttäytyy tolla tavalla." Tyttö pyyhkäisi viimeiset raivonkyyneleet poskeltaan. "Älä puhu isästäs tolla tavalla. Typerästi se käyttäyty, mutta ei täällä silti ketään kusipääks haukuta. Mitä jos meet nyt juttelemaan sen kanssa?" Piia yritti auttaa, mutta Enni vain tuhahti. "Mä en haluu nähdä sitä ääliötä enää ikinä."

Ikuisuus koitti huomisaamuna, kun opiskelun kokonaan unohtanut Enni teki läksyjään keittiössä. Isänsä oli vihdoinkin saanut vaatteet päälle ja oli tullut keittämään kupin kuumaa.

Elias istuutui tuoliin ja otti hörpyn kahvistaan. "Krhm, onko hankalia tehtäviä?" hän sanoi keskustelun avatakseen. Enni piti katseensa tiukasti vihossaan ja tiuskaisi: "Ei oo." Anteeksipyyntöjen masteri Elias ajatteli jättää perinteiset huonon omatunnon valittelut väliin ja kokeilla uutta tekniikkaa.

"Kun sulla on toi koulu ja muut jutut menny niin mallikkaasti ni sähän voisit pitää vaikka jotkut pippalot tänään. Tai siis saat jos haluut. Voit kutsuu kavereitas ja.. sen Pertunkin vaikka."

Enni ei oikein tiennyt mitä sanoa. Tavallaan hän olisi toivonut isältään ylitsevuotavan dramaattista itkuanteeksipyyntöä, mutta eivät kotibileetkään huono vaihtoehto olleet. Sitä paitsi hän kuuli tämän äänestä, että Perttu-asia oli hyväksytty, eikä sitä sen enempää päiviteltäisi. Enni haroi tukkaansa. "Okei, mutta jos tällä kertaa pitäisit säkin vaatteet päällä", Enni sanoi ja naurahti pienesti.

Siinä samassa myös Piia tuli paikalle. Elias oli esittänyt ajatuksensa myös vaimolleen, joka oli loppujen lopuksi myöntynyt ideaan. "Mutta muista Enni, me olemme sitten valvomassa, että kaikki menee niin kuin pitääkin", hän varmisti ja katsahti myös Eliasta.

"No tota mulla on kyllä oikeestaan vähän menoa täks iltapäiväks. Kirsi pyys meinaan ulos", mies sanoi varoen ja nousi ylös tuolista. "Jaaha, no ethän sinä siellä nyt yömyöhälle ole", Piia sanoi hieman kysyvästi ja kurtisti otsaansa. Elias henkäisi syvään ja raaputti päätään. "No kun ei sitä sit tiedä jos mennään johonkin baariin tai jotain. Soita vaikka Rhoda seuraks tai jotain."

Enni oli paennut vanhempiensa keskustelulta vessaan. Hän ei kuitenkaan voinut olla soittamatta Pertulle hyvistä uutisista. "Moi muru." "Hei kulta et ikinä arvaa mitä! Mä saan pitää tänään pikkuset partyt kamujen kesken." "No kiva. Onks mulla mitään asiaa sinne?"  "No totta kai on! Iskä sano et sä oot ihan ok.. Tai ei nyt suoraan, mut kuitenkin! Nähäänks me koulussa?" "Aattelin kyl käydä nopeesti jätkien kans Bridgeportis kattoo yht keikkapaikkaa. Kyl mä oon iltaan mennes takasin."  "Just.. No ei siin sit kai mitään. Nähään illalla, pus!"

Parin tunnin kuluttua Elias tapasi Kirsin puistossa. He olivat puhelimessa sopineet, että Elias opettaisi ystävättärensä luistelemaan (koska #yolo). Elias olikin jo virittelemässä luistimia kinttuihinsa, kun Kirsi pelmahti paikalle. Nainen tietysti riensi tuttuun tapaan halaamaan kaveriaan lämpimästi. "Hei, kiva nähä", Kirsi sanoi hihitellen. "Juu, moro vaa. Aletaanks heti öh.. hommiin? Luistelemaan?" Elias hymyili ja katseli jään pintaa.

".. No sit mä vaan päätin et ei perkele Simo ja kusin siihen käsidesipurkkiin. Tuskin ne sitä on vaihtanu." "No hyi hitto, mä oon ihan salee käyttäny sitä. Mut Simo on kyl ihan asshole välil", Kirsi vastasi Eliaksen työpaikkarageen. Sitten hän jatkoi: "Tää luistelujuttu ois pitäny varmaa hiffata jo muksuna, mut kai tää tälleenki ihan menee. Mentäskö vähä lämmittelemään?" He nousivat ylös mantereelle ja viskasivat luistimet menemään. 

Kaakaokuppien jälkeen Elias ja Kirsi siirtyivät ihastelemaan talvimaisemaa. Eliaksen selitykset talvisista pilkkireissuista eivät kuitenkaan kiinnostaneet tissieläintä sen koommin. Niimpä Kirsi astui Eliaksen eteen ja tarttui tätä käsistä. "Voi vitsi, mun kädet on edelleen ihan jäässä. Voisitsä lämmittää vähän?" hän hymyili. Elias ei oikein tiennyt mitä sanoa, joten päätti ystävällisesti hieroa naisen kätösiä.

Hetkeen kumpikaan ei sanonut mitään. Elias yritti parhaansa mukaan pitää katseensa poissa Kirsin suloisista tähtisilmistä ja eloveena-kutreista, mutta välillä alkoi hänkin epäillä omia tunteitaan. "Meidän pitäis varmaan lähteä, Kirsi", hän kuiskasi ja oli kääntymässä poispäin.

Kirsi kuitenkin tarrasi tätä käsivarresta. Hän hivuttautui hieman lähemmäs Eliaksen kasvoja ja kuiskasi: "Kiitti että opetit mut luistelemaan."

Kotosalla Ennin "lukuisat" ystävät, sekä Rhoda ja Anitan äiti olivat saapuneet viettämään iltaa. Teemana oli talviseen tapaan Pakkasukkelin kunniaksi vietettävä lahjajuhla. 

"No moi Anita, kiva et pääsitte! Unohdinks mä sanoo, että siskoskin ois voinu tulla?" Enni kysyi ystävältään. "Se jäi viime viikolla kiinni yrttiyliannostuksesta. Äiti pisti sen pariks viikoks kotiarestiin. Onneks mä sain piilotettuu mun varastot, hah", Anita naureskeli. "Eh, selväpä se. No mä tästä taidankin mennä moikkaamaan muita."

"Muilla" tarkoitettiin tietysti Perttua, joka oli palannut höntyilyiltään takaisin kotikaupunkiin. "Ihana nähdä!" Enni kiljaisi ja hyökkäsi pojan huulille. 

Elias oli ajamassa Kirsiä kotiin. Muutamien minuuttien hiljaisuuden jälkeen Kirsi päätti kuitenkin ehdottaa paria olutta Pisteessä. Aluksi Elias oli hieman epäileväinen, sillä hän tiesi perheensä odottavan (not) kotona. Sitten hän päätti vedota pitkään kuivaan kauteen ja niin lupasi tulla Kirsin kanssa "yksille".

Pikkubailut olivat kotona hyvällä mallilla ja juhlaväki oli päättänyt siirtyä lahjojen tsekkaamiseen. Anitan äiti tietysti taputti porvarillisena, kun tyttärensä huomasi paketissaan olevan uuden sPhone kutosen. "Äiti mitä hittoa!? Mä sanoin ihan selvästi, että sPhone seiska! Seiska! Hiton daiju", Anita raivosi ja otti suutuksissaan toosan boksista.

"Siis.. Mitäh? Muija saa uuden luurin ja vikisee ku Sputnik? Damn, tää maailma on niin sekasin. Eiksje Tatis?" Perttu ihmetteli porvarillisten lasten kitinää. Tatiana ei ollut koko ikänä osannut unelmoidakaan moisista kalleuksista. Ghettonuoret..

Punaisessa Pisteessä Kirsi oli löytänyt ylleen jotain sopivan siveetöntä ja Elias tarjoili hänelle juomia käskystä. Äijä itsekin oli aikamoisessa tuiterissa eikä osannut enää hillitä katsettaan Kirsin terhakoista kannuista.

Myös Rouva Sahlsten oli litkinyt melkoisen määrän viiniä. Silmät tuntuivat lumpsavan kiinni, mutta silti edustusäidin oli oltava mukana avaamassa lahjoja. Pakkasukko lahjoitti hänelle Juoppo-sarjaan kuuluvan viinilasin ja pullotelineen.

Pian Piian kuukahdettua ja känniääliöaikuisten toiminnan seurauksena Ennin ystävien lähdettyä Rhoda jäi yksin viettämään iltaa loppuun. Tatiana oli sanonut Rhodaa pulleroksi ja eikös humalainen eukko ollut ottanut siitä nokkiinsa. Kellon ollessa puolenyön Rhoda päätti tarttua toimeen ja aloitti kuntokuurin Sahlstenien olohuoneessa.

Pisteessä meno alkoi olla sitä luokkaa, että Kirsi ei voinut enää pitää käsiään irti Eliaksesta. Hän muiskautti märän pusun miehen huulille ja odotti reaktiota. Parin promillen Elias ei kuitenkaan osannut muodostaa sen kummempaa reaktiota, mutta sönkötti kylläkin "mää oon naimisissa, tää ei nyt oikeen, mää en tiiä" -tyylistä.

Sisimmissään mies tiesi, mitä oli tekemässä. Keski-iän kriisiä potevana hän päätti antaa alkoholin viedä mukanaan. Menossa mukana jormaillut Henkka ei tietenkään kertoisi mitään illan tapahtumista kellekään, eihän? Loppuyön muistikuvat ovatkin sitten todella hämäriä.

Aamulla Enni selasi simternettiä uudella tietokoneellaan. Hän kirjautui sisälle Facebookkiin ja skrollasi pitkin etusivua. Yhtäkkiä ruudulle ilmaantui jotakin äärimmäisen.. kummastuttavaa. Elias Sahlsten merkittiin simin Kirsi Mäntyharju kuvaan.

"Mitä hittoa!?" Ennin ääni kajahti alakerrassa.

Ja sellasta soopaa tällä kertaa! Kuvasaldo on melko mitäänsanomaton, mutta olkoot. Oli pakko tunkea tähän osaan vähän turhankin paljon tapahtumia, koska viimeksi osa oli kuivahko. Musta tuntuu aina, että osan loppupuoli on hemmetinmoista kuraa kirjoituksen ja kuvien osalta. Toivottavasti kuitenkin piditte! Seuraavassa osassa sitten ehkä hieman enemmän Perttua ja Enniä, saa nähdä. 

Ja nähdään pian!

Eiköhän se riitä alkurupatteluksi, annetaan nyt palaa.

Aamu oli sarastamassa aution Riverview'n ylle. Aurinko nousi hiljalleen taivaanrannasta ja viileä tuuli puhalsi hiljalleen puita. Lämpötila oli käynyt yöllä pakkasen puolella, nurmikko peittyi valkoiseen kuuraan. Postipojatkin vetelivät jo paksumpaa vaatetusta päälle, sillä koko kaupungille oli selvää, että talvi oli tulossa.

Sahlstenissa oltiin jo hereillä. Piia oli keittelemässä kahvia, kun miehensä kömpi ylös punkasta. Elias hieroi kasvojaan ja sanoi hiljaa: "Huomenta muru." Hän antoi Piialle herkän suukon poskelle ja jatkoi: "Pitäis varmaan ostaa uus patja.. Tai vaikka koko sänky. Mun selkä on nyt ollu niin pitkään kipee, että..." Piia hymyili ja tiesi kyllä mitä ukkonsa oli vailla. "Tääl alkaa olee vähä vilponen. Kannattas varmaan tsekata, että kaikki lämmitystsydeemit on kunnossa", hän sanoi hieroessaan ja katsoi Eliasta kysyvästi.

Elias pyörähti ympäri: "Juu, niin pitää. Mut moneks sä meet töihin? Mä vaan ajattelin niitä rokotteita, kun nyt on tautii liikkeellä." "Ai joo, katotaanks ne vaikka huomenna, koska mulla alkaa kaheksalta duuni. Tai voithan sä viedä Ennin jo nyt. Eiköhän sen parikyt minsaa saa vapaaks tunnilta", Piia vastasi ja katseli kelloa. Elias suuntasi katseen huuruiseen ikkunaan. "Vieläkö sä meinaat mennä pyörällä? Mä voin kyl heittää--" "Ei, ei. Mä oikeesti nautin, kun saa vähä aamusta hyötyliikuntaa", Piia virkkoi ja kipitti vessaan.

Halloweenistä oli jäänyt mukavasti kurpitsaa yli, joten aikansa kuluksi Elias heitti kurpitsapiirakan uuniin. Ennikin saapui alakertaan hyvän tuoksun johdattelemana. "No huomenta. Mä tein just piirakkaa", Elias sanoi lempeästi hymyillen ja pörrötti tytön hiuksia. "Saanks mäki?" Enni kysyi innoissaan. "Totta kai. Mut... Sunhan pitäis olla koulussa! Enni!" Elias murahti ja osoitti kelloa. Enni vilkuili varpaitaan ja sanoi hiljaa: "Herätyskello ei toiminu." Isänsä huokaisi syvään. Hän ryntäsi makuuhuoneeseen pistämään vaatetta päälle.

Hetkisen kuluttua Elias ampaisi ovesta ulos ja lykkäsi koulurepun Ennin syliin. "Kamat kasaan ja vähä äkkiä. Nyt kyl jää piirakat syömättä."

Elias ja Enni juoksivat rankkasateessa autolle ja lähtivät oikopäätä kohti koulukeskusta. "Onks nyt varmasti kaikki mukana?" Elias varmisti tiukasti tyttäreltään. Lapsi nyökkäsi vaisusti. Parin minuutin hiljaisuuden jälkeen Enni sanoi jotain: "Iskä rakastatko sä mua?" Elias katsoi tytärtään ensin hieman hämmentyneenä, mutta sitten oikeastaan hämmennys muuttui huvitukseksi. "No tietysti, hupsu. Iskä vaan ei jaksais tällasta kiirettä aamulla. Ja sä tiedät kyllä että pitää olla tarkkana herätysten kanssa", hän naurahti ja taputti Ennin olkapäätä. Tytönkin mielentila hiukan koheni.

Koulun parkkipaikalla Enni hyppäsi ripeästi kyydistä sateenvarjon ja koulureppunsa kanssa ja pinkoi sisälle rakennukseen. Ennen kuin Elias kaahasi kohti työpaikkaansa, vilkutti hän vielä tyttärensä perään lämpimän hymyn kera.

Iltapäivällä Piia lueskeli kotimatkalla ostamaansa kirjaa. Oopuksen nimi oli Kalavala ja se kertoi takakannen mukaan mytologisista hahmoista ja kummallisista tapahtumista. Kirja oli saanut SimCityn kirjallisuuskomitealta todella hyvät arvostelut, mutta Piia näki siinä vain pervoja vanhoja ukkoja ja puutteessa olevia epätoivoisia tytönheitukoita.

Nainen oli huomannut, ettei nauttinut edes romanttisista romaaneista kuten ennen. Joka ikinen päivä katsoessaan itseään peilistä, hän näki vain vahvat silmärypyt ja rupsahtaneen ruumiin. Kaiken ekstemporepaskan tekeminen tuntui jo liian myöhäiseltä. Piia tunsi itsensä vanhaksi. Vaikka Elias oli todella nuorekas ja komeimpia Piian näkemiä miehiä, ei tämä auttanut naisen tuntemuksiin itseään tai elämäänsä kohtaan. Kumpikaan heistä ei halunnut myöntää sitä, mutta pusuttelua ja halailua kiihkeämmät tunteidenosoitukset olivat kuihtuneet miltei olemattomiin. Enkö minä enää riitä hänelle? Piia usein tuumi, mutta sitten tuli siihen tulokseen, että jos Elias haluaisi seuraa jostakin muualta, olisi hän sitä jo hommannut.

Nainen oivalsi, että se ei ollut Elias, jonka pitäisi muuttua, vaan hän itse. 

Siinä samassa, kun Enni pelmahti sisälle, alkoi Piian puhelin piristä. Hän halasi lastaan tervehdykseksi ja siirtyi takavasemmalle jutustelemaan. "No hei." "Moi kulta. Ootsä kotona jo?" Soittaja oli tietenkin Elias. "Oon oon. Ennikin tuli just koulusta. Laitetaan varmaan tyttöporukalla ruoka uuniin." "NO EN VARMAA LAITA!" "Hys, hys. Niin, että millos sä olet tulossa kotiin?" "Mä itseasias pääsin just töistä, mut mä sovin työkaverin kans tapaamisen. Tai et me vähäniinku safkaillaan ja jutellaan." "Jaa, okei. No eiköhän me pärjätä."

"Niin et kai tää on iha fine sulle?" Elias sanoi hieman analysoidakseen vaimonsa mielentilaa. "Totta kai. Pitäähän sunkin päästä välillä vähä jonnekin irrottelemaan." "No hyvä. Voi mennä myöhäks, mut kattoo nyt. Tää ainaki vaikutti ihan hauskalta tapaukselta. Rakastan sua." "Mäkin sua. Pidä hauskaa, heippa."

Elias työnsi puhelimensa taskuun ja nojaili ravintolan kulmalla odotellen seuralaistaan. Hänestä tuntui helpottavalta saada uusia hieman vahvempia suhteita kaupungissa. Kenen tahansa kanssa hän oli valmis harjoittamaan small-talkkia, mutta harvan kanssa loppujen lopuksi ystävystyi kunnolla.

Enni toi koulusta mukanaan Martan. Martta oli "hieman" isokokoisempi kuin Enni, johtuen siitä että oli jäänyt muutaman kerran luokalleen. Tytöt kuitenkin viihtyivät koko- ja ikäerosta huolimatta toistensa seurassa ja päättivät tänään tulla katsomaan Ennin kotiin todella pelottavaa kauhuelokuvaa.

"Ahaha, mun isoveikka sano et tää on ihan sika pelottava. Mut mää en kyl pelkää mitää tämmösiä", Martta naureskeli remakasti. Enni ei ollut ennen katsonut kauhuelokuvia, joten hän ei oikein tiennyt mitä odottaa. Niimpä hän vain hymähti vastaukseksi.

Jo mainosten kohdalla Martta oli selittänyt puolet elokuvan juonesta: "Ja sit isoveikka sano et se proffa joutuu sen mutanttileppäkertun raatelemaks! Ahaha, se sano et se on tosi pelottava, mut mua ei pelota." Enni tunsi pulssinsa nousevan. Hän oli juuri kesällä nähnyt leppäkerttuja talon pihalla. Entä jos ne sitten seuraavan kerran tulevatkin mutanttileppiksinä ja kiduttavat koko perheen kuoliaaksi? Hän hivuttautui hieman lähemmäksi Marttaa ja vetäisi henkeä.

Eliaksen seuralainen oli löytänyt tiensä tapaamispaikalle. Kirsi Mäntyharju oli asunut Riverview'ssä koko ikänsä ja tunsi jokaisen kaupungin asukkaan. Hän oli tosin juuri valmistunut yliopistosta ja halusi taiteilijaksi. Hokan Houkutuksessa tyttö oli tekemässä töitä vain rahanpuutteessa, mutta oikeastaan hän piti kokkaamisesta, joten osasi siedättää salmonellayhteiskuntaa hieman paremmin. 

"Hah, no sellasii ne Shelleyt on aina ollu. Ihan toivottomii parisuhteidensa kanssa. Mut mites sä? Ootko säki ihan toivoton rakkauselämäs?" Kirsi naureskeli ja katseli Eliasta odottavaisena. Mies raaputti päätään ja hymähti: "Nooh, mä oon onnellisesti ja onnekkaasti naimisissa. Sen statuksen eteen oon saanu kyl tehä aika paljon töitä, mut.. Nyt on kaikki kondiksessa. Ja sitä paitsi..." Elias kaivoi lompakon taskustaan. "On mulla tytärkin, Enni", hän sanoi ja osoitti Ennin tarrakuvaa lompakossaan.

Kunnon ravintola ehti jo mennä kiinni rupatellessa, joten Elias ja Kirsi joutuivat siirtymään yhteiselle työpaikalleen ruokailemaan. Todella fiiniä..

"Miks te muutitte pois? Mä oon kuullu, et Sunset Valley on hieno paikka asuu", Kirsi kysyi. Elias hymähti. "Onhan se, niinku elää nuorena ja vapaana. Mä en tiedäkään mitään parempaa ku Sunset Valleyn biitsit. Mut Piian mielestä tää kaupunki on parempi perhe-elämään keskittymiseen ja töiden tekemiseen. Kai mäkin alan pitää täst kaupungista oikeesti", hän sanoi ja kurvasi Hokan Houkutuksen pihaan.

Kovaan ääneen naureskellen he poistuivat horjuen Hokan Houkutuksesta. Elias oli koko hampurilaisilla röpöstelyn ajan kertonut kaikkia ällistyttävän typeriä kokkien tempauksia, joita hänen työaikanaan oli tapahtunut. Sakki ei todellakaan ollut mitään ammattitaitoista, jonka ansiosta Eliaskin oli ylentynyt melkoisen tiuhaan tahtiin. Tietysti hän myös kertoi tunkeneensa oman kätensä rasvakeittimeen vedonlyönnissä. Kirsi ei voinut olla kikattamatta.

"Mä en tiedä, et pitäiskö mun olla surullinen vai iloinen, että mä tulin tänne töihin", nainen sanoi ja piteli vatsaansa. "Tosiaan jos sulla on jotain muitakin unelmia, ku hallita kebabinsyöntiennätystä työntekijöiden kesken, niin.. sitten kannattaa itkee", Elias vitsaili ja kurkki ympärilleen toisten työntekijöiden varalta. Sitten hän hieman vakavoitui: "Mut ihan totta. Mitä sä meinasit? Siis niinku.. Tunnetuks maalariks tuleminen vie varmaan aikaa."

"Oot oikeessa. Kai se täytyy vaan maalata ja maalata", Kirsi myhäili ja katsoi kelloa. Elias ymmärsi, että Kirsillä olisi varmaan aikainen herätys. "Jooh, mut oli tosi kiva hengata. Nähään sit varmaan töissä huomenna", Elias sanoi pirteästi hymyillen ja oli valmiina kättelemään uutta ystäväänsä. Siinä samassa Kirsi suorastaan hyökkäsi Eliaksen kimppuun halaten tätä ystävällisesti. "Jep. Hyvää yötä, sano terveisii perheelle", hän sanoi hiljaa ja vetäytyi pois miehen sylistä.

"Jeah, moi", Elias sanoi ystävälleen hymyillen ja kääntyi sitten autolleen. Kirsi jäi katselemaan miehen perään ja huokaisi syvään. 

Kello oli jo reilusti yli puolenyön, kun Elias saapui kotiin. Piia oli herännyt ulkoa kuuluviin askeliin ja nousi ylös sängystä. Elias oli saada sydänkohtauksen, kun vaimonsa asteli odottamattomasti aulassa häntä vastaan. "Voi vitsi, muru sä säikytit mut. Mikset sä oo nukkumassa?" Elias sanoi ja suuteli vaimoaan.

"Mä vaan heräsin yhtäkkii. Oliks sulla kivaa?" "Joo, totta kai. Kirsi on ihan tajuttoman mukava! Ja hauska todellaki, heh", Elias selitti suu vaahdossa. Piia naurahti: "No niin, herra naisten naurattaja. Mee sä nyt nukkumaan. Mä käyn nopeesti vessassa." Elias hymyili ja suukotti vaimoaan vielä kerran ennen nukkumaanmenoa. 

Aamulla Enni aloitti kitisemisen: "Äiti! Mitä me tehään tänään? Mä katoin säätiedotteest et tänään tulee lunta! Voitasko mennä johonki tekee lumiukkoja? Tati sano koulussa et se ei pääse mihinkää, eikä Martta, eikä Anita. Anita menee heppaleirille. Äiti pääsisinks mäkin heppaleirille?" "Enkös mä jo sanonut, että meillä ei ole hirveesti varaa sellasiin heppaleireihin. Anitan perheellä on kato vähä eri tilanne kuin meillä", Piia selitti. Oikeastaan heillä olisi ollut tarpeeksi rahaa päästä Enni hevosten pariin, mutta Piia mietti tilannetta sen verran eteenpäin, että ponikeskeisen viikonlopun jälkeen Enni vinkuisi omaa hevosta. Piia viskasi sanomalehden sohvalle ja sanoi sitten Ennille: "Pistähän vaatteet päälle. Tänään on ihan tarpeeks tekemistä."

Eliaskin sai ulostettua itsensä makuuhuoneesta. (Huomaa yhtenevät alusasut, awkward.) Hän iski pusun ikkunasta ulos tiirailevan Piian poskelle ja ryntäsi kahvinkeittimelle. "Nukuitsä hyvin?" mies sanoi ja rysähti tuolille. Piia vain haltioituneena katseli huurteisesta ikkunasta ulos. Hieman viiveellä hän vastasi: "Joo."

Sitten Piiakin istui pöydän ääreen. "Mulla on sitten tänään illalla töitä, että sä saat hoitaa Enniä sen aikaa", Piia sanoi huomautukseksi. "Ää, tota Kirsi itseasias laitto mulle äsken tekstaria ja kysy illalla baariin, sit kun sen vuoro loppuu", Elias älähti. "No kyllä sä nyt hyvänen aika voit töides jälkeen sen pari tuntia olla Ennin kanssa! Mä sen kuitenkin vien tänään vähän kaupungille sillä välin kun sä oot duunissa", vaimonsa naurahti huvittuneena. 

Enni kipitti yläkerrasta suoraan pöytään ja jatkoi ulinaansa: "Mennäänks me kaupungille? Mä haluun sit syömään sinne pizzapaikkaan! Äiti millon lähetään?" Vanhemmat blokkasivat tytön sepustukset täysin ja jatkoivat omiaan. "No sun on sitten parasta tulla suoraan sieltä töistä, koska en mäkään haluu antaa sen Kirsin ootella koko yötä!" Elias murahti. Piia huokaisi dramaattiseen sävyyn: "Hei sä tiedät, että mä en jää sinne notkumaan yhtään ylimäärästä."

"Mut katokin että sä olet täällä, etkä sen Kirsis kanssa. Sä tiedät, että mä en tykkää, et Enni on yksin illalla kotona!", Piia varmisti ja viittasi välillä Enniä, välillä Eliasta. Miehensä hieman tosin kimpaantui Kirsi-kommentista. "Hei hei hei. Se ei oo mikään 'mun Kirsi'. Äläkä ees kuvittele sellasta. Mua vituttaa että sä et luota muhun näköjään paskaakaan. Mä vahdin täällä töiden jälkeen Enniä ja lähden sinne baariin sitten, kun sä tulet, okei?"

"Okei?" Elias varmisti. Piia hieroi käsillään silmiään. "Joo, niinhän me sovittiin alunperin", hän huokaisi hiljaa. Elias löi kätensä yhteen innostuksesta. Vihdoinkin hän pääsisi irrottelemaan. Viime kerrasta olikin jo vähän aikaa.

Piia nousi verkkaisesti ylös. Elias katsoi naisena perään katuvana sanomisiaan. Enni onneksi taitavasti osasi hieman keventää tulenarkaa tilannetta. "Iskä arvaa mitä! Äiti sano et mä ehk pääsen heppaleirille. Siel on aika paljon heppoja. Mun luokkalainen Anitakin on siellä. Anita on rikas, sil on oma heppa jossain landella. Iskä mä pääsen tänään kaupungille!"

Kylpyhuoneessa Elias halusi pahoitella sanojaan. "Mulla ei rakas ollu tarkotus hermostua silleen, mutta sä tiedät, kui ikävä aihe pettäminen on mulle", hän huusi suihkussa mököttävälle Piialle. Tämä ei kuitenkaan reagoinut mitenkään Eliaksen sepustuksiin. Mies vetäisi vessanpöntön ja tuli lähemmäksi suihkua. "Piia hei ihan oikeesti. Ei tehä pikkujutusta mitään isoo!" Sitten Piia tuli suoraan ulos suihkusta ja loi kovan katseen mieheensä. "Kaikki on ihan fine. Älä huoli", hän kuiskasi ja kosketti Eliaksen kasvoja hellästi.

Tunnelmanrikkoja aka kännykkä päätti ilmoittaa olemassaolostaan viestiäänellä. Elias kaivoi härvelin taskustaan ja luki viestin: Pomo sano että illalla voi mennä pitkään, että soittelen sitten siitä baariin menemisestä. -Kirsi Elias oli hieman pahoillaan, mutta ajatteli sitten kääntää tunteensa iloksi. Nyt hänellä ainakin olisi hyvin aikaa olla Ennin kanssa kotona.

"Minkä rotunen sun heppa on?" "Knabstrupinhevonen tietysti! Isä kasvattaa niitä maatilalla." "Joo, mä oon kerran nähny sellasen. Mä en muuten varmaan pääsekään sinne leirille tänään. Meillä on muuta menoo." "No harmi. Kyllä mä olen sitä mieltä, että sä olisit päässyt mun ja Hetan tallijengiin mukaan. Ens kerralla sit, heidå." Öö.. Moi?" Enni laski puhelimen. Mä? Hetan ja Anitan jengiin? Nehän on koulun suosituimmat!? Pakko alkaa opiskelee lisää hepoista! Mikä himputti se Kabsrupin hevonen on? Kuka on Kabsrup? Tyttö mietti kuumeisesti ja lähti äkkiä etsimään äitiään.

Silminnähden väsynyt perhe lähti ajamaan sairaalalle. Elias oli varannut koko poppoolle rokotusajan. Ennille tietenkin kerrottiin vain sen verran, että ennen hupia täytyisi tehdä hieman.. ei niin hauskoja juttuja. Rimpuilu ja kiljuminen alkoi vasta, kun he saapuivat sairaala-asemalle ja etuoveen oli lätätty suuri "Muista talven flunssarokotteet! Nyt -50%" -juliste.

Mutta joukon pahin rimpuilija oli Elias. Hänen piikkikammonsa nousi aivan uudelle tasolle, kun hän huomasi ruiskun koon. Piikkiä ei saatukaan laitettua miehen käsivarteen, joten lääkärit tyytyivät tunkemaan sen Eliaksen päähän.

Vanhemmat olivat sopineet, että ennen Eliaksen töitä hän ottaisi Ennin mukaansa työpaikalleen aterioimaan. Piialla oli nimittäin yllättävä lounastapaaminen ystävänsä Rhodan kanssa. Sen jälkeen äiti tapaisi tyttärensä kirjastolla. 

Piia haki nopeasti autosta takkinsa ja soitti Rhodalle. "Bagley, Rhoda." "Hei, Piia tässä. Pääsin just tuolta sairaalasta. Oletko sä jo kaupungilla?" "No ziisus mä oon vuotellu sua tääl jo ainakin kymmenen minuuttia. Tuu Herkkunärppiin, tääl on niin nätisti kaikki laitettu." Sitten Piia nappasi juuri synnyttäneeltä äidiltä taksin suoraan naaman edestä ja kiiruhti tapaamispaikalle. 

Enni ei ollut aikaisemmin käynyt isänsä työpaikalla. Nyt hän kuitenkin saisi syödä koko nassunsa täyteen rasvaista roskaa. Anitalle ei kyllä saisi kertoa, sillä hän vastusti kaikkea halpaa ja rasvaista. 

Valmiina lampsimaan ravintolaan sisään Piia huomasi ystävänsä terassilla. Hän vilkutti Rhodalle ja nainen kipitti ripeästi ystävänsä luokse. Poskipusut vaihdettuaan he alkoivat keskustella tärkeästä asiasta. "Näätsä noi Helenen uudet kengät?" "Jep, ihan törkeen rumat."

"Mä en ole syönyt koko aamuna mitään! Mun uus dieetti sallii aamulla vaan kahvin", Piia selitti. Rhoda löi kätensä yhteen innostuksesta: "Onkse se Marjo Marjan tehodieetti? Mä kokeilen ihan samaa. Mut tota.. Syödääks ulkona vai sisällä?" "Syödään vaa sisällä, mul on niin kyl--" "Ulkona siis!"

Aluksi naiset juoruilivat tavalliseen tapaan Riverview'n asukkaista, mutta sitten muut asiat tulivat puheeksi. "Siis mä oon aina tienny, et äijät on kusipäitä. Se on vaan tasan seksi ja raha mitä päässä liikkuu. Mä oon tienny sen siitä asti, kun mut revittiin äidin kohdusta. Iskä oli just sellanen, et heti ku äitin tissit alko riippuu ja muut paikat oli vähä rutussa, nii hups, uus vähä timmimpi muija kuviois", Rhoda selosti ystävättärelleen.

Sitten Piia kertoi Rhodalle Eliaksen uudesta ystävästä, Kirsistä. "Joo se Kersti on sellanen lande. Helvetin epätoivonen. Mä olin sen isosiskon kans samalla luokalla, ihan samanlainen puunhalaaja. Mut mä en oikeestaan usko, että Elias ottais sun sijasta sellasen luntun. Ja jos totta puhutaan.." Rhoda katsoi ympärilleen. Sitten hän katsoi Piia silmiin ja kuiskasi: "Mä oon ollu kerran sen kanssa samassa pukuhuoneessa. Ja ei muuta varmaan tarvii sanoo, ku et.. Lauta se on."

Hetken ajan naiset kikattelivat Riverview'n jokaiselle pikkukannuiselle neidolle. Samassa taisi myös tulla Sunset Valleyn osasto. Piia kuitenki vei keskustelua eteenpäin: "Rhoda, yks juttu on tunnustettava. Mä oon tulossa vanhaks. Mä oon miettiny, että riitänks mä Eliakselle. Kyllä sä nyt tiedät. Elias on just sellanen kropaltaan ja naamaltaan, et mistä suurin osa vaan unelmoi. Se käytännös sais kenet vaa! Eli miks se ei ottais? Mieti nyt vähän."

"No joo, mut sitä varten on nykyään plastiikkakirurgia, beibi." Piia kauhisteli Rhodan ehdotusta: "Hei hei, mä en todellakaan vajoo sille tasolle. Mä oon ihan sinut mun ruumiin kanssa. Välillä vaan tulee sellanen fiilis, että se ei pääse oikeuksiinsa. Kai mä nyt voin kertoo sulle, että.. no meijän seksielämä on kuihtunu aiempaan verratuna melko mitättömiin. Mä en tiedä et mistä se johtuu--" "Susta. Ihan selvä peli. Äijillä on just se juttu, että sitä värkkiä on heiluteltava siellä täällä, muttei missään nimessä liikaa jonkun tietyn ihmisen edessä. Muuten siit menee se koko idea", Rhoda selosti ja tunki ruokaa suuhunsa. "Mä rakastan Eliasta, tietysti. Mä en vaan tiedä, että mitä mä just nyt tarviin. En mä tiedä mitä Elias tarvii!"

"Annat asioiden vaan rullata eteenpäin. Se on naisten tehtävä. Jos se pettää sua, älä oo moksiskaa. Feidaat sen vaan ja painelet paremmille laitumille märehtimään." Piia nauroi Rhodan märehtimis-puheille ja oli tukehtua ruokaansa. "Oli kyl ihanaa jutella sunkin kans pitkästä aikaa. Mul alkaa kyl valitettavasti työt nyt. Tai siis ne alko jo tunti sitten, mut samapa se", Rhoda sanoi ja nousi pöydästä.

Ystävykset hyvästelivät toisensa ja Piia jäi odottelemaan hetkiseksi ravintolan sivupihalle. Hän otti puhelimen taskustaan, näpytteli lyhyen tekstiviestin ja lähti kävelemään kohti kirjastoa, jossa oli sopinut tapaavansa tyttärensä.

Enni oli syönyt mahansa pullolleen ranskanperunoita ja oli valmis rientämään kirjastolle. Massu oli kuitenkin niin täynnä, että tyttö ei jaksanut liikahtaa senttiäkään ravintolan pihasta. Niinpä hän naputti puhelimeensa taksin numeron. "Riverview'n taaksipalvelu, Mohammed, hyvä päivä. Miten voi auta?" "Öö.. Enni Sahlsten tässä. Voittekste tulla hakee mut?" "Anteeksi, mika oli paikan nimi?" "No mun iskän työpaikka. Öö.. Hokan Houkutus!" "Hokan Houkutus, selva selva. Riverview, Sunset Valley, Bridgeport?" "Sunset Valley!" Enni hihkaisi vahingossa. Hän oli niin tottunut sanomaan olevansa kotoisin sieltä, että nytkin kaupungit menivät aivan sekaisin. "Selva, selva. Bensa kustanus on 680 simooleonia plus taksimaksu? Mene neljä tuni kakskyt minuti, kuulemin." Enni ei osannut sanoa mitään vastaukseksi, joten päätti lähteä juoksemaan kirjastolle.

Piia jo odottelikin tyttöä kirjastossa. "Hyi tääl haisee vanhalle", Enni sanoi heti astuessaan ovesta sisään. "Enni!" Piia murahti. "No sorge. Mä aion lukee heppakirjoja! Knabstrupinhevosista!" tyttö miltei kiljui ja heitti takkinsa naulakon eteen.

"Enni sä et oo täällä ku kotonas", Piia sanoi tomerasti. Enni haukotteli: "Joo, joo. Äiti kuka on Kirsi?" Piia ei osannut odottaa aiheesta poikkeavia kysymyksiä. "Kirsi on isin työkaveri. Kuinkas niin?" hän sanoi ja hämmästeli Ennin kiinnostusta. Tyttö oli ensin hiljaa, mutta kuiskasi sitten: "Iskä sano et tätä ei saa kertoa, mutta.." Piia odotti jännityksestä kankeana. ".. sen äidillä ja iskällä on kuulemma heppoja." Piia huokaisi pettymyksen ja helpotuksen sekaisesti. Sitten hän tuuppasi tyttärensä kirjahyllyjen suuntaan ja siirsi tämän takin naulakkoon.

Enni meni kysymään kirjastotädiltä, että mistä saisi "heppakirjoja". Nainen oli valitettavasti puolikuuro, joten Enni joutui huutamaan jutellessaan. "Heppoja! Hevonen! Horse? Öö.. ratsu", hän kirkui. "Jaa ratsu! Taidat tarkoittaa siis shakkia?", riemastui kirjastotäti ja kiikutti Ennin pieneen kätöseen shakkioppaan. Pikku-Enni ei enää vaivautunut puhumaan eukon kanssa, joten tyytyi sitten opiskelemaan shakin saloja.

Reilun tunnin kuluttua Piia oli kotona valmistautumassa työpäivään (vessanpöntöllä tietysti), kun Elias saapui töistä. "Siel oli aikamoinen ruuhka. Et raivaudut sielt töistä pois ihan rauhassa. Kirsi on varmaan ainaki puoleenyöhön siel", Elias selitti ja raaputti pipopäätään. Piia nyökkäsi.

Elias oli kääntymässä pois, mutta Piia kutsui hänet takaisin luokseen. "Mä voin kyllä pyytää illan viel vapaaks. Vois olla ihan ok viettää ilta perheen kesken. Mä kyl taidan nyt soittaa.." Piia vaikersi ja etsi puhelintaan. "Ei tää mitään. Me varmaan otetaan vaan rennosti tytsyn kans. Vihdoinki kun sulla on joku paikka, missä sä voit olla töissä, niin eiks ne työt pidä hoitaa kunnolla? Hei, muru. Älä murehdi", Elias hymyili ja taputti vaimonsa käsivartta. Piia katsoi ulos ikkunasta ja sanoi: "Niin kai se sitten pitää."

Enni oli ilmeisesti kirjastoreissun jälkeen niin väsynyt, että oli simahtanut vanhempiensa pedille. Elias katseli suloista tytärtään ja lösähti itsekin pedille. Täytyihän hänen kerätä yötä varten hieman voimia.

Yöllä Elias otti taksin Punaiseen Pisteeseen. Paikka näytti aivan autiolta, kunnes Kirsi ilmaantui pihaan. Hän oli jo ilmeisesti vetänyt kunnon pohjat, kun oli kaatua pensasaidan keskelle höpöttäessään Eliaksen kanssa.

"Siis hyi saatana, mä olin just kassal ja sit joku kauheen karvane äijä tuli sönköttämään siihe jotaki. Mä olin sillee, et ei saakeli ei nyt, ku olin pääsemäs just töistäki. Sitku mä sanoin, et kermaperunat on loppu, ni sit se ällötys sano mua kermaseks! Ja sit kun mä katoin sitä sillee et hyi hitto, ni sit se karvakasa sano 'Haluisiks tulla nuolee mun kermaperunoita?' Sä et tajuu et kui mä meinasin kuolla nauruun ja häpeään ja kaikkeen samaa aikaa."

Yökerho oli baarineitiä lukuunottamatta täysin tyhjä. Johtuen (ehkä) siitä, että kello oli lähellä sulkemisaikaa. Se ei kuitenkaan estänyt Kirsiä nauttimasta illan viimeisiä drinksuja. Ryyppäämisen sijaan Elias pyörähteli ensin tanssilattialla ja pimputti jopa hieman flyygeliä. Siitä kyllä tuli portsarilta sanomista, joten juomien kittaaminen valomerkkiin saakka vaikutti paljon paremmalta vaihtoehdolta.

Kahden henkilön partyt eivät kuulostaneet erityisen hyvältä, joten ystävykset päättivät siirtyä kahden hengen jatkoille. Lähtöselvityksessä oli tosin hieman ongelmia, kun Elias alkoi urputtamaan asiakkaiden vähyydestä portsarille. Äijä sitten heitti Eliaksen ns. niska-perse-otteella ulos baarista. Kirsi vain hihitteli miehen touhulle ja tilasi taksin.

Kun Kirsi oli tyhjentämässä suolistoaan vessassa, Elias villiintyi taas tanssista. Pikkupoikana hän oli salaisesti halunnut tanssijaksi, mutta se harrastus oli sitten jäänyt, kun koulun diskossa häntä haukuttiin homoksi.

Vessanpöntölle norjan puhumisen jälkeen Kirsi tuli olohuoneeseen ja vaihtoi vähän itselleen mieleisempää musiikkia. Hän himmensi valoja ja otti hörpyn viinilasistaan.

Eliaksen veren alkomahoolipitoisuus oli sen verran korkealla, ettei hän oikein ymmärtänyt, että miltä tämä näky vaikuttaisi esim. kröhöm Piian silmissä. Mies vain näki edessään ystävänsä, jonka kanssa toivoi viettävänsä vielä monia hyviä päiviä. 

"Tykkäätsä tanssimisesta?" Elias kysyi hiljaa Kirsiltä. Nainen nyökkäsi. Elias pyöräytti hänet pari kertaa ympäri ja Kirsi laski päänsä Eliaksen olkapäälle. Musiikki kuullosti paremmalta kuin koskaan ennen ja hengittäminen tuntui helpolta.

Sopivan känninen Elias alkoi laulaa biisin tahdissa. "You're my downfall, you're my muse. My worst distraction, my rhythm and blues." Kirsi ei voinut olla kikattamatta suloiselle Eliakselle. Hän katseli jyrkkäkasvoista miestä kuin ihastunut pikkutyttö, tietäen kuitenkin että tämä nukkuisi yönsä jonkun toisen vieressä.

Kappaleen loputtua Elias irroitti kätensä ja katsoi Kirsiä syvälle silmiin. Molemmat hymyilivät. "Kiitos", Kirsi kuiskasi. Elias naurahti. "Älä viiti, kyllä mä aina voin naista tanssittaa", hän vastasi ja pyyhki väsyneitä silmiään. Nainen tarttui Eliasta olkapäästä ja sanoi: "Ei, en mä tarkota tanssimista, vaikka hauskaa sekin oli. Kiitti tästä päivästä. Tää oli mukavaa." "Kuin myös", Elias vastasi.

Kirkas aamu oli vallannut Riverview'n, kun Elias sai takkinsa päälle. Lunta oli satanut koko yön ja se näkyi luonnossa.

Ystävykset lähtivät talosta samaan aikaan. Kirsi oli tosin matkalla kuntosalille. "Ootsä kyllä aikamoinen neiti. Darrasta ei tietokaan, kun salille heti aamusta menossa", Elias nauroi. "Mut mun on varmaan aika mennä kotia. Kiitti vielä." Kirsi odotti hetken ennen vastaamista, kuin miettien sanojaan. "Joo, kiitti sulle. Nähdään", hän huokaisi ja katsoi pitkään katua pitkin kävelevän Eliaksen perään.

Enni oli ollut jo vartin hereillä, eikä alakerrasta kuulunut pihahdustakaan. Hän lättäsi kätensä ikkunaan, joka tuntui hyytävän kylmältä. Hetken hönkäiltyään ja piirreltyään lasiruutun, hän huomasi isänsä kävelevän tietä pitkin. Tietysti Enni oli uskonut, että isi olisi alakerrassa nukkumassa. 

Piia tosiaan veti unta nuppiin keskenään makuuhuoneessa. Yöllä hän ei ollut lainkaan kummissaan siitä, että Elias oli viettämässä iltaa pitkään. Toisen naisen luona yön viettämisestä hän ei kuitenkaan ollut erityisen innoissaan ja yritti olla miettimättä Rhodan mielipidettä tapahtuneeseen. Painajaiset eivät kuitenkaan pysyneet poissa.

Jos se pettää sua, älä oo moksiskaa. Feidaat sen vaan ja painelet paremmille laitumille märehtimään. Jos se pettää sua.. Painelet paremmille laitumille märehtimään.. Paremmille laitumille märehtimään.. Laitumille märehtimään..

Oikeastaan Eliasta ei väsyttänyt, vaikka olikin valvonut koko yön. Iltaisella torkkuhetkellä oli ilmeisesti joitain korkeampia voimia käytössä. Lisäksi hän ajatteli perheensä vielä nukkuvan, joten ei kehdannut rymistellä sisälle herättäen heitä. Siispä Elias tarttui päivän sanomalehteen ja lukaisi sen lumen peittämässä aurinkotuolissa.

Vasta tovin kuluttua Piia nousi ylös. Hän oli tainnuttunut Rhoda-painajaisesta ja oli nukahtanut uudestaan. Eliaskin oli jo tullut laittamaan aamupalaa Ennille. Tyttö tuli viemestä roskia, kun äitinsä kaappasi hänet halaukseen. "Huomenta synttärisankari. Nukuttiko hyvin?", Piia sanoi lempeästi tyttärelleen. "Joo. Entä sä?", Enni vastasi. Piia hymähti: "Kyllä äiti nukku hyvin, mä näin vaan vähän.. ikäviä unia."

"Oikeesti? Mäkin näin yks kerta painajaista! Siinä oli mutanttileppiksiä! Ne oli aika pelottavia, mut mä en pelänny. "

Elias kriippaamassa sermin takana ja epätoivoinen vilkutus vaimolleen.

Syntymäpäivien alkajaisiksi Elias ja Piia halusivat auttaa tytärtään iglun rakentamisessa! Pitihän yhteisestä ajasta ottaa kaikki irti, vielä kun Enni halusi yleensäkin touhuta jotain porukoidensa kanssa. Kun tyttö sai kuulla ideasta, hän meni niin innosta sekaisin, että unohti laittaa ulkovaatteet päälle.

Iglun valmistauduttua Piia meni sisälle valmistelemaan koristelua ja Ennin synttärikakkua vieraita varten.

Elias oli enemmän kuin innoissaan lumen määrästä. Ennin viuhtoillessa uudessa koirankopissaan, isänsä päätti rakentaa lumiukon! Vanhat lapsuusmuistot palasivat hänen mieleensä (eli se, ettei hän koskaan ollut rakentanut lumiukkoa). Lumiläjä muistutti lähinnä isoa kukkulaa Eliaksen saatua taideteoksensa valmiiksi.

Sisällä Piia oli jo työntouhussa ja tiskasi juhlavieraita varten. Ikinähän vieraat eivät asettuneet syödäkseen, mutta pitihän sitä nyt muodonvuoksi pitää kaikki siistinä.

Ennen sisätiloihin menemistä Elias antoi onnelliselle tyttärelleen vielä synttärihalin. "Onneksi olkoon, maailman kauneimmalle tyttärelle", hän sanoi ja rutisti oikein isällisesti Enniä. "Kiitti isi! Säkin oot kaunis!"

Ennen kui kukaan oli edes saapunut, Piia ja Elias päättivät koeajaa "uudet" stereot. He olivat asetelleet koko perheen voimin kaikenlaista härpäkettä ympäri alakertaa, jotta saisivat edes pienen juhlatunnelman, mikäli itse juhlavieraat eivät olisi sillä tuulella.

Illan ensimmäisten vieraiden joukoussa saapui Ennin bestis, Tatiana. Hän oli selvästi perillä muodista ja oli leikannut tukkansa SimCityn rivoimman popstaran Maila Sairaksen tyyliseksi.

"Hyvä päivä, minä toi tätä meidän kansalisruoka teile! Maista maista!"

Porvarityttö Anita tuli tietysti Ruotsin väreissä ja vielä äitinsä kanssa! Ennen sisään astumistaan hänen täytyi tietysti arvostella ovimaton materiaali, väri ja kenkienputsauskyky.

Anitan äiti oli jo ehtinyt mennä bailaamaan Piian kanssa, mutta Anita kävi siitä huolimatta kysymässä mamiltaan, että oliko luvallista syödä muiden vieraiden tuomia ruokia. Äitinsä tietysti kielsi moiset hölmöydet ja katsoi vielä tytön perään tuimasti tanssin lomasta.

"S dnjom roždénija, hyvä syntymispäivä, Ennushka!" Tatiana onnitteli ystäväänsä. Enni halasi häntä innoissaan ja kutsui maistelemaan salaa aikuisten boolia. 

Suurin osa vieraista oli saapunut ensimmäisen tunnin aikana paikalle. Myös porvarileidi Rhoda oli tullut juhliin, mutta ei Eliaksen mielestä vaikuttanut lainkaan siltä, että oli tullut vain juhlimaan. Mies ei ikinä tiennyt, mitä kaikkea naiset keskenään höpöttivät vai höpöttivätkö mitään. Rhodan tuimaa katsetta hän osasi silti pelätä.

Viimeisten vieraiden joukossa paikalle saapui myös Kirsi. Hän kävi ensin onnittelemassa Enniä ja antoi tytölle aivan itse tekemänsä kortin. Sitten hän siirtyi Eliaksen puheille. "Aikamoiset pippalot teillä tänään. Vähän paremmat ku eilen Pisteessä", hän naureskeli. Elias liittyi tirskuntaan: "Juuh, ootsä jäädäkses? Tuol on boolia ja.."

Elias näki sivusilmällään, miten Rhoda kytisteli edelleen samassa paikassa. ".. ja vessa on sit tosta ovesta sisään. Pidä hauskaa." Ystävykset erkanivat toisistaan vähin äänin ja Rhodakin hellitti silmänsä Kirsistä.

"Lanta haisee tänne saakka. Miten se Elias tuommoisesta voi muka hullaantua? Huumaa tietysti yrteillään, hmm", Rhoda mutisi ikkunan edessä.

Boolitarjoilu oli erittäin suosittua näissä kemuissa, mikä sitten sai ihmiset paljastamaan tunteitaan toisiaan kohtaan. Eliaksen pomo löysi seuraa nuoresta alaisestaan. Kyllä herran tilille taitaa bonusrahat kilahtaa tätä menoa. Toivottavasti pomottaren puoliso ei saa tietää tästä pikku härdellistä.

Naisella taisi olla vähän enemmänkin ihastuneita katseita, kun Eliaksen lääkärikaveri katseli kaihoisasti parin tanssimista. (Kinda creepy..)

Soon..

Sitten tulikin illan kohokohdan aika. Kaikki kerääntyivät kakkua puhaltavan Ennin ympärille ja laittoivat torvet ja räikät huutamaan. Enni oli tietenkin ihan fiiliksissä ja hytkyi toisten taputusten mukana.

Ennin puhjettua uuteen kukkaan Anita ei voinut olla riemuitsematta. "Ennih.. Vihdoinkin mulla on ystävä, joka voi ostaa mulle keskiolutta", Anita tihrusti.

Kirsillä petti pokka, kun boolin huteroittama Piia jonotti hänen edellään kakulle. Hän osoitteli talon emäntää ja kikatti. "Kattokaa mitkä silmärypyt, luulee olevansa joku parikymppinen, hihi. Varmaan miesjahdissa!", hän sanoi vieressä keikkuneelle Rhodalle, jonka ilme lähenteli jotakin uskomatonta.

Vieraat alkoivat tehdä lähtöä ja hyvästelivät isäntäväkeä. Vasta siinä vaiheessa Kirsikin tajusi, että kenelle oli mennyt naureskelemaan. Sekä sen, että kenen kanssa hän luuli naureskelevansa. Hän vilkutti Piialle vaivaantuneesti ja pinkaisi ulos talosta. Rhoda jäi sivumpaan odottelemaan, että voisi kertoa "kuulumisiaan".

Siivotessaan vieraidensa sotkuja Enni jo unelmoi kaikista hienoista asioista, joita tulisi tulevaisuudessaan vielä saavuttamaan. Niin monia ennätyksiä rikkomatta ja sydämmiä valloitettavana. Itsevarmuutta häneltä ei ainakaan puuttunut.

Sosiaalisen statuksensa kohottamiseksi hän päätti alkajaisiksi tutustua kaupungin tunnetuimpaan juorukelloon, oman äitinsä parhaaseen ystävään. Normaaliin tapaan Rhodan ilme oli aluksi nyrpeä, mutta toivotti sitten Ennin tervetulleeksi "kerhoon".

"Mä en olekaan tainnut onnitella mun supersöpöä ja ultimaalifiksua tytärtäni kunnolla. Hirmusesti onnea. Tuntuuko olo yhtään fiksummalta?" kysyi Piia sen ehkä kaikista ärsyttävimmän ja yleisimmän synttärikysymyksen. Enni tietysti naureskeli vaivaantuneesti kuten me kaikki.

Elias oli jälleen ylpeä aikaansaamistaan kekkereistä. Onneksi kovan luokan draamakuningattaret ynnä muut ongelmien aiheuttajat oli jätetty pois vieraslistalta. Kaikki oli onnistunut erittäin hyvin.

Piia harjasi hampaitaan, kun Elias rutisti häntä rakastavasti. Piia tunsi miehensä hengityksen kaulallaan ja halusi pysähtyä siihen hetkeen. "Nainen mä rakastan sua ihan valtavasti", Elias kuiskutti ja hieroi nenänpäällään Piian kaulaa. Sanat tuntuivat ja kuullostivat täydellisiltä, mutta Piia ei voinut keskittyä mieheensä. Hänen mielensä oli raskas.

He luulevat minun käyvän töissä, tietysti he sen uskovat. Kaikki selitykseni syrjäisestä maatilasta alkoivat kuulostaa jopa omaan korvaani oikeilta. He eivät epäile tippaakaan sanomisiani, he luottavat minuun. En tiedä, miksi teen tämän kaiken. Jokin kieroutunut tunne sisälläni vain huutaa apua joltakin ulkopuoliselta.

"Onkohan se tämä?" Muistan miettineeni kun tulin sen hieman ränsistyneen asunnon eteen. Toisaalta en odottanutkaan mitään parempaa. Kaupungilla sain sellaisen käsityksen, että seuraavan kerran tapaisimme jossakin minulle aivan uudessa paikassa.

Pimputin ovikelloa hieman jännittyneenä. Mielessäni liikkui paljon, mutta samaan aikaan ei mitään. Vetäydyin takaisin sateeseen odottelemaan häntä. Tähyilin tietysti ympärilleni. Jos joku olisi nähnyt minut.. Onneksi sade piteli sinä päivänä ihmiset sisätiloissa. 

Sitten hän tuli ulos ovesta. Hänellä oli edelleen päällänsä se sama kellastunut paita kuin viimekerrallakin. Hän hymyili lipevästi ja talutti minut kädestä pitäen sisälle. Totta puhuen siinä miehessä ei ollut mitään komeaa. Kuitenkin jokin hänessä oli kiinnittänyt kaupungilla silmäni häneen. Ruokakaupan edessä vaihtaessamme katseita, en edes miettinyt Eliasta. En miettinyt perhettäni. Kaikki mitä minulla jo oli, unohtui. 

Asutessani taloon olin erittäin epävarma. Jännittäessäni aloin tietysti turisemaan kaikkea tyhjänpäiväistä. En osannut puhua lainkaan siitä, mitä varten olin luvannut hänen luokseen tulevani.

"Sä puhut ihan liikaa tyttö." Alessandro sanoi ja tyrkkäsi sen limaisen turpansa mun eteen. Mä tiedän, että tilanne ja se koko ihminen on kuvottava, mutta se kaikki sai mut tuntemaan itseni joksikin. Halutuksi. Sitä paitsi se mies kohteli mua hyvin. Vaikka sen otteet oli välillä rajuja, kuitenkin se piteli mua kuin kukkaa kämmenellä. 

Hän tarjosi minulle myös taksin kotiin. Aluksi olin epävarma siitä, että tulisin kotiin tuntemattoman miehen kanssa. Hän yritti parhaansa mukaan rauhoittaa mieleni ja sanoi, että mikäli kotona tapahtuisi jotakin, voisin aina tulla hänen luokseen. Silloin ymmärsin tämän miehen välittävän minusta. Ainakin jollain tasolla.

Elias nukkui jo sikeästi Piian käydessä hänen viereensä lepäämään. Naisen silmät olivat pitkään lasittuneet kohti kattoa. Sitten hän katsoi tuhisevaa miestään. Mitä helvettiä mä oon tekemässä? Piia tuskaili. 

Silloin Elias oli just tullut töistä, kun mun oma "työvuoro" puolestaan alkoi. Mun touhut kadutti silloin enemmän kuin aikaisemmin. Silloin mä olin vähällä jättää koko leikin kesken. Enhän mä sitten jättänytkään.

Mä otin roskat mukaani ja heitin ne takapihan roskikseen. Sitten mä soitin Alessandrolle. Se oli Hokan Houkutuksessa just silloin, mutta enhän mä sinne uskaltanut mennä. Sitten me sovittiin, että tavattaisiin huvimajalla. Kukaan ei ikinä käynyt siellä.

Suljin puhelimen ja ajatukset vain jylläsivät päässä. Se oli mun perhe, joka oli muutaman metrin päässä viettämässä iltaa keskenään, kun mä periaatteessa petin heitä molempia omilla tekosillani. Kaikki kadutti aina ennen kuin mulla oli tapaaminen sen miehen kanssa. 

Mutta heti kun mä näin sen, niin tunteet heitti häränpyllyä. Hän kyseli aina mun vointia ja että oliko mulla jotakin toiveita illaksi. Mulla ei tietenkään ollut muita tunteita, kuin että hän tekis mut onnelliseksi sen illan aikana. Joka kerta kun me tavattiin, se mies alkoi näyttämään komeammalta ja puhtoisemmalta mun silmissä. Mä näin sen koko ajan uusin silmin ja aloin rakastaa sitä pienesti jollakin tietyllä häröllä tavalla. 

Kaikesta sekaisuudesta huolimatta mä olin koko ajan tietoinen, mitä mun pitäisi tehdä; valintoja. Enniä mä en ikinä jättäisi, se olisi täysin selvä. Eliasta mä rakastin koko sydämmestäni ja sen seura teki sai mut tuntemaan itseni suorastaan enkeliksi. Miksi mä sitten halusin tätä toista miestä?

Lumi satoi hiljalleen meidän kasvoillemme, kun me suutelimme. 

Mä en tiedä enää, että mitä mä teen. Olen sekaisin.

Hoi! Tällä kertaa tällainen osa. Laskin juuri kaikki kuvat ja mikäli aivoni pysyivät mukana; 100 kuvaa! Eli eiköhän niin isoon lukuun mahdu ihan sopivasti toimintaakin? Okei, varsinaista toimintaa (=verta ja suolenpätkiä) oli vähän, mutta ainekset melkoiseen myrskyyn ovat vähintäänkin koossa. 

Seuraavasta osasta sen verran, että se saattaa olla normaalista poikkeava ns. spesiaaliosa, mutta katsotaan miten paljon peli temppuilee ja saanko tarpeeksi kuvia aikaiseksi.

p.s. Loppumuistelmien saaminen sellaiseen näppärään&ymmärrettävään muotoon meni päin puuta, mutta eiköhän asia tullut selväksi. Piia-Petollinen...

Enni katseli utuista ulkoilmaa keittiön ikkunasta. Riverview näytti ihanalta, mutta silti tyttö kaipasi Sunset Valleyn lempeän aurinkoisia maisemia. Hän olisi kovasti halunnut mennä hihhuloimaan ulkosalle, mutta säätiedotus oli luvannut sadetta ja äiti oli sanonut, ettei kotoa poistuta, ennen kuin hän olisi kotona. Isä olisi antanut luvan mennä etsimään pikkukaloja joesta, mutta Enni oli kadottanut normaaliin tapaan puhelimensa huoneeseensa. Hän rimpsautti kätensä kuiviksi ja sulki hanan. 

Enni suuntasi tiensä etuovelle, kun kuuli ulkoa polkupyörän ketjujen helinää. Äiti oli saapunut, eikä yksinäisyydestä tarvitsisi kärsiä enää hetkeäkään. "Vihdoinkin", Enni huokaisi ja riensi avaamaan ovea.

Piia kiikutti kauppakassit keittiöön ja Enni ei voinut olla pitämättä suutaan kiinni. "Ja sit ope viel sano et 'karttapalloonhan ei sitten kosketa'", hän imitoi matalalla äänellä. "Mitä varten se sitten on jos ei koskemista? Leila kyl sano et ne oli saanu laittaa siihen valotkin päälle kun niillä oli tunti! Yrittääks ne säästää jotain energiaa vai? Tää on just tätä kun kerran meet ilosesti kouluun, nii jo on ope ihan vihasena. Mä en jaksa enää tätä pönttöä koulua", tyttö jatkoi ja äitinsä vain pudisteli päätänsä. "Hei sinähän papatat kuin papupata. Olisiko nyt syytä tehdä läksyjä, ettei tarvitsisi olla siellä koulussa vielä kamalan pitkään. Iskäkin tulee ihan kohta", Piia rutisti tytärtään ja katseli tätä rohkaisevasti. 

"Niin kai se on ihan ok järjestely?", Elias kysyi uudelta pomoltaan toiveikkaana. Nainen vain naureskeli lupsakasti: "Tottahan toki, meillä kun nyt varsinkin on työntekijät niin vähissä, että tuollaiselle alan ammattilaiselle on enemmänkin kuin käyttöä." Elias oli helpottunut, kun sai pitää paikkansa samassa ravintolaketjussa muutosta huolimatta. Paikkakunnan vaihtaminen oli aiheuttanut miehelle työskentelyn ja ihmissuhteiden osalta niin paljon stressiä, että hän sai ainakin yhden taakan harteiltaan hoidettuaan työkuviot kuntoon. 

Kollegat keskustelivat muutamisen minuuttia uusimmista resepteistä ja juoruista, kunnes Elias nappasi sateenvarjon ja lähti painelemaan pihalle.

Koko sukunsa jättäminen oli Eliakselle ehkä helpoin osio koko revohkassa. Hän oli kuitenkin myös joutunut hyvästelemään parhaan ystävänsä ja Jeremiaan perheen. Aapolat olivat saaneet perheenlisäystä hieman ennen muuttoa ja Elias olisi enemmän kuin mieluusti halunnut jäädä kokemaan lisää yhteisiä muistoja heidän kanssaan. Piian mielestä muutto Riverview'iin oli kuitenkin Ennin tulevaisuuden kannalta paras mahdollinen paikka asua ja aloittaa uusi elämä. Totta puhuen Piia oli saanut niin paljon kuraa niskaansa Paulin ja lastensa jättämisestä heitteille, että uuden elämän aloittaminen oli erityisesti hänelle tärkeää. 

'

"Sitten ynnäät neljänkymmenenviiden ja kolmentoista yhteen ja otat sen ja tuon toisen yhtälön tulon. Ihan simppeliä", Piia naputti lapsensa vihkosta. Enni sen sijaan naputti päätään ja silmät olivat pulpahtaa päästä äidin selitysten aikana. "Äiti mä en tajuu, mä en vaan tajuu! Mä en ymmärrä sun ynnäyksistä ja pylläyksistä yhtään mitään. Enks mä vaan voi mennä piirtää?", Enni tihrusti yrittäen vääntää pientä itkua äidin myötätunnen voittamiseksi. Piia vain huokaisi ja aloitti selityksensä jälleen kerran alusta. "Kyllä sinä Enni näihin pystyt. Sen jälkeen voit mennä piirtämään hyvillä mielin. Ensin työ, sitten huvi."

Muutaman kymmenen minuutin itkupotkuraivareiden jälkeen läksyt tulivat tehtyä ja Piia antoi riutuneelle lapselleen voimahalin. "No niin, höpsö. Hyvinhän ne meni, kun jaksoit keskittyä", Piia hymyili ja sanoi lapsensa korvaan. Enni mutisi jotain vastaukseksi roikkuessaan äitinsä kaulassa. Nyt minun ei tarvitse viedä roskia, kun halaan äitiä. Enni juoni päässään. Nyt kun halaan Enniä oikein lämpimästi, hän vie roskatkin kiltisti! Mietti puolestaan mami.

Vettä oli alkanut sataa miltei kaatamalla ja Elias kiiruhti sateenvarjo kourassaan sisälle. Sinänsä harmillista että heidän ostamansa talo sijaitsi Salmenkärjessä (joka ei oikeastaan ollut salmen kärki, vaan niemen tai saaren kärki, miten sen nyt ottaa), jolloin autoa ei saanut parkkiin piha-alueelle vaan se oli jätettävä tien varteen. Sateella olikin sitten aikamoista vauhtia juostava muutamien kymmenien metrien matka kotiovelle. Muuten talo oli perheelle täydellinen. Käytännössä heillä oli oma ranta ja kalastuspaikat, eikä ohi vilistänyt autoja pitkin päivää.

Enni kipitti huoneestaan isäänsä vastaan ja heltyikin vuorostaan isukin halaukseen. Enni piti isästään, vaikka tämä ei ollutkaan viettänyt kamalasti aikaa hänen kanssaan uudessa kodissa. Ehkä sen takia isä olikin lepsumpi, koska halusi korvata poissaolemistaan jollakin tavalla. Ennille äiti oli kuitenkin sen ykköstyyppi jolle sai löpistä tyhmiä, fiksuja ja aivan kaiken sortin juttuja ilman tuomintaa. Elias ei tuntunut aina ymmärtävän pienen tytön ajatusmaailmaa.

"Arvaa mitä", Enni hihitteli isänsä korvaan. Elias nosti päänsä tytön olkapäältä hymähti kysyvästi. "Mää tein tänään läksyt! Äiti autto", Enni irvisti ja huitoi käsiään sinnetänne jatkaessaan kertomustaan. Elias kohotti kulmiaan ja kysyi leikkisästi: "No eikös ne kuulukin tehä? Silleen sä sit saat tehä isona mitä sä haluut." Jo ensimmäisten sanojen kohdalla tyttö oli pomppinut tiehensä.

Piia nosti pyllynsä sohvalta ja hymyili "suloisesti" miehelleen. Elias sipaisi Piian kasvoja ja katsoi tätä suoraan silmiin: "Ollaanpas sitä kauniina tänään. Aikamoinen panostus tais olla sinne työhaastatteluun." Piia hymähti ja hieraisi silmäänsä kämmenellään. "No miten se meni?", Elias kysyi odottaen taas samaa vastausta kuin aiemminkin. Ei tärpännyt. Piia väänsi naamalleen hymyn ja vastasi: "No ne sano että ne soittelee sitten jossain vaiheessa. Tai ainakin sanoivat.." Elias lättäsi suukon vaimonsa otsalle ja suuntasi suihkuun. 

Syksy oli jo pitkällä ja yö hiipi sateisen Riverview'n ylle. Ainoat sunnuntaiyön pirskeet taisivat olla Punaisessa Pisteessä RWn Tuplaiskun jalkapallovoiton jäljiltä pidetyissä jatkoissa.

Aamulla Enni kipitti kiltisti koulubussiin ja rysähti etupenkkiin. Maisemat vilistivät ikkunan ohi, mutta Enni vai tuijotti apaattisesti edessänsä olevaa kaidetta. Oikeasti siihen oli piirretty kaikkea härskiä pikkulasten kauhisteltavaksi, mutta ei siitä sen enempää. Koulu oli hieman kauempana keskustasta, joten bussissa sai istua ihan kunniallisen pitkään. Onneksi mukava bussikuskisetä jututti Enniä ja toisinpäin. Suurin osa Riverviewin perheistä oli niin porvarillisia, että lapset kulkivat koulusta kotiin takseilla, skoottereilla ja vanhempiensa kyydillä. Enni saikin istua bussimatkansa aina yksin, vaikka olihan Sahlstenin perheellä varsinkin muuton jälkeen melko roimasti pätäkkää.

Kotosalla isukki ja äiti vasta heräilivät. Enni oli tuttuun tapaan jättänyt jugurttikipponsa keskelle olohuonetta, joten Elias otti jälleen tehtäväkseen siivota sotkun ennen Piian virkoamista horroksestaan. "..Gerbits, Gerbits, go Gerbits", Elias lauleskeli itsekseen Sunset Valleyn Laukkaavien Laamojen tunnuslaulua, kun urheilu-uutiset huusivat televisiossa. Hän ei ollut heti ymmärtänytkään, että urheilun suhteen Riverviewssä on aivan eri meininki kuin kotikonnuilla. Topi-Tuplaisku oli koko kaupungin rakastama räävikäs kenguru ja juuri sen verran tyhmän näköinen, ettei Elias voinut Laamojen kannattajana sietääkään. Niimpä hän päätti päättää juhlahumussa poukkoilevan Urheilutoosan juontajan päivät ja sammutti television.

Aamupalastelun jälkeen Piialle tuli "yllättävä tarve" päästä haravoimaan. (Elias oli heittänyt läppää aamupalalla Piian hieman leventyneestä pepusta. Lopputuloksen voi arvata.) Eliaksen työt alkaisivat muutaman tunnin kuluttua, joten jotain virikettä olisi keksittävä vähäksi aikaa. Ehkä olisi ollut parisuhteen kannalta fiksumpaa jäädä siivoamaan kotiin, mutta sitten herra "Ultimaalisen myötätuntoinen" päätti tehdä reissun kaupungille. Olihan Elias luvannut Ennille ostavansa muutaman kurpitsan kaiverrettavaksi halloweeniä varten, joten kauppareissulle oli sentään joku hyvä selitys.

Kaupungilla ollessaan monet epätoivoiset sinkkunaiset tulivat tervehtimään uutta kasvoa. "Minun nimeni on Rhoda! Hauska tutustua!" huudahti tummapiirteinen nainen Eliakselle. "Terve, Elias Sahls--" "Elias! Kuinka ihana nimi. Olet sinäkin melkoisen ihana. Minulla ei ole tänään kiireitä! Miten olisi illallinen?" "Ei, ei nyt kyllä." "Hei, sinä komistus. Siis tarkoitan.. Eliasko se oli? Minä olen neiti Shallow, tämän kaupungin rikkaimman miehen tytär!" keskusteluun ryntäsi hieman nuorempi leidi ja tarrasi Eliaksen käsivarresta kiinni. Toinen eukoista ei ollut kovin tyytyväinen: "Senkin lunttu! Minä olen tämän kaupungin rikkain, enkä kyllä ole mies, etkä sinä ole tyttäreni!" Ja niin syntyi kissatappelu ja Elias päätti hipsiä pois paikalta.

Kello oli jo reippaasti yli kolmen ja Piia odotti Enniä saapuvaksi kotiin. Ruokapöytää kattaessaan puhelin alkoi huutaa ja Piia luki tekstiviestin: moi äiti! täs enni mut tää on siis hannan känny. mut älä PLIIZ tallenna hannan numeroo koska hannan äiti ei tykkää jos tuntemattomilla on hannan numero!!! mut siis käykö et mä meen tatin (tatiana) luokse nytte koska se pyys ja se on yksin kotona muute koko päivän!!? et käykö et meen kiitti!

Enni ja Tatiana istuivat bussissa ja tapittivat molemmat ihmeissään uutta bussikuskia. "Onkohan toi joku ufo?" Enni katseli silmät ammollaan uutta ilmestystä ja tökki Tatia käsivarteen. "Mika ufo? Ei mina jummarta", tyttö kuiskasi vastaukseksi. "No mähän just näytin sulle Googlesta kuvan!" Enni kimpaantui. "Jaa, marsianskij. Horošo", kuiskasi Tati ja tytöt jatkoivat tuijottamista.

"Mä kuulin kerran kun iskä sano et mikä ton näkösen tyypin nimi on", Enni kuiskasi Tatianan korvaan ja katsoi tätä vakuuttavasti. Tati katsoi ystäväänsä kysyvällä ilmeellä. "En muista ihan varmasti mut.. rekkalesbo."

Tytöt saapuivat Ivanovin perheen kotiin. Enni oli hieman järkyttynyt siitä, että Tatiana ei ollutkaan samanlainen kuin koulun muut lapset, muttei antanut asian häiritä, koska itse piti enemmän tavallisista tallaajista, kuin porvariston ponitytöistä. 

Tytöt höpöttivät koulussa tapahtuneita juttuja ja vitsailivat rinnakkaisluokan hassun näköisestä pojasta. Oikeastaan Enni piti Elmosta, mutta ei kehdannut vielä kertoa Tatianalle. "Tanjushka, kto ona?" kuuli Enni sanottavan muutaman metrin päästä. Tati siirsi katseensa naiseen, joka ilmeisesti oli hänen äitinsä. "Mama, minä olen nyt kaverin kansa. Älä tule nyt", Tatiana sähähti silmät päässä pyörien. Äitinsä naurahti ja meni rämpyttämään kitaraansa pihamaalle.

Läksyjen tekemisen, eli turhille asioille kikattelun, jälkeen lapsukaiset intoutuivat leikkimään hippaa pihalla. Tatianan äiti säesti taustalla. Ennin mielestä musiikki oli todella kummallista. Siinä käytettiin ihan erilaisia melodioita, joita Enni oli tottunut kuulemaan lempikappaleissaan. Hän oli myös huomannut, että perhe oli muutenkin kovin kummallinen. Vessaa etsiessään Enni oli eksynyt vanhempien makuuhuoneeseen ja oli löytänyt mitä kummempia asioita! Seinillä oli vaikka minkälaisia erilaisia metallihärpäkkeitä ja ketjuja ja palloja ja vaikka mitä! Ja vielä kaiken huippuna sängyllä oli sellainen ihmeellinen piiska, millä Enni oli kerran televisiossa nähnyt heppoja piiskattavan. Enni ehti jo intoontua, että perheellä oli salainen maatila, mutta luopui sitten kovassa pissahädässä ajatuksesta.

Tati oli harjoitellut vanhemmiltansa pakoon juoksemista sen verran, että Enni ei saanut häntä koko iltapäivänä kiinni. Suutuspäissään pikku-Enni kävi väkivaltaiseksi ja potki Ivanovien kaikki puutarhatontut kumoon. "Tyhmä Tati. Sillä ei ees ollu hienoja lenkkareita niinkun mulla. Se huijas ihan varmast, grr!" tyttö mutisi odotellessaan äitiä tontun vieressä.

Jotain jäi kuitenkin huomaamatta. "Sina senkjin tuhma pjieni tytto! Kuinka kehta tuola tavala hjepaista pakkasukkomme? Kulta, anta lapsele piiska!" Tatianan äiti sanoi jykevästi ja heristeli sormeaan. Enni säikähti pahanpäiväisesti. Sitäkö varten ne raipat ja muut kidutusvälineet olivat? Nyt ne minua niillä rääkkäävät ja piiskaavat! Tyttö pohti pienessä mielessään ja lähti pinkomaan Ivanovien naapurien pusikkoon piiloon.

Elias tunsi olevansa ylityöllistetty viikon ensimmäisen työpäivän jälkeen, joten meni käymään Pisteessä yksillä. Seuraa ei valitettavasti saanut maanantaina ja bändikään ei soittanut arkisin. Onneksi baarimartta oli puheliaalla tuulella ja kertoi koko kaupungin viimeaikaiset ja vähän pidemmänkin aikaa pyörineet juorut. Lähtiessään pois Elias tiesi kaupungin joka ikisen homon, pettäjän ja puskaperverssin.

Piiaa ei moinen ryypiskely arki-iltana kiinnostanut, sillä emännällä oli aivan muut intressit. Ennin noutamisen jälkeen Piia hyppäsi satulan selkään. Pyöräily oli Piian tuore harrastus, jota hän ei nyt missään nimessä voinut jättää yhdelläkään illalla väliin. Sitä paitsi, olihan se "suurentunut ahteri" pakko saada hieman timmimpään kuntoon. 

Yölliset pakkaset saivat kuitenkin henkeään haukkovan Piian pään pökerryksiin, joka johti migreenikohtaukseen ja rouva joutui palaamaan kotiin lepäilemään.

Yöllä Enni kiemurteli sängyssään. Hänen oli erittäin hankalaa saada nuo kaikki ketjut ja raipat pois mielestänsä. Opettaja oli puhunut koulussa keskiaikaisista kidutuskammioista ja noidista. Entä jos Tatianan äiti olikin jokin noita-akka? Piiskoille Enni ei kyllä millään keksinyt hyvää selitystä, joten veikkasi kellarissa olevaa salaista kidutuskammiota.

"Äiti, äiti", Enni inisi puoliunessaan. Muutamien sekuntien jälkeen hän jatkoi yksinpuheluaan: "Tuolta se tulee.. Juostaan.. Äh, unohda ne karkit. Äiti!" 

Kumpikaan vanhemmista ei herännyt Ennin vikinään, vaan jatkoivat uneksimista. Piia tuskin olisi halunnut luopua unistaan unissaan rimpuilevan tyttönsä tähden.

Aamutuimaan Piia keitteli kahvia. Elias ja Piia olivat voittaneet erikoiskahvimasiinan naapurin syyspäiväntasausjuhlissa. Aluksi heidän ei ollut tarkoitus käyttää moista "porvarivekotinta" Eliaksen sanojen mukaan, mutta naapurin kuoltua seuraavana päivänä yrttiyliannostukseen pariskunta päätti kokeilla keitintä vainajarouvan muistoksi. Heti ensimmäisen kokeilukerran jälkeen Piia jäi koukkuun banaanitoffee-kahviin ja hyvä kun ei piikitä suorastaan suoneen.

Aamutuimaan Elias sai puhelun. "Elias Sahlsten." "No hei Elias! Rhoda Bagley tässä, kyllähän sä mut muistat. "Aa, niin tosiaan. Rhoda. Mistä sä sait mun numeron?" "No kyllähän mulla on keinoni. Mutta asiaan. Elias, mä oon tosi surullinen. Mä taidan kohta tehdä itelleni jotain. Mulle on tapahtunut kauheuksia." "Hei, otas nyt ihan rauhassa. Mitä on tapahtunu? Voinks mä auttaa sua jotenkin?" "En haluaisi puhua siitä. Nyt taidan mennä hukuttautumaan perintölampeeni", Rhoda nyyhkytti dramaattisesti ja Elias pyöritteli silmiään. "Mm, okei. No voithan sä vaikka tulla tänne mun kotiin kahville niin jutellaan. Rhoda?" Samassa naisen äänensävy muuttui: "Sehän sopii mainiosti! Minä tulen heti kun ehdin. ...Kunhan pyyhin ensin kyyneleeni... Nähdään pian!"

Piia hörppi kahviaan ja katsoi aamu-uutisia. Elias nappasi jugurtin kaapista ja tokaisi: "Saadan parin tunnin päästä vieraita." Piia ei aluksi vastannut, koska ei unenpöpperöisenä ymmärtänyt maailmanmenosta hölkäsen pöläystä. Elias istui naisen viereen. "Niin, että onks se ihan ookoo?" mies varmisti vaimoltaan. "Njaah, kai se on. Mä meen sit laittamaan vähä taminetta päälle", Piia vastasi ja heiroi unisia silmiään.

Samassa myös Enni kipitti jääkaapin kautta ruokapöytään. "Iskää, siel sataa. Voitsä heittää mut kouluun?" tyttö vikisi.

"Mikset sä mee bussilla? Ja onks toi sun mielestä aamupalaa, häh?" Elias sanoi tomerasti lapselleen. Enni vilkaisi äitiä myötätunnon merkiksi, mutta Piia vain tuijotti televisiota. Sitten Enni avasi suunsa: "No mä en tykkää bussista! Ei siel ikinä oo ketään. Ja äiti sano et mä saan syödä kakkuu." Elias katsoi Enniä ja murahti jotakin epämääräistä. Hän nousi ylös pöydästä ja tiskasi lautasensa. Sen jälkeen Elias tarttui kakkupalasta mutustavaa Enniä olkapäästä ja sanoi: "Sä meet bussilla tänään. Sitten kun sä vähän kasvat, niin katotaan sitä skootteria. Nii ei tarvii mennä bussilla enää." Tyttö se vasta riemastuikin ja juoksi laittamaan vaatteensa päälle.

Elias joutui pikaisesti pyörähtämään kaupungilla. Hän oli sopinut tapaavanasa lääkärin, joka varmisti, että ravintola-alan työntekijöillä oli terveydelliset kriteerit työn tekemiseen kunnossa. Oikeastaan Elias oli lahjuksien välittäjänä, jotta lääkäri ei bustaisi kaikkia työpaikan salmonellaa kantavia simejä. 

Lahjusten passittamisen jälkeen Eliaksen valtasi kammottava halu avautua lääkärille elämästään. Hän kertoi kaikki elämässään kohtaamansa ongelmat ja käännekohdat. Naisongelmat käytiin läpi huolella ja Elias kertoi myös tunteistaan Sunset Valleyssä asuvia ystäviään ja perhettään kohtaan. Herra Lääkärimies kuunteli kärsivällisesti ja antoi puhelinnumeronsa Eliakselle, mikäli tämä kaipaisi kuuntelevaa simiä.

Kotiin saapuessaan Elias huomasi tutut kasvot pihamaalla. Juuri kun Elias tervehti Rhodaa, ampaisi Piia ovesta ulos suoraan naisen käsipuoleen. "Heipä hei. Sinä varmaankin olet Eliaksen ystäviä. Minä olen Piia Sahlsten, Eliaksen vaimo, hauska tutustua", hihkaisi Piia lempeästi ja hymyili leveästi Rhodalle. Tämä katsoi Piiaa päästä varpaisiin ja tuumasi: "Vai niin. Että vaimo? Mä sain kyllä sellaisen käsityksen, että tämä mies on sinkku." Elias vain tarkkaili tilannetta näppituntumalta.

Vaikka Rhoda ei ensin lämmennytkään Piian vitsailuille ja mukaville puheille, muuttui naisen mieli kuin tuuliviiri, kun Piia laittoi televisiosta päälle kiinalaisen lempisarjansa; Dancing on Rice. "Jeah, meillä on se 24/7 kanava, mistä ei muuta tuukkaan. Nää on näit Piian juttui", Elias selitti lautassilmä-Rhodalle. 

Piia liittyi vieraan seuraan. "Mulla on tietysti kaikki tähän asti tulleet tuotantokaudet", Piia virnuili. "Aijaa? Onks sulla leikkaamattomat versiot?" Rhoda katseli Piiaa kulmat koholla. Piia hymyili: "Jokaikinen jakso. PLUS joulu- ja synttäriekstra." Rhoda lättäsi kätensä yhteen ja sillä hetkellä molemmat tiesivät, että ikuinen parasystäväsuhde oli solmittu.

Enni käveli kotiovelle ja kuuli kahden naisen keskustelevan sisällä. Voi ei! Jos se on Tatin äiti niin mulle käy sika huonosti. Entä jos se on tehny jotain äidille ja iskälle? Voi ei voi ei. Pakko pelastaa Petja! (Petja = Ennin lemmikkisilakka) Ovesta sisään astuttuaan tyttö ei kuitenkaan ilokseen huomannut Tatianan äitiä missään, vaan jonkun täysin ventovieraan eukon.

"Voi hitto, se jäi jännittävään kohtaan. Nyt on kyl pakko varmaan mennä.." "Niin kyl jäi. Mitä jos mä keitän tuplabanaanitoffeekahvit ja laitetaan VIELÄ yks jakso? Kyllähän sä voit hakea sen äitis myöhemminkin sieltä bingokurssilta." "No joo, totta!" Rhoda lysähti sohvalle, potki korkokengät jalastaan ja Piia kiikutti kahvikupin käteen.

"Iskä tiedätsä mikä päivä huomenna on?" Enni sanoi isälleen muikealla ilmeellä. "Tiedän", isänsä sanoi ja mutusti lettuja. Enni hihitti: "Vieksä mut huomenna riehaan? Viethän? Mä aion olla avaruusolio! Iskä voidaaks me--" Elias keskeytti lapsensa puheen: "Iskällä ei oo huomenna ihan hirveesti aikaa. Äiti vie sut kyllä." Ennin hilpeä ilme vääntyi heti vakavaksi. "Sä lupasit jo aikoja sitten että sä viet mut! Iskä! Sä et taaskaan tee mun kans mitään", tyllerö veti kätensä puuskaan ja naaman mutrulle. Elias huokaisi ja yritti puhua lempeästi: "Kulta pieni, nyt ei voi mitään. Mä haluaisin viedä sut, mutta nyt ei kerkee millään. Hei, enskerralla sit." Enni vain tulistui mokomasta löpinästä ja ryntäsi yläkertaan.

Portaita ylös raahustaessaan Enni (joka jostain kumman syystä tiputti vettä?) sanoi vain yhden asian: "Paskapuhetta." Elias ei osannut vastata tytön sanoihin mitään, vaan katseli hieman hämmentyneenä perään.

Yläkertaan saapuessaan Enni oli saada sydänkohtauksen (kuten minäkin). "Tati!" Enni huutokuiskasi ystävälleen, joka räpläsi nukkekotia. Tatiana nosti katseensa Enniä kohti. "Oi, Enni! Tule leikimän mun kansa", tyttö sanoi ja hymyili leikin huumassa.

Enni vaihtoi yöpuvun päälleen ja raahasi peppunsa nukkekodin eteen. Hän katsoi ystäväänsä hieman kummaksuen. Missä vaiheessa Tati tuli tänne? Miten se ees pääs tänne? Tatiana vain hymyili Ennille, joka jääti nuket kädessään. "Tämä on mun perheni. Mä leikin isäl ja mamala. Sä voit ola mä ja pikkuveli", hän kertoi Ennille. Enni nappasi kaksi nukkea käteensä ja liittyi mukaan leikkiin.

Ei Tatianalla pikkuveljeä ollut, vaikka Ennille kertomansa mukaan oli sellaista pitkään toivonut. Vaikka Enni tunsi luissa ja ytimissään, kuinka outo koko Tatiana oli perheestään puhumattakaan, tiesi hän myös sen, että hänellä oli oikein hyvä ja viihtyisä olo Tatianan kanssa. 

Muutaman jakson jälkeen naiset tulivat siihen tulokseen, että sarja oli koko koukuttavuudessaan tuomittava helvetin liekkeihin. "Siis mä en tajuu, että miten Chichi voi edelleen rakastaa Raitoa! Se jätkä on ääliö ja sopii vallan mainiosti yhteen sen ruman Hirokin kanssa", Piia angstasi ja viuhtoutui ympäriinsä. "Mun mielestä ne on söpöjä. Mut hei Piia. Voisitsä millään kävellä mun kans sinne koululle? Äiti on ehkä jo oppinu läksysä, että kannattaa hommata se bussikortti. Ei se varmaan nää tuol pimeessä mitään niin pitää kai taluttaa se kotiin vielä", Rhoda kysyi ja loi uuteen bestikseensä valloittavan hymyn. 

Saatilta tultuaan Piia vetäisi poolopaidan ylleen ja kietaisi hiukset nutturalle. ".. Ja heti kun mä pääsin tohon sillan kohille, niin vettä alko tulee ku esterin perseestä, hitto soikoon", hän selosti paluumatkansa telkkaria töllöttävälle Eliakselle. Mies ei noteeraanut valitusta mitenkään ja mutisi jotain vastaukseksi. Piia huokaisi: "Kai sä kulta tiedät, että huomenna on Ennille aika tärkee päivä? Mikä sua nyt estää viemästä tyttöä sinne? Sulla ei ole edes töitä!" Elias kääntyi ympäri ja karjaisi: "Enköhän mä ite tiedä jos mulla on jotain menoa?" Sitten hän nopeasti leppyi, raaputti päätään ja sanoi: "Mä tiedän, että mun olis hyvä viedä Enni sinne. Mutta mä vaan jotenkin haluisin nyt olla ihan itekseni. Tai siis.. Ei nyt. Nyt ei vaan voi. Mä voin viedä Ennin sinne ens kerralla." "Tajuutsä pöljä, että lapses ei enää seuraavalla kerralla ehkä ole sen ikäinen, että haluais lähteä sun kanssa yhtään mihinkään?" Piia sanoi ja katsoi syvälle Eliaksen silmiin.

Keskustelu jatkui vielä kylpyhuoneen puolella. "Enni on alkanu käyttää huonoo kieltä", Elias huusi suihkukaapista. "Mitä?" Piia huusi takaisin. Elias raotti ovea ja sanoi vakavalla ilmeellä: "Enni kiroilee perkele." Piia jatkoi hampaidensa harjausta. "No se ei oo tietenkään hyvä juttu, mut luulis siitäkin sun tajuuvan, että se ei oo enää mikään pikkumuksu. Se lähestyy vaan päivä päivältä teini-ikää ja sitten voit olla huolissas", Piia selitti hammasharja heiluen. Jälleen Elias työnsi päänsä ulos suihkukaapista: "Eihän Ennillä vielä oo.. poikaystävää?" Piia naurahti rempseästi. "Ota ihan iisisti. Kyl se Enni tuo kaikki kivat pojat sitten näytille", hän sanoi ja sylki lavuaariin. "Paras olla niitä kivoja poikia", Elias mutisi suihkussa.

Pedissä olikin sitten muut puheenaiheet. "Jos sulla nyt ei olis tota paitaa päälläs, sä tekisit mut aika helvetin hulluks", Elias kiehnäsi vaimossaan. Piia hihitti kuin pikkutyttö karkkikaupassa. "Ehkä mun sitten kannattais ottaa se pois, koska mä tykkään sekopäistä", hän kuiski Eliaksen korvaan. "Sopii mulle", mies vastasi ja loppuun kauheaa seksinaurua.

Intohimoisen kourimisen aikana Elias yhtäkkiä irtaantui vaimostaan.

Piia huokaisi ja heittäytyi kyljelleen sängyn toiseen päähän. "Taasko?" hän sanoi ja puri huultaan. Elias häkeltyi ja vastasi nopeasti: "Eieiei, veitikka toimii ihan hyvin mut.. Mun ajatukset on ihan jossain muualla." Piian ei olisi oikeastaan tehnyt mieli jutella, mutta katsoi myötätunnon vuoksi miestään kysyvästi silmiin. Elias hengähti syvään ja sanoi: "Mä en varmaan tuu näkemään Pauliakaan enää. Se on kuitenkin mun poika. Ja mun kummilapset. Mitä jos ne jokupäivä tarvii mua johonki? Ja mä en oo siellä. Mä en vaan pysty olee ajattelematta niitä. Anteeks, mä oon ihan vammanen. Jatketaan vaa." Elias oli jo hyppäämässä (ei väkivaltaisesti) Piian päälle kunnes nainen sanoi: "Ei, ei siin mitään. Mennää nukkumaan ni säkin saat vähä selvitettyy ajatuksias. Se on ihan okei." Sitten he vetäytyivät vällyjen väliin ja Elias suukotti vaimoaan poskelle.

Jo ennen kukonlaulua Enni oli pukeutunut halloween-tamineisiinsa. Elias tietysti teki hyvitykseksi eilisestä lettuja, mutta Enni piti silti mykkäkoulua. Elias selaili päivän sanomalehteä ja tokaisi tyttärelleen: "Täks päiväks on luvannu aikamoista sadetta. Vieläkö sä Enni oot menossa sinne riehaan?" Enni huokaisi dramaattisesti, jätti letut pöytään. Hän lampsi ovelle ja riuhtaisi oven kiinni perässään. Hetken kuluttua ovi taas aukesi ja Enni huusi: "Se on kuule neiti Ufotyttö sulle!" ja pamautti ulko-oven taas kiinni.

Ulkona tosiaan satoi miltei kaatamalla, mutta neiti Ufotyttö ei ollut moisesta moksiskaan. Elias nappasi sateenvarjon ja käveli rauhallisesti vesilammikossa lilluvan Ennin luokse. "Anteeksi, neiti Ufotyttö, että häiritsen, mutta eikös täällä ole hieman märkää?" Elias sanoi kunniallisesti. Enni mulkoili isäänsä naamionsa alta ja huusi sitten: "Iskä mä haluun sinne riehaan! Siellä on kuulemma kummitustalo ja kaikki!" Elias naurahti. "Kyllä sä pääset sinne, mutta tuu nyt kaivertaa kurpitsoja. Mä ostin meille kaikille yhet", hän sanoi ja viittoi tytärtään sisälle.

Enni ei voinut vastustaa halloween-kurpitsojen kaivertamista! Pienissä mökötyksissään hän ei kuitenkaan ihan vielä suostunut tulemaan sisälle, vaan päätti raapustaa oman lyhtynsä pihalla. 

Saatuaan valmiiksi hienon taideteoksensa Enni lähti äitinsä kanssa kohti sitä niin odotettua syysriehapuistoa. Alue oli ollut koko viikon auki, mutta tytön mielestä ainoa oikea ajankohta käydä siellä oli pelottelupäivä!

Piia ei ollut panostanut tällä kertaa pelottavaan maskeeraukseen, mutta piirakansyöntikilpailu sponssasi varsin karmivat meikit naamaan. Hienon maskin lisäksi Piia sai limettipiirakkaa voitettuaan koko kilpailun.

Illemmalla hurja neiti Ufotyttö uskaltautui vielä kummitustaloonkin. Muiden ipanoiden tapaan Enni vain kiireesti juoksi koko häkkyrän lävitse kiljuen. Sitten hän meni nopeasti sisällä kahvittelevan äidin luokse, joka oli lupautunut viemään lapsensa illan lopuksi karkinkerjuukierrokselle.

Tietysti äiti ja tytär kävivät ensimmäisenä tietysti koko kaupungin rikkaimpien perheiden alueella. Jopa Eliaksen esimies oli yksi vannotuista kohteista ja olikin sitten erittäin antelias pikkutytölle. "Oletpas sinä hieno örkkimörkki! Tässä sinulle pesäpallo", sanoi rouva Shelley, taputti Enniä päähän ja lähti hymyillen sisälle. Pesäpallo?! Kuka muka haluu jonkun pesäpallon? Ja mä en oo mikään örkkimörkki senkin hörökorva! Tyttö tuumi näreissään, kun Shelleyn perhe vilkutti hymy korvissa ikkunan takaa.

Vapaapäivän vilistessä ohi Enni oli unohtanut, että huomenna olisi vielä koulupäivä. Niimpä Piia sai vielä yön pikkutunneillakin opettaa tyttärelleen matematiikkaa kurpitsalyhdyn valossa.

Diuu, siinäpä se sitten. Eli ei mitään tapahtumarikasta menoa, mutta ihan hyvä startti tälle Riverview-elämälle. Juoni lähtee pärisemään sitten siis seuraavan osan myötä kunnolla eteenpäin! Pidän kuitenkin edelleen linjani ei-liian-nopeasti-etenevänä. 

Tuo pelottelupäivä-osio meni aika perseelleen kirjoittamisen ja kuvien osalta, koska en vain yksinkertaisesti tajunnut (storyteller level: 99) ottaa kuvia tai tehdä mitään muutakaan mielenkiintoista koko päivän aikana. 

Mutta ei nyt tästä osasta sen enempää, sillä aivot vain haluavat nukkumaan = kirjoitus takkuaa. Kiitos ja terve!

Terve!

Olen täällä jälleen pitkän ajan jälkeen kirjoittelemassa Eliaksen stooria. Viime kerrasta onkin jo, heh, pari kuukautta. En kuitenkaan ala pahoittelemaan satutäteilyn jäämistä, vaan kerron, että mistä kiikastaa! 

Suurin osa TS3:n pelaajista on varmaan saanut tuntea, että miltä tuntuu pelata kun virhekoodi 12 jyllää tallennuksissa. Virhekoodi johtuu siis tallennustiedoston viallisuudesta, jonka yleensä aiheuttaa hervottoman kokoinen tallennus (nimim. 8 sukupolvea samassa tallennuksessa). Peliä ei siis voi tallentaa, ellei kokeile kaiken maailman vippaskonsteja simien jääkappien tyhjennyksestä .bad-tiedostojen poistamiseen. Parin tunnin pelailun jälkeen kun huomaa, että ei voikaan tallentaa näitä maanmainioita tapahtumia, vaikka kuvia saisikin. Virhekoodi siis lyttäsi koko peli-innostukseni enkä pelannut simssiä sitten sen jälkeen. 

Parin kuukauden jälkeen sitten peli-innostus palasi, vaikka muistin edelleen sen kapisen virhekoodin. Sain kuitenkin lykättyä aina yhden tallennuksen ajaksi sitä mokomaa, joten pelaamisesta tuli edes jotakin. Pelaaminen kuitenkin stoppasi lyhyeen, kun tietokoneeni päätti olla olematta enää yhteistyössä akkunsa kanssa, joka taianomaisesti johti myös siihen, että simityksetkin päättivät lopettaa toimintansa. Vai lasketaanko se toiminnaksi jos pyörittää tunnin ajan ja sitten lakkaa toimimasta?

Kaikki yllä oleva on siis aiheuttanut sen, että tekstiä ei kuulu, ei näy. Nyt olen käyttänyt viimeisetkin konstini pelin toimimiseksi ja virhekoodi on mennyt ainakin hetkellisesti pois nurkistani ja peli ei tilttaa samalla tavalla. Juontakin pukkaa aika hyvään tahtiin, mutta yritän pitää tarinan vauhdin nätin rauhallisena. Lyhyesti; jatkoa on tulossa ja pian!

Ensikertaan.

Päivät kuluivat kuin siivillä. Elias piti kaikin puolin matalaa profiilia kaiken tapahtuneen jälkeen. Jeremia ja Mariana olivat ottaneet äkkilähdön ulkomaille vihkiytymisensä kunniaksi. Piiasta ei ollut kuulunut sanaakaan sitten kisakatsomoillan. Eikä Mailasta ja lapsesta sen enempää.  Elias halusi irtaantua hetkeksi kaikista suhteistaan ja tehdä jotakin omaksi hyväkseen. Mies teki päivän maksimimäärän töitä jaksamisensa mukaan. Kävi välillä kylpylässä ja osti nahkaansa vähän mustetta.

Käsivartta kolotti öisin ja Elias ei ollut saada unta. Vessahätäkin yllätti heräämisen yhteydessä. Totta puhuen kurkkuakin hieman kuivasi. Pitäis varmaan litustella lisää sitä voidetta tohon. Mies tuumaili ja mallaili uutta tatuointiaan peilin edessä. Yhtäkkiä hän kuuli epämääräistä rapinaa ja musiikin hoilausta, joten jätti voidetuubin sikseen. Elias raaputti päätään ja suuntasi kohti etuovea.

Samaan aikaan toisaalla, muttei kovin kaukana. ”Ahaha, se ukko vaan vetää unta kaaliin ja minä tyhjennän koko lukaalin. Tämä mökki on pienempi kuin luulin”, jupisi raitapaitainen varas räpeltäessään oven lukkoa auki. Talon edessä odotti montuilla oleva säilykepurkkia muistuttava auto. Ilmeisesti pakoauton kuski oli hieman tylsistynyt, koska autosta alkoi kuulua SimCityn uusinta uutta diskomusiikkia. Talon sisällä hiippaileva maskinaama kauhistui kaverinsa toimintaa: ”Ei, ei nyt. Mitä se hemmetin idiootti tekee?”

Siinä samassa poliisit saapuivat paikalle pillit huutaen ja pakoauto kaahasi karkuun. Varkaan pienoista paniikkia lisäsi Aatamin asussa hilluva Elias, joka oli napannut jääkaapista juotavaa mielenkiintoisen tapahtuman ajaksi. ”Jatka vaan ihan rauhassa”, mies huikkasi raitapaidalle ja hymyili.

Poliisisetä pelmahti paikalle ja yritti ottaa varkaan lukitusotteeseen. Maskimies kuitenkin ryhtyi vastarintaan. Toistensa mättöä jatkui puolisen tuntia ja Elias hurrasi vieressä toisinaan koppalakille ja välillä puolestaan rovolle, joka ei ollut löytänyt timantteja Eliaksen poikamiesboksista. ”No eiks jompikumpi vois voittaa pikkuhiljaa? Mulla alkaa olee vessahätä”, Elias huusi ryystäen pohjat pullostaan.

Tappelu päättyi poliisin makaamiseen lattialla, kun rosvo sai napattua vihollisensa pampun ja aloitti sellaisen piiskaamisen, että aivot oli lentää ukosta pihalle. 

Varas seisoskeli hämmästyttävän pitkään paikallaan ja lopuksi heitti hyvästit Eliakselle ja maasta nousseelle kytälle. ”See you later, suckers!” ukkeli huusi ja paineli ulos. Rovon vielä avatessa ovea poliisi kääntyi Eliaksen puoleen pahoittelevasti. ”Nyt pääsi sellanen juttu käymään, että varas pakeni”, hän sanoi ja nyökytteli. Ai tarkoitat, että murtovarasta EI voi enää napata, kun hän on vielä sisällä. Taitaa olla donitsit maistuneet kytiksellä liiaksi, kun ei perään edes jaksa juosta. ”Jaa, no ei voi mitää. Ei kai se mitään ehtiny ees nyysii”, Elias voivotteli välinpitämättömästi ja passitti poliisin matkoihinsa. Sunset Valleyn poliisilaitos auttaa aina!

Seuraavana iltana Elias kipaisi lenkin yhteydessä käymään naapurissa ulkomailta saapuneiden ystäviensä luona. Jeremia näytti edelleen samalta kuin aieminkin, mutta ehkä jopa hieman onnellisemmalta. Muutamia mutkia oli matkassa ollut miehen kertoman mukaan, eikä yhtään avioparien perinteistä kaupungissa suunnistamisriitaa ollut jätetty väliin. Kaikki oli kuitenkin päätynyt aina parhain päin, eikä reissu olisi voinut kuulemma paremmin onnistua. ”Pari pikkupoikaa etuili meitä vesiliukumäessä, niin mä sit jouduin vähä niinku niputtaa ne”, Jeremia kertoi innostuneena.

Lähinnähän Elias oli tullut näyttämään uutta kuvaa ihossaan kaverilleen. ”Oke, kato nyt sitä kun mä pullistelen”, Elias sanoi polleana ja jännitti käsivartensa.  Jeremia joutui siristelemään silmiään saadakseen selvää musteläntistä. ”Joo, joo. Toi on niinku iha selvä öö”, hän sanoi kädet vyötäisillään. ”Hehe, eiks oo aika äijä? Must tää tatska kuvastaa just mua!” Elias laski käsivartensa ja ihaili kuvaa raajojaan venytellen. Jeremia läpsäisi kaljuaan: ”Joo, joo. Oothan sä aika.. öö.. enkeli.”

Aamutuimaan jo ennen auringonnousua Elias raahasi itsensä rannalle. Mies päätti nauttia liikunnan ilosta täysillä, kun ei olisi fyysisiä esteitä. Irokeesikin ajettiin matkoihinsa joskus Piialta suihkukaappiin jääneen sheiverin voimin (eww..). 

Aallot piiskasivat rantaa viileän yötuulen voimin.  Nyt olisi mitä turvallisin hetki mennä uimaan vai mitä? Nuorukainen heittikin vaatteensa myttyyn rantatuolille ja nappasi repustaan uudet uimashortsinsa. Naku-uinnillakin olisi sietänyt käydä, mutta rantaa vastapäätä asui lapsiperheitä, joten ehkä oli parempi vain pitää jotain sukukalleuksien suojana. Olihan meressä suhteellisen paljon tappajajättisaksirapuja.

”Pikkukalat pooois!” Elias pärskäytteli pintavettä sormillaan ja sukelsi tuulen voimasta jylläävään veteen.

Elämä oli taas alkanut maistua. Elias tarttui itseään kaljusta kiinni ja aloitti kunnonkohotusoperaation. Viimeisten kuukausien aikana oli ollut niin paljon mietittävää, mutta viimeinkin mies oli päässyt itseään ahdistavista isyys-kuvitelmista irti. Hänen ja Mailan tilannetta auttoi se, että puskaradion mukaan Maila oli löytänyt uuden mielitietyn Sunset Valleystä. Mikäli parhain päin kävisi, niin pikku-Pauli saisi hyvän isän äitinsä uudesta miehestä. 

Aamuinen Sunset Valley oli hiljainen. Aurinko helotti lämpimästi, kun vastapainona tuuli tuiversi hölkkäävän Eliaksen korvissa.  Hänen mielensä oli vapaa, vaikka pääkopassa hillui jatkuvasti yksi henkilö, nimittäin Piia. Eliasta ei haitannut, että naisesta ei ollut kuulunut mitään. Vällyjen väliin hän kaipasi lämmittäjää kyllä, mutta ei ollut varma, että haluaisiko Piia tarjoutua vapaaehtoiseksi. Asia selviäisi varmasti ajan kanssa.

Hyvällä lenkillä täytyy olla sitäkin parempi määränpää! Poltetut kalorit pitäisi tietysti käydä napsimassa takaisin Hokan Houkutuksen aamiaisnoutopöydästä.

Eliaksen lampsiessa dineriin sisälle käveli häntä vastaan Pauli. Vihaisten sanojen sijaan ukko vain naurahti Eliaksen ohittaessaan. ”Et oo kauheesti  käyny mun naista hakemassa lounaalle”, mies murahti ja paineli ovesta ulos. Elias ei ottanut tätä kuuleviin korviinsa ja siirtyi noutopöydän äärelle.

Päivät vierivät ja tukkakin oli kohonnut taas luonnolliseen muotoonsa.  Elias katseli TV:tä kaikessa rauhassa, kun kotipuhelin alkoi vollottamaan. ”Sahlstenilla, ei osteta, eikä myydä mitään”, Elias vastasi ja pyyhki väsyneitä silmiään. Tuttu ääni aukesi langan toisessa päässä: ”Mä kun luulin, että tästä numerosta sais ostettua yhden lounaan.” Eliaksen silmät pamahtivat auki, kun hän kuuli Piian taianomaisen äänen. ”Sulle se on ilmainen”, Elias vastasi.

Ajan ja paikan sovittuaan Elias puki vaatteet päälleen ja kaasutti autollaan kohti Sunset Valleyn hienointa ravintolaa. Nyt olisi mahdollisuus saada se mitä mies oli halunnut monien viikkojen ajan: nimittäin Sunset Valleyn maailmankuuluja viikunahampurilaisia pekonin hajulla höystettynä.

”Hei, Piia”, Elias aloitti ja oli lähellä kahmaista naisen syliinsä. Tässä vaiheessa se olisi kuitenkin liian epäsoveliasta, joten alkuhalit jätettiin unholaan. ”Ei olla nähty, siis sen pelin jälkeen. Mikäli sulla on muistikuvaa”, Piia mutisi ja vilkuili hieman nolostuneena ympärilleen. Eliakselle selvisi, että olihan se Piia silloin ollut hänen kähmimisen kohteenaan baari-iltana. ”Ei oo joo. Tai siis on muistikuvaa, mut.. En oo nähny sua. Kiva et soitit. Mitä kuuluu?” Elias hymyili ja taputti kaverillisesti naista olkapäähän. Ehkä Elias ei saanut halauksiaan, mutta pienikin kosketus sai hänet tuntemaan kipinän.

Ja eihän lounas olisi mitään ilman kytiksellä tötteröivää Paulia. Vanha patu oli värjännyt tukkansa ja näköjään partansakin, kun joku oli mennyt kommentoimaan Paulin harmaita hiuksia tämän Facebook profiilikuvaan.

Paulin epäonneksi Elias ja Piia puhuivat vain siveellisiä asioita kuusta ja maasta, eikä haleja saatikka kiihkeitä suudelmia vaihdettu, joten ukko poistui paikalta pick-upillaan kaahaten. 

Ruokailun yhteydessä kumpikin oli rentoutunut entisestään (alkoholilla ei osuutta asiaan) ja Piian kasvoilta huomasi, että vanhat tunteet olivat palanneet. ”Mitäs sä Piia sanoisit, jos mentäs vaikka leffaan tai jotain?” Elias kuiskutti naisensa korvaan ja tarttui tämän vyötäisiltä kiinni. ”Mä sanoisin, että mennään vaan.” He tilasivat taksin parinkymmenen metrin päähän ja valitsivat elokuvakseen ”Spitalic - rakkaudesta se ruumiskin lohkeilee”.

Elokuvan loputtua nuori pari horjui ulos leffasalista kikatellen toistensa typerille vitseille. Ulkosalla Piia heittäytyi Eliaksen kaulaan hellyyden kipeänä. ”Mä oon kaivannu tätä niin paljon. Mä oon kaivannu sua”, nainen huokaisi ja kuulosti peräti itkuiselta. Elias hymyili. ”Arvaa mitä”, hän kuiskasi. Piia hymähti kysyvästi ja katsoi miestään silmiin. ”Mä rakastan sua, Piia”, Elias myhäili ja odotti rakastettunsa reaktiota. Kun Piia ei vastannut muutamaan sekuntiin mitään, Eliaksen sydän oli pysähtyä. Helpotuksekseen nainen kuitenkin suuteli Eliasta syvään. ”Mä rakastan sua, Elias. Oon rakastanu siitä lähtien, kun sä veit mut tanssimaan kämpilles”, hän sanoi ja kietoutui Eliaksen ympärille. ”AWWW!” Kuului hieman kauempaa. ”Mee sisko kotiis siitä”, Elias sanoi Iinalle ja naurahti.

”Kai te asutte viel samassa osotteesa?” Elias tiedusteli väsyneeltä Piialta. ”Mä en haluu mennä tänä yönä kotiin”, Piia huokaisi ja katsahti kultastaan. Elias hymyili ja käänsi autonsa kohti omaa asuntoaan. Piia olisi tänä yönä kokonaan hänen. Toivottavasti tämä yö ei jäisi heidän viimeisekseen. Elias toivoi, että tästä päivästä lähtien Piia viettäisi jokaisen yön hänen luonaan.

Viikkojen odotuksen jälkeen kaikki loksahti paikoilleen. Odotuksen arvoinen asia oli nyt Eliaksen sylissä. Tämä oli se mitä hän oli halunnut alusta saakka, vaikka matkan varrella olikin eksynyt tavoittelemaan asioita, joista ei loppua kohden seurannut mitään muuta kuin pahaa mieltä. Villin poikamieselämän oli nyt jäätävä taakse. Elämä oli nyt suoraan Eliaksen edessä painautuneena hänen huuliinsa. Tätä elämää Elias rakasti.

TIME GOES BY..

Elämä rullasi hyvin eteenpäin ja Piia oli ottanut eron puheeksi ison Paulin kanssa. Elias oli kasvattanut itselleen melkoisen puskan päähän. Osasyynä hiusten kasvattamiseen oli Bieber-fever, joka oli vallannut yllättäen Sunset Valleyn. Tatuointikin oli kadonnut käsivarresta. Minkäs sille voi, jos vedonlyönnissä upottaa kätensä rasvakeittimeen ja palovammat veivät mustepläntin nahasta teihinsä.

Tukkamies Elias oli rohkaistunut Piian ehdotuksesta menemään vierailulle Mailan kartanoon. Mailan seurassa keittiössä oli hojottanut pienen pieni poika. Tietysti Elias oli tunnistanut lapsen omakseen. Elias ujosteli pikkuista enemmän kuin Pauli Eliasta. ”No kyllä sä voit sen syliin ottaa”, Maila patisteli ja tuuppasi Eliasta selkään. Ilmeisesti hänkin oli rauhoittunut viime näkemästä. Maila kertoi menneensä kihloihin komean vampyyriherran kanssa ja parisuhde kukoisti kauniisti. Elias nosti pienen Paulin varovaisesti käsivarrelleen. Isällä ja pojalla synkkasi hyvin, vaikka Paulilla ei ollut pienessä päässään pienintäkään aavistusta siitä, että kenenkäs sylissä sitä nyt oikein oltiinkaan. 

”No sullahan pyyhkii hyvin, isipappa”, Maila naureskeli Eliaksen kutitellessa pienokaista. Elias säikähti omia leikitystaitojaan ja tiputti Paulin lattialle. Okei, ei tiputtanut, vaan laski kauniisti. ”Eh, mikään isipappa oo.. Mut tää on eka kerta kun mä nään hänet.. Niinku.. Ei jonkun toisen sisällä”, Elias sopersi ja raaputti päätään. ”Totta tosiaan. Onneks siitä ei oo ollu mitään haittaa. Pauli tuntee Kasperin oikeena isänään ja mä aion pitää huolen, että Kasperi on sitä. Mutta tänään sä voisit kyllä tehdä mulle yhen palveluksen”, Maila sanoi lattialla möngertävää Paulia valvoen. Elias katseli Mailaa yllättyneenä: ”Jaaha. Millanen palvelus olis kysessä? Mun pitää lähtee ihan just töihin ja sillee et..” ”Jos oisit ihana ja hakisit Paulin tänään hoidosta. Mä oon lupautunu ylitöihin ja tarha menee kiinni viideltä”, Maila sepusti ja nappasi Paulin syliinsä. Elias jähmettyi. Mäkö menisin sinne ja ottasin Paulin mukaani? Munhan pitäs kertoo, että oon sen isä. Sitten Pauli kiintyis muhun. Alkas kutsuu mua isäks. En mä hitto soikoon voi.. ”Totta kai, totta kai! Heti ku pääsen töistä, niin karautan päiväkodille.”

Elias hyvästeli Mailan ja pojan ja lähti kotiinsa. Töiden alkuun olisi vielä reilu tunti, joten Paulin hakemis -asiaa sai sulatella vielä muutaman tunnin. Paniikeissaan Elias ryhtyi jynssäämään uusien reseptikokeilujen jäljiltä äärettömän kakkaista keittiötiskiä hohtavaksi.

Hinkkaussession jälkeen kotipuhelin taas pirisi. ”Sahlstenilla.” ”Moi muru, mitä sä teet tänään?” ”Töitä, töitä. Ilta on kyllä vapaa. Yö erityisesti.” ”Sä luet mun ajatukset. Käyks jos tuun sinne vaikka joskus kuuden maissa? Pauli on taas vollottanu koko aamun ja yön ja.. Mä en vaan jaksa.” ”Hei ota ihan rauhassa. Muutat tänne sit heti ku vaan pystyt.” ”Luojan kiitos se aika tulee kohta. Mut mä täst nyt lähen kauppaan. Nähdään iltapäivällä. Pusuja!” 

Vielä muutama kymmentä minuuttia töihin. Ajankuluksi Elias nappasi jääkaapista kylmän huurteisen ja lösähti uudelle vanhalle sohvalleen. Oli saanut pehmounelman kirpparilta vaihdossa vanhaan sohvaan ja vielä parisataa simoleonia päälle! Elias haukotteli ja siemaili olustaan. Kyllä ramaisi. Tänään olisi ekstratärkeä päivä töissä, sillä Elias oli vastuussa tapahtuman onnistumisesta. Hänen olisi valvottava, että kukaan ei polttaisi ruokiaan pohjaan tai likaisi millineliömetriäkään pöytäliinasta. Mikäli kaikki onnistuisi kuin tulisikin onnistua, niin Elias saisi toivomansa tuplaylennyksen ja Hokan Houkutus saisi vihdoin ja viimein puolikkaan Mikaelin-tähden.

Jokaiselle yllätyksenä ruokakriitikot lähtivät dineristä ei-surusuin ja bonuspalkka kilahti Eliaksen tilille. Vaikka yksi kokeista suutuksissaan sylkäisikin kriitikolle tarjottavan hampurilaisen väliin, nirppanokkaiset rillipäät ja Hame-Hilmat pitivät Hokan Houkutuksen tarjonnasta. Eliaskin sai kivasti tippiä, kun osasi maanmainiosti argumentoida, että miksi ravintola ansaitsisi puolikkaan Mikaelin-tähtensä ja miksi vain taulapäitä palkataan tähän loosiin.

Kaiken tapahtuneen kunniaksi tänä viikonloppuna olisi kyllä pidettävä kotibileet! Vähän olutta ja ehkä vähän pilv.. siis kuplapuhallinta! Nyt ei ainakaan ollut rahasta puutetta.

Eliaksen yllätykseksi Piia käveli ravintolan ovilla häntä vastaan. ”Hei, murulainen. Mitäs sä täällä teet?” Elias hymyili ja suukotti nopeasti rakastaan. Piia hymyili: ”Aattelin tulla vähä syömään, kun tiesin, että oot vielä töissä.” Elias naurahti onnesta. ”Pääsin vähän aikasemmin kun luulin. Tänään oli tärkee päivä”, hän selitti innoissaan Piialle. Kertoi vielä yksityiskohtatarkasti päivän kulun ja kaiken mitä oli sanonut korkeaotsaisille ruokakriitikoille.

Eliaksen tyynnyttyä Piia kertoi miehelle, että olisi valmis muuttamaan heti, kunhan vain saisi tavaransa pakattua. Elias riemastui entisestään ja kahmaisi Piian syliinsä lempeään muhinointiin. ”Mä en oo ollu näin onnellinen pitkään aikaan. Mä vaan oon rakastunut suhun niin käsittämättömän paljon”, mies touhotti ja ei antanut Piialle hengitystaukoa suudelmiltaan. Piia hihitti suu supussa (tai hohotukselta se varmaan kuulostaa silloin) Eliaksen söpötyksille. ”Mä rakastan sua enemmän. Kun mä muutan sun luokse.. niin voitais vaikka.. lähtee jonnekin reissuun”, hän jatkoi. ”Niin tosiaan. Tai mitä jos vaikka.. mentäis naimisiin”, Elias kuiskutti.

Ja taas sitä alkomahoolia! Eikö sen naisen kanssa voi selvin päin sitten olla? No pitäähän mulla nyt kylpyjuomat olla, tsiisus! Joopa joo.

Pariskunta oli ajautunut ruokakauppareissun jälkeen Eliaksen kämpille. Tulevaisuudessa se olisi myös Piian koti. Viisi minuuttia romantiikkaleffaa katseltuaan Piia ja Elias heittivät vaatteet nurkkaan ja lempivät toisiaan sydämiensä kyllyydestä. Ettei kohtaus menisi liian ällösöpöilyksi, niin ”rakastan sinua” ja ”olet kauniimpi kuin Megan Fox” repliikit voidaan jättää suosiolla pois. Tunnin lääppimiskohtauksen jälkeen Elias irtaantui alastomasta Piiasta. ”Mun pitäis varmaan mennä kylpyyn. Tuli hikoiltua niin helvetisti töissä”, mies huokaisi ja laski kätensä Piian terhakkaista rinnoista. Piia hymähti: ”Joo, mun pitäis mennä varmaan vessanpöntölle. Tuntuu, et perästä tulee kohta sellasta törkyä, että.. Ois pitäny sittenki ottaa niille sipseille laktoositon kermaviili.”

Elias vetäytyi kuplien keskelle kaikessa rauhassa, vaikkakin Piia väänsi torttua vieressä. Niin karua kuin se olikin, Piia näytti ihanalta siinä maailman luonnollisimmassa kyykkyasennossa. Tällaista olen kaivannut koko elämäni. Lämmintä kylpyä ja vaimoa vierelle lakanoita (ja vessanpyttyä) lämmittämään. Elias upottautui entistä syvemmälle vaahtomereen. Tähän vielä mukaan pieni lapsi iltasatua itkemään ja koira pihamaalle haukkumaan. Silloin voisin vannoa olevani maailman onnellisin mies. Hänen ruumiinsa vetäytyi kylpyammeen syövereihin ja korvat upposivat vedenpinnan alle. Olutpullo käteen ja hyvä leffa töllössä. Vaimo toisessa kainalossa ja ipana toisessa. Koira makaisi kintuissa. Voi kuinka mieltä lämmittää. Elias imeytyi ammeen pohjaan kuin olisi transsissa. Voisin pitää vapaapäiviä ja Piia kävisi unelmiensa töissä. Hakisimme yhdessä lapsen suurella perheautolla päiväkodista ja.. Elias pomppasi ammeen pohjasta kuin raketti. ”SE PAULI!”

Pikku-Pauli oli nätisti vain ollut tekemässä hiekkakakkuja tarhan pihalla. Elias oli napannut poikaa käsivarresta ja kiikuttanut äkkiä kotiinsa. Mailalle hän oli selittänyt tarinan isä-poika-päivästä Outolaaksossa. Onneksi Paulia ei ollut vielä opetettu puhetaitoiseksi, joten lahjontaan ei tarvinnut turvautua hänen kohdallaan.

Kotiin päästyään Elias vetäytyi vällyjen väliin Piian seuraksi. ”Sovitaanko, että mä haen sitten meijän lapset päikkäristä, mikäli sellasia pikku mukeloita meille tulee?” nainen naureskeli Eliaksen toilailuille. ”Sovitaan vaan. Mut kai sä tiiät, että niitä pikku mukeloita pitäis ensin yrittää tehdäkin?” Elias kuiskasi ja vieritti itsensä naisensa päälle.

Aamutuimaan Elias lähti töihin ja jätti sekopäisen Piian heilumaan kotosalle. Hormonit näemmä hyrräsivät vähän liikaakin Piian pääkopassa ja nainen antoi rakastetulleen mielenkiintoiset hyvästit. Hän kuitenkin haihtui ikkunasta, kun Elias avasi portin kimppakyydin karautettua pihan edustalle. ”Hyvää työpäivää, kulta!” kuului huuto keittiön ikkunasta. Elias katsahti ääntä kohti ja siellähän se Piia hymyili kannut liimattuina ikkunassa.

Töistä palattuaan Elias alkoi jo suunnitella tämän illan ”rave”-partyja. Kutsulistalla oli koko Sunset Valley ja talo tarjosi kaiken juomat mukaan lukien. Muutamia rimpautuksia tuli Eliaksen puhelimeen taholta sekä toiselta. Milloin kysyttiin osoitetta, toisinaan taas majapaikkaa. Välillä Elias sai kertoa koko pääasiallisen vieraslistan. ”Ettei vain se naapurin Teppo saapuisi samoihin kekkereihin”. Vielä pitäisi vain nyysiä jostakin kuplabaari ja hyviä levyjä.

Iltakuuteen mennessä Elias oli saanut siivottua koko huushollin kirkkaan puhtaaksi. Isä oli aina opettanut, että erityisten vieraiden aikaan täytyi olla erityisen siistiä. Siitä Elias oli pitänyt kiinni. Hänen juhliaan ei kukaan ainakaan puhtauden osalta sättisi. Vielä olisi käytävä kaupungintalolla asioimassa.  Elias oli luvannut toimittavansa Piian ja Paulin eropapereita, sillä Pauli oli keksinyt parisuhdeterapian juuri papereiden viimeisen toimittamispäivän kohdalle.

Elias tunnollisesti kuljetti paperit kaupungintalon postiluukkuun ja oli jo kiiruhtamassa kotiinsa, kunnes Maila tuuppasi häntä olkapäähän. ”Moi, Elias!” nainen huikkasi ja halasi ystävällisessä mielessä(?) eksäänsä. Elias tervehti ja vastasi mielellään halaukseen, sillä ei hänellä ollut ystävänä mitään Mailaa vastaan. ”Ooksä alkanu politikoks, meinaan ei sua täällä aikasemmin oo näkyny?” nainen vitsaili omaan tyyliinsä. ”Ei mitään sellasta. Kävin vaan kiikuttamassa vähän asiapapereita. Mulla on muuten tänään pirskeet himassa. Tule piipahtamaan, jos ehdit!” Elias myhäili ja katseli elokuvateatterin taakse laskevaa aurinkoa. Hän tiesi olevansa hitusen myöhässä. ”Ai jaa. No pitää tulla. En ookaan juonu sitten Paulin syntymän”, Maila sanoi ja vaikutti innostuneelta. He hyvästelivät toisensa ja kiiruhtivat omille teilleen. Eliaksen täytyi vielä valmistaa bravuuri-muffinejaan vieraille!

Onneksi Elias pysyi aikataulussaan ja Aapolat saivat raahattua kuplabaarinkin juhliin mukaan. Vieraita pamahti paikalla varmaan oikeasti koko Sunset Valleyn verran ja ylimääräiset häiriköt (eli ne, jotka tukkivat ilkeästi oven) jouduttiin passittamaan takaisin kotikonnuilleen. Sukulaisetkin löysivät reittinsä Eliaksen lukaaliin ja kuplabaari ja stereot pääsivät käyttöön saman tien. Elias yritti parhaansa mukaan jutustella vieraidensa kanssa, ettei kukaan olisi jäänyt näistä bileistä kylmäksi.

Juotavaa ja syötävää riitti ja suurimmilta konflikteilta vältyttiin yllättävän hyvin. Meteli oli mieletön, mutta onneksi seinänaapureita ei ollut ja lähinaapurissa asuvat Aapolat olivat itsekin rytinässä mukana. Eliakselta herui jopa hieman aikaa Piialle, joka yritti vältellä bilehirmu Alfredin flirttivitsejä.

Juhlat eivät jääneet mitään vaille. Oli vanhusta ja vampyyriä ja kaiken maailman hillujaa. Pikkuhiljaa porukka alkoi kuitenkin horjua ulko-ovea kohti ja Elias sai sammuttaa UV-valot tältä illalta. ”Oli toosi mageet bailut, kamu. Tulkaa nyt Piian kanssa jatkoille meille! Marskullakaan ei oo huomenna duunia nii tytötki voi rauhassa jutella yömyöhälle”, Jeremia hölötti ja ei lopettanut ennen kuin Mariana raahasi miehensä kotia kohti. Muutkin kiittelivät hyvistä tarjoiluista ja musiikista. Kaikki meni niin kuin pitkin, ellei paremmin. What a success!

Eliaksen omat jatkot jatkuivat kyllä vielä aamuun asti. Piiakin vain veti unta kaaliin sängyssä, kun Elias halusi jatkaa Laukkaavien Laamojen ja Outolaakson Otusten karsintapelin katsomista. Siniset sienitapetitkin alkoivat helottaa nousevan auringon valossa ja Eliaksen silmäluometkin alkoivat lurpattaa, kun mies tajusi, että mitä kello oli. Unenpöpperössä hän sai kuitenkin kuningasidean. Mitä jos kävis ottamassa tatskan takasin? Palovammatkaan ei enää näy missään.

Piiahan se ei oikeastaan koko musteläntistä tykännyt, joten Elias tarjoutui hieromaan naistaan tämän mielen parantamiseksi. ”Mulla on ihan käsittämättömän omituinen olo koko ajan. Oonkohan mä tulossa kipeeks?” Piia vaikersi ja taputteli päätään. ”Voi olla. Onhan sitä nyt liikkeellä. Haluutsä jäädä tänne vai?” Elias tiedusteli huolestunutta esittäen. Miehen mielestä sairastuminen oli varsin normaalia, joten huolestuneisuus tuli vain kohteliaisuudesta. ”Mä taidan mennä kotiin. On paljon pakattavaa ja haluun tänne mahdollisimman pian”, nainen sanoi ja kääntyi halaamaan Eliasta.

Aamuinen Sunset Valley oikein hehkui autuuttaan. Linnut lirkettivät ja vieno sumu oli levinnyt vuorille. Elias haisteli aamutuulta ja henkäisi syvään. Piia ajoi uudelle työpaikalleen ja Elias vilkutti hänen peräänsä. Samassa naapurin Jeremia pelmahti paikalle ja tarttui kaveriaan olkapäästä. ”Mitäs sanoisit jos lähettäs aamupalalle?” hän sanoi ja katsoi Eliasta kysyvästi. ”Joo”, mies myhäili ja sanoi vielä vaihtavansa siistimmät kuteet niskaan.

Perinteisen diner-aamupalan sijasta pojat lähtivät odottamaan Herkkunärpin Kahvilan avautumista. ”Kuule täältä saat parempaa dim sumia kuin mistään muualta, heh!” Jeremia hohotteli ja hieroi vatsaansa. Eliaksella jostain syystä liikkui mielessä vain tupakka Jeremiaan kertoessa ruokakokemuksiaan ympäri Sunset Valley’ä. 

Kerrankin menevät hienoon ravintolaan ja Elias ottaa hotdogin. Taputtelee vielä siinä innoissaan niin. Noh, makunsa kullakin. Jeremialle maistui sen sijaan dim sum. ”Shä ooth jodenki hiljane dänää, äijä. Älä shano ed, gulp, Piia on taas keksiny jotain sun pään menoks”, Jeremia kyseli ruokaansa ahmien. Elias raaputteli päätään. ”No oikeestaan Piia on mun päässä koko ajan.”

”Jaaha”, Jeremia sanoi ja tunki ruokaa suuhunsa. ”Idshe ashiasha ma aion koshia Phiiaa huomenna”, Elias sönkötti hodarinsa takaa. ”Ai mitä että?” Jeremia katsoi kaveriaan hölmistyneenä. Elias nielaisi ja toisti: ”Mä aion kosia Piiaa huomenna.” Jeremia pinkaisi ylös tuolista ja taputteli ystäväänsä selkään. ”Voi vitsi äijä. Kohta se on teilläkin muksu ja kaikkea!” ”Ai miten niin meilläkin?” ”Jaa, joo. Unohin kertoo, et Mariana on paksuna. Musta tulee isä!” Miehet sitten skoolasivat baaritiskillä ja juttelivat tulevaisuudesta.

Kotiin hurautettuaan Elias sai lähestulkoon heti puhelun. Piia, tai oikeastaan hänen siskonsa nimeltä Piia (parenting level: 99), oli järjestämässä täksi illaksi pieniä pippaloita, johon tietysti myös lankomies oli kutsuttava. Eliakselle juhlat passasivat hyvin ja koko ilta olisi kuuleman mukaan täynnä yllätyksiä. Puhelimessa Piia (siis Eliaksen Piia) kuulosti hieman väsähtäneeltä. Elias tietysti tiedusteli naisensa vointia, mutta ei saanut oikein mitään irti. Molemmat kuitenkin odottivat iltaa ja toistensa näkemistä innolla.

”Ei perhana, vieläkö mulle tulee näitä kapisia finnejä?”, Elias manaili peilin ääressä. Onneksi se ”finni” paljastuikin vain makkaran palaseksi ja mies sai huokaista helpotuksesta. Minne tahansa menikin, halusi Elias näyttää aina tavallista komeammalta. Varsinkin kun hän oli viime aikoina alkanut käyttäytymään asiallisesti, eikä baari-illatkaan olleet enää perinteisiä örvellyskeikkoja.

Elias puki pukukoodin mukaisesti juhlavaatteensa ylleen ja nappasi auton avaimet kouraansa. Yhden savukkeenkin otti povitaskuun, mikäli epämiellyttäviltä konflikteilta ei vältyttäisi. Ties vaikka se Pauli keksisi jotain ilkeää!

Eikä Pussy The Pusukalaakaan voinut jättää ruokkimatta. Poika(?) oli ollut vähän huonolla hoidolla, kun Eliaksen kaikki aika oli kulunut kodin ulkopuolella. Onneksi Pussy oli mielissään ruuan tupla-annoksesta.

Aurinko oli juuri laskemassa ja Elias näytti olevan mainiosti aikataulussa. Olisko pitänyt viedä joku viinipullo viemisiks? Mies tuumi, mutta päätti, että nyt saisi vain juhlavieras itsessään kelvata. 

”Mmh, noh heipä vain. Kulta?” Piia sanoi hellävaraisesti ja yritti pitää hymyä yllä. Elias katsoi ensin Piiaa siltä varalta, että jos hän olisikin ollut siskonsa ja sitten naisen vatsaa. Kyllä Elias vauvamahan tunnisti (ja äitiysvaatteet auttoivat asiassa). Tällä kertaa mies ei vain tiennyt, että mitä sanoisi. Mailan kohdalla kaikki oli tullut ulos suoraan sydämestä, mutta nyt Elias seisoi vaitonaisena rakkaansa edessä. Piia odotteli jonkin näköistä vastausta, mutta Eliaksen vain hojottaessa paikallaan Piia tökkäisi tätä vatsaan ja tivasi: ”No sano nyt ainakin ’hei’.” Elias vain tuijotti. Loppujen lopuksi hän sai kohotettua hieman kättään ja vinkaistua: ”Aika iso.” Onneksi Piia ei ottanut repliikkiä loukkauksensa, vaan oli hyvillään edes jonkinlaisesta vastauksesta. Nainen kurottautui Eliaksen huulia kohti, mutta vaistomaisesti mies perääntyi. ”Mul.. tuli työkeissi sinne.. No kyl sä muistat”, Elias sanoi ja peruutti tiensä ulos ovesta.

Onneksi tuli otettua se hätäspaddu mukaan, sillä nyt oli syytä päästää pitkät sauhut. Ei helkkari. Ei helkkarin helkkari. Mun piti järkätä meille häät, eikä mitään hiton ristiäisiä. Elias puhalteli savua pikavauhtia ja vilkuili hätäisesti taakseen. Tällä kertaa mä oon ihan ite vastuussa Piian kanssa. Ei oo ketään ketä syyttää. Miks näissä asioissa pitää niin kiireillä? O-ou. Jälleen avioton ipana tulossa. Tästä ei hyvää seuraisi, varsinkaan kun juhlien vieraslistalla oli Räps-lehden juorupalstan toimittajia.

Kaikkien mahdollisien tunteiden vallassa Elias harppoi puutarhaflamingon luokse ja potkaisi mokoman kumoon. Elias hieroi kasvojaan kämmenillään. Onko tää todellista?  Ei ole. Tämä on Sims. Naama umpeen! Onneksi Piia (tai juorujenhimoiset toimittajat) ei nähnyt kihlattunsa sekoilemista etupihalla. Elias sai riuhtoutua ylhäisessä yksinäisyydessään flamingojen kanssa.

Kun Elias oli todennut flamingon tarpeeksi kuolleeksi, hän lähti kohti parkkeerattua autoaan. ”Perkele!”, mies huusi, kun tajusi satuttaneen jalkansa tappelussa muovikappaleen kanssa. Piiakin huomasi urhonsa lähdön ja ilmeestä päätellen ei uskonut rakkaansa palaavan ainakaan vähään aikaan. Masentuisiko Elias taas ja imeytyisi maansyövereihin ennemmin kuin puhuisi vauva-asiat selväksi Piian kanssa?

Sinä yönä Elias ui rannasta kauemmaksi kuin koskaan aikaisemmin. Ei hän toki ollut aikeissa hukuttaa itseään, mutta halusi näännyttää ruumiinsa kunnon uintitreenillä ennen nukkumaan menoa. Pienenä pisteensä rannalla oli myös räpiköimässä vanha kunnon Saska. Oli Sunset Valley Timesin mukaan menettänyt Konstan Kievarin osakkeensa. Siispä Saska oli tällä rannalla se, joka yritti hukuttaa itsensä. Pullero ei valitettavasti kehdannut toteuttaa suunnitelmiaan, koska vesi oli liian kylmää.

Uinnin jälkeen Elias heittäytyi lakanoihinsa ja simahti heti. Kuka nyt toiseen kertaan jaksaisi puida isyysasiat, kun kyrpäotsailuun se oli viime kerrallakin johtanut. Nyt täytyisi ajatella järjellä ja kaikkien parasta.

PARIN PÄIVÄN KULUTTUA

Elias tuskaili kesähelteessä. Auto oli seisonut monta päivää auringossa käyttämättömänä ja automaattinen ilmastointikaan ei tuntunut toimivan. Tänään olisi kuitenkin hyvä päivä. Tai niin Elias ainakin oli päättänyt. Hän taputteli rattia radion tahdissa ja kaasutteli kohti keskustaa.

Ruokakauppa oli ihkaensimmäinen kohde, sillä Eliaksen oli napattava hieman välipalaa. Aikoihan hän viettää muutamisen tuntia puistossa. Hän osti hedelmien lisäksi kaupasta muutaman ilotulitteen ja uuden t-paidan. Ovelle tullessaan hän huomasi ovenpielessä seisoskelevan pikkutytön. Tuolla tavallako vanhemmat nykyään pukevat penskansa? Elias tuumaili ja tyrkkäsi tytölle kymmenen simoleonia kouraan. ”Osta itelles jotain kivaa”, Elias kuiskasi hymyillen ja kiiruhti kauppaan. Tyttö ihmetteli tapahtumaa, heitti setelin roskikseen, nappasi Gucci-merkkisen reppunsa penkiltä ja kiiruhti sähköllä toimivalle pyörälleen.

Elias näpytteli simternetin osoitekenttään jalokiviset.sim ja eteen ponnahti valtava valikoima erilaisia kaulakoruja, rannekelloja ja ennen kaikkea sormuksia. Elias ei tiennyt, että millainen kivi olisi erityisesti Piian mieleen, mutta uskoi naisen olevan tyytyväinen siihen, mitä Elias eteen toi. Valittavissa oli niin paljon kaikkea eriväristä, erimallista, erihintaista ja kokokin olisi vielä tiedettävä! Hinnatkin olivat niin pöyristyttävät, että taju oli karata pääkopasta. ”Mitä vain Piian vuoksi”, Elias kuiski itsekseen.

Elias oli selaillut monet sivut läpi, eikä sopivaa timanttia tuntunut löytyvän. Luometkin lurpattivat väsymyksestä. Yhtäkkiä Eliaksen silmät ponnahtivat auki, kun hän löysi juuri sellaisen sormuksen, jonka uskoi Piialle olevan mieliksi. Rinkula oli noudettava suoraan liikkeestä ja lähin Jalokiviset oli Bridgeportissa. Elias huokaisi ja raaputti päätään. ”Tästä tulee pitkä yö.”

Sormus tuli hankittua, eikä tullissakaan ollut mitään ongelmia. Turvatoimia oli lisätty lisääntyneen rikollisuuden vuoksi, eikä mistään kaupungista päässyt ulos ilman auton sisällön skannaamista ja tullimaksua. Elias ehti juuri sopivasti aamupäiväksi takaisin Sunset Valley’n ennen töiden alkua. Mies ei edes rohjennut mennä nukkumaan, vaan päätti vetää päivän läpi uuden espressokoneen voimin. Hän kävi jopa aamulenkillä kaupungin läpi. Lenkki ei osoittautunut turhaksi, kun Elias huomasi Keskuspuistossa käynnistyneen kesäriehan. Myös hodarikojun luota löytyi jotain mykistävää, nimittäin Saska-serkku.

Elias hiiviskeli kojulle naureskellen. ”Kappas kappas. Kievarin ’omistaja’ on löytäny uuden duunin. Heitäppä serkkupoika yks hodari”, hän ei voinut olla piikittelemättä Saskalle. ”Heko heko, Hermanni. Mä kuule MYIN sen osakkeen pois ihan vapaaehtoisesti”, Saska sanoi otsa kurtussa. Elias otti hodarinsa, eikä viitsinyt kiusata itsemurhan partaalla ollutta serkkua enempää.

Pian kotiin palattuaan Elias sai tekstiviestin, ettei häntä tarvittaisikaan töissä tänään. Niinpä mies päätti tehdä jotain itsensä ja perheensä hyväksi ja pistäytyi Ruposilla.

Heti häntä vastassa oli Piian sisko vastassa pieni tyttölapsi sylissään. ”Voi miten nää syntyykään maailmaan niin nopeesti. Mähän vasta pari päivää sitten kävin täällä”, Elias hämmästeli ja tuuditti pienoista sylissään. Pauli keikaili taustalla kateudesta vihreänä, sillä hänellä ja Piialla ei ollut lainkaan ipanoita.

”Onneksi olkoon, lanko!” Piia (siis se toinen) onnitteli Eliasta. Liekkö nainen itsekin raskaana, vai pyöristynyt teiniajoista. ”Eh, joo. Kiitos. Kai tää nyt sitten on jonkinlainen siunaus munkin elämää”, Elias takelteli puheessaan ja katseli lapsensa tähtisilmiä. Piiakin hymyili. ”Sun on syytä olla onnellinen. Mun sisko rakastaa sua ja Enniä enemmän, kuin mitään tai ketään muuta”, hän sanoi ja silitti lapsen päätä. ”Enni”, Elias maisteli nimeä suussaan. Se oli juuri sopivan hyvä nimi (ainakin siihen nähden, että aikaisemmin on tullut automaatti-niminä Kyllikkiä, Briittaa ja Immoa). ”Ja mä rakastan mun naista ja meidän lasta”, Elias kuiskasi.

Toinen Piia kiiruhti yläkerrasta kuultuaan Eliaksen äänen eteisaulassa. ”Rakastatko sä todella?” nainen sanoi ja katsoi Eliasta suoraan silmiin. Elias vain tuijotti entisestään kaunistunutta Piiaa monttu auki. ”Rakastan ehdottomasti”, mies sanoi ja antoi lapsen Piia kakkoselle. Elias tarttui naistaan käsistä ja otti vilpittömimmän anteeksipyyntöilmeensä kasvoilleen: ”Mä oon pahoillani, että mä lähdin sillä tavalla. Sä kyllä tiedät mun taustat ja myös sen, ettei tää oo mulle niin helppoa. Mut nyt mä aion kantaa vastuun ja huolehdin susta ja lapsesta ikuisesti.”

Piia viittoi Piiaa lähtemään toiseen huoneeseen ja liimautui Eliakseen kiinni. ”Mä annan kaiken sulle anteeks. Ja kiitos”, Piia kuiskutti Eliaksen korvaan hellästi. Mies hymyili ja rutisti rakastaan lujaa. ”En päästä susta ikinä irti.”

Valitettavasti Elias joutui purkamaan lupauksensa, kun Piian oli lähdettävä töihin. Elias suukotti naistaan ja lastaan ja poistui itsekin paikalta. Nyt oli kaikki hyvin. Vielä täytyisi saada yksi asia onnistumaan.

Yllätysvalmistelut Elias aloitti illantuntumassa kirjoittamalla kauniin värssyn rakastetulleen. Voi kun Piia suostuisi. Voiko hän olla suostumatta? Elias alkoi pohtia kaikkia syitä maan ja taivaan väliltä, että miksi Piia torjuisi kosinnan. Rakkauskirjeeseen Elias raapusti päivämäärän ja kellonajan, kun hänen unelmiensa prinssi tulisi noutamaan prinsessaansa. Kuinka siirappiselta se kuulostikaan, halusi Elias kaiken olevan ihanaa ja täydellistä. 

Elias sai toimitettua kirjeensä Piian postilaatikkoon ja alkoi itse valmistautua elämänsä iltaan. Piiahan voisi muuttaa hänen luokseen virallisesti jo tänään, mikäli suostuisi kosintaan.

Mies hyppäsi audinsa kyytiin ja haki Piian sovittuun kellon aikaan. Piia ei ollut tajunnut, että nyt olisi pitänyt olla melkein häämekko päällä, kunnes Elias nousi hänet hienossa puvussa talon edestä. ”Hei oisit oikeesti sanonu siinä lapussa, että mennään johonkin hienoon ravintolaan. Mähän näytän ihan..” ”Maailman kauneimmalta”, Elias lisäsi hymyillen ja hipaisi Piian olkapäätä. 

Kaikki ei mennyt kuten elokuvissa, vaan kuten simssissä on tapana. Kaatosade yllätti Eliaksen ja Piian romanttisen hetken ja pari kastui litimäräksi. H-hetkellä Piia oli vielä menossa mereen uimaan, mutta Elias pysäytti naisensa. Hän kiepsautti kätensä Piian ympärille ja veti lähelleen. ”Tää sade ei kuulunu alun perin suunnitelmaan, mutta mä en aio vetää tätä palleja kiristävää pukua enää päälle”, Elias naurahti ja katseli jalkoihinsa. Piiallekin alkoi valjeta, että ravintolaan ei oltu menossa, vaan pingviinipuvulla oli täysin eri merkitys.

Elias ei voinut olla nauramatta tilanteelle. Heidän oli pitänyt viettää romanttinen ilta nuotion ääressä meren ryskettä seuraten. Ilotulitteetkin oli ostettu ja sormus pyöri taskussa. Vesi valui pitkin molempien vaatteita, kun Elias avasi suunsa: ”Piia rakas. Tässä on ollut vähän kaikkea meidän matkan varrella ja välillä on tehny mieli tehdä se ratkaiseva u-käännös. Mutta mä en haluu enää ikinä entiseen, sillä tää hetki on lähes täydellinen. Joten ihana Piia: tuletko vaimokseni?” Piian polvet tutisivat, ehkä sateen aiheuttamasta kylmyydestä tai sitten jännityksestä. Hän nyökkäsi ja sanoi vielä varmistukseksi: ”Enemmän kuin mitään muuta.”

Tii tii tidii, tii tii TIDII! Tuore pariskunta ei voinut olla vielä lähtemättä paikalta, ennen kuin Elias oli saanut toteutettua ”hienon” rakettishownsa. Maanmainio esityis keskittyi lähinnä Eliaksen ärräpäihin, kun mokoma sytytyslanka ei halunnut syttyä. Lopuksi Elias sitten potkaisi litimärän raketinpaskan kuohuavan meren sekaan ja kohotti hymyillen olkapäitään Piialle.

Kaikesta huolimatta Piia katseli haltioissaan miehensä säätöä. Ja vesi vain virtasi pitkin tuoreen vaimon ihoa. Elias kiiruhti pois aalloista ja nappasi Piian käsivarsilleen. ”Eiköhän mennä kotiin, rouva Sahlsten”, Elias nauroi ja vei naurussa kihertelevän Piian autoon.

Pari vaihtoi kuivat vaatteet päällensä ja istuutuivat sohvalle. Elias suukotti hellästi vaimoaan ja onni paistoi molempien kasvoilta. Tähän kaikki se itku ja potku olivat kiteytyneet. Tähän hetkeen kaikki tapahtumat tiivistyivät. Heidän suhteensa tuskin olisi samanlainen ilman alkutaipaleen skandaaleita. Elias kuiskasi Piian korvaan: ”Kai sä nyt ymmärrät, että sä et ikinä pääse täältä talosta pois?” Piia nauroi ja suuteli Eliasta. ”Mä en lähde mihinkään niin pitkään, kun sä oot samassa tilassa”, nainen mutisi ja nousi ylös sohvalta. Hän viittoi Eliasta makuuhuoneen suuntaan. Eikä Eliaksella ollut mitään sitä vastaan.

Ennen lemmenyötä Elias peitteli lapsensa. Enni jokelteli pöntön näköiselle isukilleen. ”Mun Enni. Nuku hyvin.”

Olenko ainoa, jonka mielestä loppupuolisko oli jotenkin kökkö? Siihen varmaankin syynä se, että alku on kirjoitettu yöllä ja loppupää keskellä kirkasta aamua. Sanasuonet eivät oikein syki tehokkaimmillaan auringonvalossa, joten TULKOON PIMEYS! Harmikseni kirjoitin myös kosimiskohdan todella huonosti, joten aamukirjoitukset saavat jäädä unholaan.

Yritän tässä nyt lyhentää näiden alku ja lopputekstien pituutta, joten jättäkäämme turhat turinat tähän.

Ai niin! Seuraavan osan julkaisuun saatta hurahtaa tovi, sillä Yliopisto-lisäri paukahti juuri postilaatikkoon! Pahoittelen, mutta olen ihan sekaisin ja haluan päästä jo pelaamaan.

Ja sitä vielä, että seuraava osa tulee olemaan lyhykäinen, koska siinä vain päivitellään elämää Sahlstenin pikku huushollissa. Mutta sitten räjähtää! Tai ei nyt oikeastaan. Katsotaan!

Nyt kiitän ja kuittaan!

Ennen kuin aloitat lukemisen, on tässä muodon vuoksi varoitettava erittäin asiattomasta kielenkäytöstä, alastomuudesta, huonoista vitseistä ja muutenkin sellaisesta materiaalista, mitä ei soisi kenenkään näkevän! Haluan muistuttaa, että en ole rasisti, homovastainen, vammaistenpilkkaaja ja olen "hyvä" kristitty. Eli "Varo huonoja vitsejä" -varoitus liikkeellä!

Parin päivän kuluttua Elias soitteli jälleen Mailalle. Naisesta ei ollut kuulunut mitään sitten heidän yhteisen yönsä (joka ei ollut oikeastaan edes kokonainen yö). Elias suunnitteli jo kunnollista leffailtaa Mailan kanssa omalla kämpällään, kunnes Maila vastasi puhelimeen. ”Moi, Elias”, Mailan ääni kuului langan toisesta päästä. Elias kuuli tämän äänestä, että hän oli taas syömässä jotakin. ”No moi, murulainen. Et oo soitellu vaikka lupasit”, Elias yritti kuulostaa suloiselta. Totta puhuen Elias piti Mailasta suuresti. Nainen oli välillä todella omituinen, mutta se jokin hänessä sai Eliaksen syttymään. ”Äh, joo. Niin. Pääsi jo ihan unohtumaan. Tai siis et sä oo mihinkään unohtunut! Mulla on nyt vaan ollut vähän muuta tekemistä”, Maila vastasi ja jatkoi äänestä päätellen mutustamista. ”No ei se mitään, ei se mitään. Haluisitsä nähä nyt? Tai niinku tänään. Voisit tulla mun luokse. Katottas leffaa ja--.” ”Elias mä en nyt jaksa! Ihan oikeesti jutellaan joskus toiste, moikka!” Maila sanoi kiukkuisesti ja lopetti puhelun. Elias laski luurin mykistyneenä korvaltaan. Mikä sitä ämmää oikein vaivaa? Hän mietti päässään. Antaa sit olla. Elias ajatteli, että nyt saisivat naisasiat vähän aikaa odottaa.

Onneksi poikaa eivät kaikki jättäneet unholaan. Isäpappa oli velvollisuuksissaan aina valmis edistämään lastensa (ja ilmeisesti myös lastenlastensa) hyvinvointia. Niinpä he tapasivat samaisena iltana keskuspuistossa kävelyn merkeissä. Henry oli tosiaan tempaissut Eiran suoraan kehdosta tapaamaan enoaan, jota ei harmi kyllä kauhean usein vierailulla näkynyt. Pienen Eiran läsnäolosta huolimatta Elias kertoi isukilleen, että miten maailma sillä hetkellä makasi. Miehiseen tapaan hän kertoi myös henkilökohtaisista makailuistaan ja juorusi ohimennen myös naisten kuppikoot riettaalle isälleen. "Kävisit sinäkin Elias vähän useammin kylässä. Siskoskin viihtyy perheineen niin hyvin. Musta tuntuu, et ne on siellä meillä ihan koko ajan", Henry vihjaili pojalleen. "Isä.. Iinahan asuu teidän kanssa samassa talossa", Elias sanoi, muttei kehdannut edes naurahtaa vanhentuneelle isälleen. Henry jäi miettimään ja tuijotti tyhjää. Sitten hän hymähti: "Njaa, ilmankos ne onkin viihtyny niin hyvin."

Puolenyön jälkeen Elias heräsi yöpöydällä olevan puhelimen piipitykseen. Mailahan se tietysti katumuspuhelua soittamassa. Eikös katumuspuhelut yleensä soitetakin keskellä yötä? Juuri silloin kun kaikki nukkuvat levollisinta untaan. Hyvä kun unenpöpperöinen Elias ehti edes luuria korvalleen nostaa, niin jo alkoi Mailan ulina langan toisessa päässä. "Anteeks anteeks anteeks rakas!" Maila huusi kurkku suorana. Ei ollut epäilystäkään, etteikö tuo nainen ollut jonkin sortin aineissa. Elias kuunteli Mailan pillitystä muutaman sekunnin ajan ja sitten sanoi jämäkästi: "Ja mitäköhän pyydät anteeksi? Sitä et sä herätät mut keskellä yötä vai sen takia, että sä oot ollu mulle ihan helvetin tyly." Mailan vollotus vain jatkui jatkumistaan. Lakkasihan se aina jokseenkin siinä välissä, kun pullo kävi huulilla. "Annaksä mulle anteeks kulta? Mulla on ihan karsee ikävä. NIISK. Tuu tänne, tuu. Sä et tajuu et kuin tärkee oot mulle! Anna anteeks!" ja pillitys vain jatkui. Elias huokaisi ja raapi päätään. Hän ei halunnut olla ilkeä Mailalle, koska todella piti tästä. Hän kuitenkin halusi olla miehinen mies, joten pehmoilu ei olisi tullut kuuloonkaan. "Joo joo. Mitä sä nyt oikeen teet? Onksul menkat tai jotain nainen?" Elias sanoi ääntään korottaen ja yritti miettiä päänsä puhki, että mikä sitä eukkoa nyt riivasi.

Maila vain nyyhkytti, muutaman kymmenen sekunnin välein vollotti niin kovaa kuin lähti ja sen jälkeen taas vain vikisi hiljaa hokien Eliaksen nimeä ja lähinnä "anteeksi". Elias halusi vaikuttaa välinpitämättömältä, joten ei viitsinyt tiedustella liian tunkeilevasti, että mikä kullannuppuaan vaivasi. Hän istahti sängylle ja sanoi hitaasti: "Maila. Nyt.. puhu.. ja lopeta.. se parkuminen." Maila lopetti holtittoman itkunsa ja sanoi Eliakselle: "Elias anteeks! Meidän on pakko nähdä huomenna! On pakko. Mä.. mä.." Ja siitä jatkui huutaminen ja itkunsekaiset sepustukset naisen rakkaudesta Eliasta kohtaan. Elias olisi halunnut kertoa miten välitti Mailasta ja pyydellä anteeksi sanojaan ja käytöstään. Kuitenkin hän näki paremmaksi vain vastata Mailalle asianmukaisesti. "Okei, nähdään huomenna ennen kun mä meen duuniin. Laita mulle tekstaria kun oot selvittäny pääs. Öitä", hän sanoi ja vetäytyi vällyjen väliin.

Elias muisti petiin mennessään, että aamulla olisi tehtävä marjapiirakka siskontytön syntymäpäiville. Mutta ennen kaikkea Elias ei voinut olla miettimättä Mailaa. Mikä helvetti sitä riivasi? On siinäkin tapaus, johon minä menin ihastumaan. Elias mietti puoliääneen ja olikin heti jo täydessä unessa.

"In you go!" Elias hihkaisi muodon vuoksi. Piirakka näytti ihan suhteellisen hyvältä, mutta kaikilla kokeillahan on tapana kritisoida itseään. 

Elias lähetti tekstiviestin siskolleen, että toimittaisi leipomuksen ennen töitään. Syntymäpäiville hän ei valitettavasti pääsisi, mutta ajatteli ostavansa pikku-neidille lahjan vaikkapa simBaysta myöhemmin. Päivän kohokohtanahan oli kuitenkin Mailan tapaaminen.

Piirakan paistuttua Elias kietaisi sen folioon ja leivinpaperiin ja varmuuden vuoksi vielä elmukelmuun. Eikä kulunut pitkään, kun jo viimeinkin selvinpäin oleva Maila oli saanut lähetettyä tekstiviestin Eliakselle. "Huomenta. Pahoittelut eilisestä tai minkä päivän puolella se puhelu nyt ikinä olikaan. Nähdään isolla rannalla kello kolmelta. Ole kiltti ja tule paikalle. -Maila" Elias huokaisi ja suu vääntyi pakostikin pieneen hymyyn. Hän näkisi kultansa vihdoin ja viimein, vaikka eihän viime tapaamisesta ollut aikaakaan. Silti hän tunsi suurta vetovoimaa Mailaa kohtaan, joten hän ei voinut kuvitellakaan olevansa naisesta erossa muutamaa päivää pidempään.

Elias lähetti myöntävän vastauksen Mailalle. Hetimmiten hän näppäili puhelimeensa esimiehensä puhelinnumeron. "No terve, pomo", Elias aloitti. "Huomenta, Elias. Onko jotain epäselvää tän viikon työvuoroista?", hänen esimiehensä vastasi innokkaana. "Ei ole epäselvyyksiä, mutta nyt pitäis pyytää pikku palvelusta, jos passaa", Elias sanoi hieman hermostuneena, mutta kuitenkin innosta piukeana. Hän kertoi pomolle, että mikä tilanne nyt oli. Hän pyysi päivää vapaaksi, jotta voisi viettää sen naisensa kanssa romanttisesti välejä sovitellen. Eihän hänen pomonsa toivottomana romantikkona voinut olla antamatta päivää vapaaksi. Elias kiitteli esimiestään hartaasti ja katkaisi puhelun.

Elias saapui rannalle täsmälleen Mailan kanssa sopimaansa aikaan. Aikooko Maila hukuttaa itsensä? Kävi Eliaksella  ensimmäisenä mielessä. Tai liekkö hukuttautunut jo, kun ei eukkoa missään näkynyt. Elias meni lähemmäs merta odottelemaan Mailan saapumista. Hänellä oli ikävä Mailaa. Edes Piia ei enää liikkunut hänen päässään samalla tavalla kuin aikaisemmin. Maila, minä haluaisin.. Maila mä haluan antaa sulle anteeksi sen mitä sä.. siis mä. Äh, mitä hittoa mä oikein selitän. Mitä mä sanon Mailalle? Elias raaputti päätään. Voisiko Maila ollä hänelle se henkilö, jonka kanssa hän juhlisi railakkaasti läpi nuoruuden, rakastelisi rikkaiden yksityisrannoilla kuunvalossa ja ehkä jopa myöhemmin, paljon paljon myöhemmin, hankkisi hänen kanssaan lapsia? Sydän tykyttäen hymy huulillaan Elias jäi odottamaan Mailaa.

Sydän oli pysähtyä ja hymy hyytyi välittömästi, kun Elias näki Mailan kävelevän häntä kohti maha pystyssä. Hän ei tiennyt mitä sanoa. "Anteeksi, Elias, oikeesti", Maila sanoi hiljaa ja painoi katseensa maahan. Mailalla oli ehkä sellainen käsitys, että lapsensa isä olisi sulattanut asian, kuten ehkä kuuluisikin. Vaan isukki halusi ilmaista todellisen mielipiteensä. "Voi vitun vitun vittu! Et sitten tällasta asiaa voinu sanoa heti puhelimessa! Mä.. Mä oisin sentään voinu sulatella tätä.. katastrofia!" Elias huusi ja oli tarttumaisillaan naiseen, mutta taltutti juuri ja juuri sen verran raivostaan, ettei Maila nyt nukkuisi kalojen kanssa (I'm so evil..). Maila oli selvästikin yllättynyt Eliaksen suhtautumisesta raskauteen. Surullisen sijaan hän näytti pieneltä peuralta ajovaloissa, kun Elias huusi huutamistaan. "Ja sä sanoit että.. voi vittu.. kaikki oli sillon ihan ok! Mä luulin, et sä käytät pillereitä tai jotain! Ei saatana, miks sä ämmä valehtelet mulle tällasesta asiasta!?" Mies raivosi, eikä edes välissä vetänyt henkeä. Hän ei tiennyt mitä ajatella. Mailakin seisoi vain hiljaa. "Puhu!"

"Elias.." Maila kuiskasi tuskaisesti, kun lapsivedet lorahtivat pöksyjen läpi. Elias katsoi naista kummaksuen: "No oisit sanonu jos sulla on kusihätä, perkele!" "MÄ SYNNYTÄN HELVETIN IDIOOTTI!" Maila huusi niin kovaa kuin kurkustaan lähti, eikä mikään ihme jos Outolaaksosta saakka olisi tultu katsomaan naisen kivussa kipristelyä.

Elias soitti pienen panikoinnin jälkeen taksin paikalle, koska Maila ei halunnut "kusipää-Eliaksen" kyytiin enää ikinä. "Sitäpaitsi sun Wunderbaumit haisee paskalle!" hän sanoi Eliakselle tämän puhuessa taksikuskin kanssa puhelimessa. "Tuuthan sitten niin nopeesti kun pääset?"

Elias halusi aluksi mennä seuraamaan lapsensa (Mikäli se edes oli hänen!) syntymää. Eihän tällaista tilaisuutta tulisi enää välttämättä ikinä. Taksin kääntyessä keskussairaalaa kohti Elias hidasti autonsa vauhtia ja mietti, että haluaisiko kuitenkaan olla osallisena tässä ihmeellisessä tapahtumassa. Taksin kaahatessa risteyksestä suoraan Elias suuntasi oman autonsa kohti kotiaan. Totta puhuen kohti vanhempiensa kotia. Olihan hänen vietävä se marjapiirakka joka tapauksessa.

Elias kiiruhti tuskanhiki otsallaan sisälle. Vain perheen naiset olivat kotona tekemässä voileipiä isäntäväelle ja valmistelemassa pikku-Eiran syntymäpäiviä. Elias lykkäsi piirakan folioineen jääkaappiin ja ryntäsi siskonsa puheille. "Iina, mä kuolen varmaan kohta", Elias kuiski sydän tykyttäen. Poliisisiskonsa kohotti kulmiaan ja oli ottamassa jo radiopuhelintaan esille. "Ei, ei. Ei mitään sellasta. Mä haluisin puhua tästä tiedäksä.. aikuisten kesken. Nää jutut on ehkä vähä liian karseita lapsille", Elias sanoi Iinalle ja vilkaisi ruokailevaa Janinaa kohti. Janina pysäytti ruokailunsa ja sanoi: "Hei chillaa, eno. Kuule mä en oo enää mikään fuckin' virgin. Ja mä lähen muutenki koht Alvin bileisii, et lopettakaa toi keuhkoomine." Elias kohotti olkapäitään välinpitämättömyyden merkiksi ja selitti siskolleen kaiken tapahtuneen likaisia yksityiskohtia myöten.

Iina tarjoili lievästi "järkyttyneelle" veljelleen ruokaa. Ties vaikka masentuisi ja lopettaisi syömisen kokonaan. Onneksi viimeistään vanhemmat pitävät huolen, etteivät lapset pääse laihtumaan. 

Lankokin pääsi työmailta kotiin ja eikös Janina the "Not-Fuckin'-Virgin" mennyt kertomaan isukilleen Eliaksen elämäntarinan tai lähinnä sen osan, jonka tyttö oli äsken kuullut. Onneksi Elias ja Luukas olivat hyvissä väleissä, eikä siinä ollut mitään pahaa, että suku tiesi missä mentiin.

"Mun pitäis varmaan lähteä, kun teillä alkaa ne juhlatkin kohta", Elias mutisi vaivaantuneesti ja vei lautasensa tiskattavaksi.

Kiiruhtaessaan ovea kohti hänen oma isänsä astui kulkuväylälle. "Elias! Otit sitten neuvosta vaarin ja tulit kylään. Noh, ota nyt ruokaa, kun on siskosi sitä runsaasti tehnyt", Henry hymyili ja viittoi Eliasta ruokapöytää kohti. Poika raaputti jälleen päätään ja huokaisi: "Kai tässä nyt on sitten kerrottava sinullekin." Elias istuutui vielä kerran pöydän ääreen ja jakoi päivän tapahtumat isipapan kanssa. Henry yritti parhaansa mukaan ohjeistaa poikaa tekemään oikeita valintoja intuitionsa mukaan. 

"Mä tiedän, että siellä rannalla mä en ehkä käyttäytyny sillä tavalla, milleen mun ois ehkä pitäny. Mut mä en oikeesti haluu mitään lasta! Ehken mä haluu tän jälkeen ikinä. Maila teki mulle paskasti, enkä mä vaan voi antaa tätä anteeks", Elias sanoi vielä ennen ovesta poistumistaan.

Elias ei voinut kotona olla menemättä ulos hermosauhuille. Hyvällä tuurilla Maila olisi jo synnyttänyt sen kitisevän sinappikoneen maailmaan. Olisko sittenkin pitäny mennä sinne sairaalaan? Mut mitä sekin ois hyödyttäny tätä asiaa.. Elias tuumi ja katseli ohikulkevia autoja. Voisinko mä enää rakastaa Mailaa? Mä en vaan voi uskoo et kui se voi tehä mulle näin paskasti. "Kaikki on kunnossa." Ja hitot oli.. Se varmaan vaan kuvitteli mut jokski siitosoriks.

Samalla myös tunteet Piiaa kohtaan alkoivat palailla. Ei olisi koskaan pitänyt edes sekaantua Mailaan. Mitä jos mä oisin vaan nätisti chättäilly niiden outolaaksolaisten kans? Mitään tällasta ei ois tapahtunu. Tai pahimmas tapaukses MÄ oisin raskaana. Shiit. Elias puhalteli savua ja katseli ympärilleen levottomasti. Ei ollut epäilystäkään, etteikö koko kaupunki kohta tietäisi tästä. Olihan Elias kuuluisan kirjailijan ja menestyneen kapelimestarin poika. Hänen nimensä tiedettiin Sunset Valleyssä turhankin hyvin. 

Savuttelun jälkeen Elias läpsäisi itseään muutaman kerran kasvoille. Mun pitää mennä pistää kunnolla välit poikki sen Mailan kanssa huomenna. Eihän täst tuu yhtään mitään. Hän avasi portin ja paineli sisälle. Ei ollut pari kaljaa pahitteeksi.

Aamulla postinainen kävi tuomassa tuttuun tapaan laskuja. Maksettujen laskujen ottaminen ei kuulunut perinteiseen rutiiniin, koska aniharvoin Elias muisti maksaa laskunsa, vaikka rahaa pojalla oli kuin Laukkaavilla Laamoilla häviöitä (mikä on siis paljon). "Hei, Sahlsten!" postinainen Toivi huusi ja naputti kynsillään tämän etuovea. Elias käveli rennosti ikkunalle alusvaatteissaan ja hymyili Toiville. Nainen viittasi sormellaan, että tulisi ihan ulos saakka.

"Sulla on taas laskut maksamatta. Kannattasko herran vähän ottaa itteensä niskasta kiinni?" Toivi naureskeli lempeästi ja hymyili. Elias hymyili ja hipaisi Toivin käsivartta. "Mulla on nyt vähä rough times, you know? Mut mennään vaikka joku päivä kuuntelee kunnollista musiikkia stadionille. Ihan vaan kaksistaan. Mä ja sä", mies flirttaili postinkantajalle. Toivi oli eronnut miehestään muutama vuosi sitten, joten pieni flirtti "asiakkaan" kanssa ei tuntunut ahdistavalta. Varsinkaan silloin, kun flirtin kohteena oli Eliaksen kaltainen komea nuorukainen. "Kuulostaapas hyvältä, herra Sahlsten. Ehkä annan sinulle vielä ihan vähän aikaa hoitaa nimesi noihin papereihin. Soittele", Toivi hymähti, vaikka tiesi, etteivät Eliaksen treffi-ideat ikinä päässeet käytäntöön.

Elias kävi heittämässä vaatteet niskaansa ja ajamassa partansa. Hän hyppäsi autonsa kyytiin ja ennen starttaamista raaputti taas päätään. Mä en voi olla Mailan kanssa enää tollasen tempun jälkeen. Mä en osaa vaan luottaa siihen enää. Mies myhäili ajatuksissaan ja käynnisti moottorin. Vaikka se tulisikin tekemään kipeää, ei Elias voinut antaa asian vain olla. Mailan oli saatava tietää, että mitä Elias ajatteli tapahtuneesta. Silloin kummankaan ei enää tarvitsisi haikailla toisen perään, mutta mistä Elias edes tiesi, että välittikö Maila hänestä enää rantaepisodin jälkeen. Nyt oli vain mentävä ja toivottava, ettei Elias katuisi tätä päätöstä koko loppuelämänsä ajan. Tällä hetkellä hän muutenkin tunsi enemmän vetoa Piiaa kohtaan. Naista, joka ei koskaan satuttaisi häntä. Jos Pauli ei olisi kuvioissa, asuisi Piia jo Eliaksen luona.

Elias porhalti Mailan kartanolle kuin viimeistä päivää. Maila avasi oven kaikessa hiljaisuudessa, eikä pari edes tervehtinyt toisiaan muuta kuin nyökkäämällä. 

Elias aloitti keskustelun: "Maila. Mä olen pahoillani siitä ylireagoinnista siellä biitsillä. Mä sanoin asiat ehkä vähän liiankin--" "Me molemmat ylireagointiin! Siis.. Ei sun Wunderbaumit oikeesti haise niin pahalle. Mä en vaan keksiny susta muuta pahaa sanottavaa siinä hetkessä", Maila sanoi hymyillen hieman nolostuneena. Nainen yritti ottaa hellästi Eliasta kädestä kiinni, mutta tämä vetäytyi taaksepäin koko ruumiillaan. Maila jatkoi hieman kummaksuen Eliaksen reaktiota: "Elias, mä annan sulle ne kaikki sanat anteeks! Mä tiedän, että mä tein väärin, mutta mä oon aina halunnut tulla äidiks. Se oli jo lähellä teini-iässä, mutta äiti ei sit tykännytkään niin hyvää. Mut nyt kaikki on mahdollista!" Eliasta alkoi puistattamaan naisen ajatukset. Eukko oli koko ajan vain halunnut saada lapsen ja mahdollisiman nopeasti.

Jälleen kaikki Eliaksen tunteet koko asiasta purkautuivat. "Voi hyvä luoja, Maila! Sä et sit millään tajua! Mä en halua mitään lasta! Mä en halua sua enää! Mä yritin oikeesti tulla tänne hoitamaan tän asian nätisti, mut sit sä paljastat et sä olit suunnitellu tän koko vitun tsydeemin varmaan siitä päivästä lähtien, kun lähetit mulle viestiä siellä deittisivulla", Elias raivosi Mailalle. Hänellä ei ollut enää epäilystäkään, etteikö tämä suhde nyt olisi lopullisesti tässä. Ei ollut siitosori tyytyväinen tammansa toimintaan, joten turhakos enää suhteessa paikoillaan polkea. "Elias älä nyt", Maila vaikersi kuin pieni hiiri. Elias ei halunnut antaa hänelle minkäänlaista suunvuoroa. "Älä nyt, älä nyt", Elias imitoi (huonosti) Mailaa. "Millon mä saan sanoa SULLE 'älä nyt'? Ois pitäny sanoo varmaan siinä vaiheessa, kun menin sun kanssa sänkyyn. Ei mikään ihme, et ei voinu leffaan lähtee, kun heti varmaan alko pahoinvointi", Elias huusi näreissään.

Silloin Maila ryhtyi vastarintaan. "Tää on mun talo ja sä et tuu tänne rähjäämään varsinkaan Paulin nukkuessa", Maila kiljui raivoissaan. Eliaksen ilme oli näkemisen arvoinen lapsen nimen kuultuaan. "Ei helvetti", Elias huokaisi ja läpsäisi päätään. "Mitä nyt!? Alatko jo lapsen nimestäkin valittamaan, Elias", Maila ei voinut käsittää, mitä miehen päässä liikkui. "Ethän sinä edes halunnut koko lasta!" Maila kiljui ja tönäisi miestä. Elias pudisteli paitaansa ja katsoi Mailaa. "No en haluukkaan, mut sä et tajuu." "Mitä vittua mä en nyt tajuu? Pauli on nimi ja Nikander on sukunimi, että onnekses tätä poikaa ei suhun tulla yhdistämään ikinä!" Maila huusi ja tömisteli virheetöntä parkettiaan. Pauli.. Pauli!? Ei muija sit voinu yhtään muuta nimee harkita.. Elias mietti Mailan valitusselostuksen mennessä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. "Ja sitä paitsi, ne sun Wunderbaumit haisee oikeesti ihan paskalle!" Maila rääkyi.

Hetken kuunneltuaan Mailan itkuparkupotkuangstia Elias vaiensi tämän käsimerkillään. Hän odotti hiljaisuuden laskeutuvan muutamaksi sekunniksi ja avasi suunsa: "Maila, mulla ei oo enää mitään muuta sanottavaa, että kun tää oli nyt tässä tää meidän juttu. Ihan kokonaan ja lopullisesti. Pidä hyvä huoli pojasta. Nimessä ei oo mitään vikaa."

Sen sanottuaan Elias laski katseensa Mailan silmistä (pervert!) ja lähti kohti ulko-ovea. Maila jäi itkemään kohtaloaan juuri synnyttäneen äidin tunnemyllerryksen keskellä. "Elias.. Anteeksi.. Elias", kuuluivat Mailan vaivaiset kuiskaukset ilmassa. Elias oli pysähtymässä, mutta päätti, että parempi näin. Tämän jälkeen hän voisi heittää hyvästit ainakin yhdelle "ongelmalleen", joka oli tässä tapauksessa liian epävakaa nainen ja tämän kaikesta tietämätön poikavauva. Maila lyyhistui maahan, kun kuuli Eliaksen auton starttaavan ja kaahaavan pois pihasta.

Elias oli tullut siihen tulokseen, että Maila oli lopullisesti mennyttä ja Piia olisi hänelle tällä hetkellä se ainoa ja oikea. Rouva olikin sopivasti ilmaantunut kuin taikaiskusta Eliaksen etuovelle, kun herra tuli parkkeeraamasta autoaan.

"No hei, murulainen. Mä täs olin vaan päivälenkillä ja aattelin tulla kattoo, et ooksä kotona", Piia sanoi ja jatkoi vielä kertomalla jotain Eliaksen kovaäänisistä naapureista, mutta se osio meni hieman väsähtäneeltä Eliakselta ohi korvien. Piia katsoi rakastaan huolestuneena. "Onks kaikki hyvin?" hän sanoi ja yritti halata miestään. Halaukselle ei tullut hirveästi vastakaikua, joten nainen irrotti otteensa. Piia katsoi Eliasta kummaksuen.

Maila valehteli mulle ehkä maailman tärkeimmästä asiasta, joten mä en haluu valehdella Piialle. Elias mietti ja puristi silmänsä kiinni. Hän huokaisi syvään. "Piia mulla on jotain todella tärkeetä kerrottavaa. Mä toivon, että sä ymmärrät. Sä saat olla vihanen ja ihan mitä vaan, mutta mä toivon, että sä ymmärrät", Elias sanoi ja katsoi koiranpennun näköistä Piiaa syvälle silmiin. Piian ilmeestä näki, että nyt ei ollut naurun asia. "Okei", Piia vastasi rauhallisesti. Eliaskin halusi pitää tällä kertaa puheensa asiallisessa muodossa. Kaksi katastrofaalista välikohtausta olisivat yhdelle päivälle liikaa. No niin, Elias. Sanot vaan miten asiat on. Tästä se lähtee.

"Piia mä oon ollu ihan ääliö, mut mä en voi olla valehtelematta sulle enempää, koska mä oikeesti välitän susta saakelisti", Elias sanoi ja peitti kasvonsa kädellään. Piiakaan ei tiennyt, että miten päin olisi pitänyt olla. Hän tiesi, että nyt olisi jotain äärimmäisen vakavaa kyseessä. "Mulla oli toinen nainen ja nyt meillä on yhteinen lapsi. Mä kävin jättämässä sen just äsken. Vois jopa sanoo, et se ämmä käytti mua hyväkseen. Halus vaan lapsen. Mä vannon, että mä en halunnu", Elias sanoi, eikä voinut vieläkään katsoa Piiaan päin. Olisi ollut liian tuskaista nähdä hänen ilmeensä. "Väitäksä mulle, että se muija sito sut sänkyyn ja raiskas väkisin? Mun on jotenkin tosi vaikee uskoo, et kaikki on tapahtunu 'ilman sun haluumisia'. Oot halunnu vähä enemmän ku mulla oli antaa", Piia raivosi häpeävälle Eliakselle. "Piia oikeesti, ymmärrä! Okei, mä panin sitä, mutta se sano et ehkäisy on kunnossa! Ja mä ajattelin, että tää on ihan ookoo, kun säkin oot vielä naimisissa Paulin kanssa", Elias yritti vakuutella Piialle. Olihan pojan sanoissa perää. Ei Piia ollut mikään siveydensipuli ja touhusi käytännössä aivan samaa kuin Elias. 

Piia hivuttautui vähän kauemmas Eliaksesta epämääräisen sekava ilme kasvoillaan. Hän selvästikin pohti Eliaksen sanomaa. Ei poika palturia puhunut. Piia oli vain järkyttynyt häntä kohtaan tapahtuneesta loukkauksesta.

Elias käveli Piian lähelle ja sanoi hiljaisella äänellä: "Piia nyt tilit on tasan. Tai jos sulle sopii. Mä lupaan, et mä en valita enää Paulin olemassaolosta senttiikään. Piia.. Tuu tänne." Elias yritti kahmaista rauhoittuneen Piian syleilyynsä, mutta nainen ei ollut täysin leppynyt äskeisestä tunnustuksesta. "Eieiei. Älä koske muhun. Mä en oo valmis. Anna mun olla", Piia kiekaisi ja tyrkkäsi Eliaksen kauemmas. "Anna mun olla"? Elias hoki päässään. Hän alkoi muistella Mailan puhelua. "Jutellaan joskus toiste". Hän laski kätensä ja katsoi maahan.

"Piia voitasko me jutella?" "Ei.. Ei nyt. Mun pitää mennä tekemään Paulille ruokaa. Jutellaan joskus toiste", Piia sopersi ja käveli portista ulos. Elias kuuli vain Piian lenkkitossujen äänen tämän juostessa pois. 

Elias oli lopullisen murtunut. Ensin Mailan jättäminen oli vienyt voimia ja nyt Piia. Jutellaan joskus toiste. Olivatko nämä kaksi luonteeltaan erilaista naista sittenkin niin samanlaisia. Kumpikaan ei ainakaan halunnut jutella.

Elias oli lopen kyllästynyt kaikkeen. Naiset olivat ilmeisesti hänen elämässään pelkkä kirous, jota ei saisi purettua sitten millään. Kai olisi vain ryhdyttävä homoksi naapurin Jeremiaan kanssa. Eliasta puistatti ajatus parhaan kaverinsa karvaisista testikaaleista naamallaan. Se tapahtui vain kerran ja sekin oli ympärikännissä, eikä kukaan nähnyt, joten sitä ei lasketa!

Mitä mies nyt tekisi? Hukuttaisi itsensä työhön ja alkoholiin todennäköisesti. Ainakaan Jeremia ei olisi puskemassa Eliasta väkisin jaloilleen, vaikka välittikin ystävästään suuresti. 

VIIKKOJEN KULUESSA

Elias oli, kuten sanottu, hukuttanut itsensä työntekoon. Hän näytti päivä päivältä väsyneemmältä ja voimattomammalta. Ylennyksestä oli pomon mukaan turha haaveilla niin pitkään, kun mies tuli töihin mätänevän ruumiin näköisenä ja hajuisena. Loppujen lopuksi esimies iski Eliaksen puolesta hanskat tiskiin ja laittoi miehen pakkolomalle. "Mä tiedän, että on rankkaa, mutta tollasista asioista on vaan selvittävä. Rentoudut nyt ainakin viikon ja selvität pääs. Ja lopeta se röökin polttaminen ja kaljan juonti. Oot kohta joku pummin perkele", oli pomo sanonut Eliaksen siivotessa työpistettään. 

Loma ei ollut Eliaksen mielestä tarpeellinen, mitä hittoa hän muka tekisi nyt, kun ei ollut edes kauhean innostunut tekemään uusia tuttavuuksia. Onneksi hän tiesi parhaan ystävänsä odottavan kaljakontillisen kanssa aina, kun sellaista apua tarvittiin. 

Hyvä kaveri auttaa aina. Jeremiaalla oli oma tapansa auttaa ystäväänsä ahdistuksessa, mutta aina humalapäissään Eliaksesta löytyi uutta kipinää, josta Jeremia tykkäsi. Positiivisena ihmisenä hän ei pitänyt ihmisten jatkuvasta angstista, joten tarjoili ilomehua depressionsyövyttämille kanssaeläjille. Elias oli yksi näistä ihmisistä, joka tarvitsi potkua. Potkiminen päätyikin yleensä alastoman Eliaksen konttaamiseen lattialla.

Ja totta kai ystävien naurukohtauksiin. "Ahhahahaha! Kato nyt tota, hahaha.. Mä en kestä! Mä en kestä.. Auta sitä, ahahaha", Jeremia nauroi täyttä kurkkua kaverinsa toilailuille. On ihanaa tämä todellinen ystävyys. Ensin nauretaan ja lopuksi vasta mietitään auttamisprosessia. "Sori, kulta. Mun täytyy valitettavasti auttaa ensin sut tonne makuuhuoneen puolelle. Muuten säkin kohta makaat tuolla lattian rajassa", Mariana huokaili miesparivaljakolle. Jeremia loi morsiammeensa intensiivisen katseen ja kuiskasi tämän korvaan: "Saanks mä tänään?" Mariana mulkaisi ukkoaan ja talutti taulapään nukkumaan.

Petipaikan sai vierashuoneesta myös Känniääliöiden perintöprinssi. Vuodesohva oli tullut tutuksi Eliakselle, kun lauantai-iltojen jälkeen ei päässyt enää kotiin saakka.

Viisaimmalla aivojen osalla miettiessään Elias ajatteli Jeremiaan olevan muiden mielestä varmaan helvetin kusipääystävä. Elias kuitenkin tunsi saavansa Jeremiaalta juuri sellaista apua, mikä tilanteeseen sopi. Jeremia tunsi parhaan ystävänsä, kuin oman veljensä. Elias tunsi sen sisällään. He olivat kuin veljiä. Ei Elias kaivannut juuri sillä hetkellä potkuja perseeseen tai elämän ohjeita. Hän vain halusi ottaa lunkisti ja jossain vaiheessa herätä omaan epäonnistumiseensa ja sitten ponnistaa pohjamudista pilviin. 

Jeremia ja Mariana olivat parasta, mitä Eliaksella oli. Perhe kulki hyvänä kakkosena, mutta sieltä suunnalta sateli ennen kaikkea niitä elämänohjeita ja mielipiteitä. Parhaalta ystävältään Elias sai mitä halusikin. Naurua ja tukea.

Tupakan poltosta pomo oli oikeassa. Se touhu olisi lopetettava välittömästi. Niinpä Elias hinutti elämänsä toivottavasti viimeisen savukkeen keuhkoihinsa ja heitti lopun askin menemään. Yöllä puutarhatuolissa istuessaan hän kuuli jonkun rymistelevän roskakoria. Elias meni tsekkaamaan tilanteen, niin eikös Sunset Valleyn tunnetuin pummivaljakko ollut tonkimassa puoliksi poltettua askia ja käytettyjä kondomeita (maybe not..) roskiksen pohjalla.

Suureksi yllätyksekseen Elias sai viestin puhelimeensa. Viesti oli lähetetty tutusta numerosta. "Huomenna puhutaan." Luki lyhyesti ja ytimekkäästi puhelimen näytöllä. Lähettäjä oli Piia.

Rahojen yhtäkkisen "katoamisen" takia auto oli jäänyt tankkaamatta, joten Elias käveli aamutuimaan Piian ja Paulin kotitalolle. Oven avatessaan Elias ei ollut tuntea Piiaa. Hän näytti niin kauniilta ja raikkaalta. "Ootsä leikannu sun hiukset tai jotain?" Elias sanoi ajatuksissaan Piialle. "Itseasiassa mä oon yrittäny vähän nyt kasvattaa niitä", Piia sanoi topakasti, mutta laski sitten kovan ilmeen kasvoiltaan. "Mä vaan ajattelin kun sä.. Sä oot kaunis. Niin ku aina", Elias soperti Piialle lopuksi hymyillen vaivaantunutta hymyä. Eliaksella ei ollut aavistustakaan, että mistä Piia halusi jutella. Saati sitten että oliko asia hyvää vai pahaa.

Piia vilkaisi tyhjää huonetta ympärillään. "Pauli nukkuu päikkäreitä yläkerrassa, että älä kuvittelekaan, että nää olis jotkut treffit", Piia sanoi varoittavasti. Elias huokaisi hieman turhautuneena. Hän jo ehti toivoa Piian juoksevan hänen syleilyynsä. "Mutta mä haluan nähdä sut joku päivä. Mä en jaksa enää päivitellä sitä asiaa, mikä pääs tapahtumaan", Piia kuiskasi varmuuden vuoksi. Hymy levisi Eliaksen kasvoille. Piia jatkoi kuiskimistaan: "Mutta mä en unohdakaan sitä, että sulla on poika jossain tuolla." Elias nyökkäsi. Hän oli kertomassa äpäräpojan nimestä, kunnes Pauli pelmahti paikalle.

"Että jos vaikka katellaan sitä lounasta muutaman päivän päästä. Mä en nimittäin jaksa työasioita justiinsa. Mä haluun olla mun miehen kanssa pari päivää ihan kotosalla kahdestaan", Piia sanoi Eliakselle vakuuttavasti tietäen, että Pauli seisoi takana. "Eiköhän tää asia oo sitten sillä selvä. Kiitos, että sain tulla käymään. Tää auttoi tosi paljon mun murheisiin", Elias sanoi Piialle lopettaen lauseensa suloiseen hymyyn ja silmän iskuun. Piia nyökkäsi ja lähti kohti yläkertaa. "Ai hei rakas, tulehan vielä unille. Mua niin alko ramasemaan nää työjutut", Piia sanoi Paulille tämän ohittaessaan ja kipusi portaat yläkertaan. Pauli läpsäisi naistaan takamukselle omistuksen merkiksi ja siirsi katseensa Eliakseen.

Elias huomasi Paulin halun hieman keskustella vaimostaan. Niinpä mies käveli rauhallisesti talon isäntää kohti. "Mä nään miten sä kattelet mun Piiaa. Mut ei se kuule mitään. Me mennään nyt harrastamaan niin kuumaa seksiä, että sä et tuu näkemään sellasta edes asiaan kuuluvilla Simternet-sivuilla", Pauli sanoi Eliakselle tuima katse kasvoillaan. Elias hymyili Paulille. "Älä huoli, Pauliina. Mä vien sun vaimos vaan lounaalle", Elias sanoi ja käveli tyynesti pois tilanteesta. Pauli loi selkänsä kääntäneeseen Eliakseen alentavan katseen ja poistui yläkertaan vaimonsa luokse.

Iltapäivällä Elias sai soiton äidiltään. Isä oli kuollut muutama tunti sitten. Eliaksella oli ollut tarkoitus mennä pyytämään pomoltaan uusia työvuoroja, mutta taas tuli aihetta lepäämiselle. Isän menehtymisen mies osasi kuitenkin ottaa suhteellisen rauhallisesti. Vanhan miehen oli jo aikakin poistua heidän keskuudestaan ja äidinkin vuoro tulisi pian.

Elias hyppäsi autoonsa ja ajoi vanhempiansa talolle.

Talo näytti samalta kuin ennenkin, mutta jotain puuttui. Ehkä se oli isän urheiluauto pihasta tai jotakin muuta. Elias kipusi rappuset etuovelle. Hän ei kuullut sisältä pihahdustakaan ja koputti oveen syvään hengittäen. Äiti avasi oven ja hymyili alakuloisesti. "Hei, Elias", tämä sanoi ja siirtyi oviaukon edestä päästäen poikansa peremmälle. Elias katseli ympärilleen. "Missä Iina ja Luukas ovat?" Elias kysyi Eva-Marialta ihmeissään. "He ovat juttelemassa lapsille alakerrassa. Tai nuoriahan he ovat, eikä mitään lapsia", muori sanoi hieman hymyillen. Äiti oli yllättävän "hyvässä kunnossa" siihen nähden, että mitä aamupäivällä oli tapahtunut.

"Hyvin sä jakselet", Elias sanoi hiljaisesti ja halasi äitiään. Poika ei usein äitiään halaillut, joten Eva-Maria tuli silminnähden iloisemmaksi poikansa läheisyydestä. "Totta kai mä jaksan. Oon aina jaksanu", äiti sanoi ja irrotti otteensa Eliaksesta. Molemmat hymyilivät. "Onneks isä sai nukkua rauhassa pois", Elias sanoi ja katsoi pikkiriikkisen kysyvästi äitiään. "Voi ei hän mihinkään pois nukkunut! Hän oli lukemassa suihkulähteen luona ja säikähti mehiläistä. Kaatui paniikeissaan altaan pohjalle ja hukkui", Eva-Maria kertoi ja viittoi takapihalle päin.

Yhdet kalsarikännit oli vedettävä isän kunniaksi. Tällä kertaa edes parasta ystävää ei Elias kutsunut seuraksi. Hän halusi muistella siittäjäänsä rauhassa. Yllättäen mieleen palasivat kaikki muutkin viime aikoina tapahtuneet asiat. Niin ne aina alkoholin vaikutuksen alaisena palasivat. Puolentoista promillen kohdalla ne sitten katosivat kuin taikaiskusta ja Simbergin tummaolut oli taas osoittanut toimivuutensa. Mitä se pomo sano tästä jatkuvasta ryyppäämisestä. "Susta tulee pummi." Oisinki. Ainoo murhe olis se, että minkä roskiksen tänään dyykkais. Elias naureskeli omille ajatuksilleen. Toivottavasti se Piia ei nyt soita mulle. Tai kyl mä baariin lähtisin ehkä.

Yön mies makasi vessan lattialla puolikuolleena. Suoraan vessanpönttöön tähtäämistä oli tullut treenattua muutamaan otteeseen viime viikkoina, joten nykyään ei edes tarvinnut dokaamisen jälkeen hinkata saastaista toilettia aina uudelleen vitivalkoiseksi.

Siinä se pummin perkeleeksi muuttunut Elias makasi. Aivan, kuten esimies oli sanonut. Muista Elias, että nämä kaikki edustuskuvat näytetään viisikymppisilläsi, mikäli sinne asti selviät.

Kalsarikännit tulivat päätökseen, kun Elias oivalsi, että örveltää voisi myös lähipubissa. Kievarin vessat tulivat miehelle tutuksi. Päiväsaikaan ei Elias kehdannut kasvojaan menettää, vaikka ennen iltaseitsemää ei baarissa näkynyt paljon ketään. Mies lopetti urinointinsa ja palasi tiskille tilaamaan tällä kertaa kahvin.

Elias seurasi kahvinsa, joka olikin laadultaan Irish Coffee, valmistumista ja huomasi tiskin takana jotain tuttua. Hän vislasi ja sanoi: "Saska-serkkuko se siinä sauhuttelee?" Nahkatakkinen mies kääntyi ja hymähti: "Kato perkele, Elias. Jätkä tullu vähä mun kapakkaan nautiskelemaan." Saska (oikealta nimeltään Sakari-Simeon) oli Eliaksen serkku äidin puoliskolta. Hän oli kertomansa mukaan ostanut viiden prosentin osakkeet Konstan Kievarista ja mielestään oli yksi Isokiho-omistajista. Elias muisti nähneensä Saskasta jutun Sunset Valley Timesissä. Mies oli ostanut osakkeensa naurettavan korkeaan hintaan, mutta oli sentään saanut kunniansa. "Mä oon kuule bisnesmies", sanoi Saska Eliakselle ja osoitti omistuskirjaa pubin seinällä.

Saska tuli tiskin toiselle puolelle jutustamaan. "Mä kuulin, että isälläs ei käynyt niin hyvä tuuri ampiaisen kanssa. Otan osaa, oikeesti. Ota vaikka pari drinkkiä mun piikkiin", Saska sanoi sympaattisesti ja taputti Eliaksen olkapäätä. "Se oli.. Se oli kyllä mehiläinen. Mutta tapahtuneelle ei vaan nyt voi mitään. Olihan se isä sen verran huonossa kunnossa jo", Elias vastasi ja katseli lattiaan. Saska ei halunnut enää jutella vakavia. Hän ei muutenkaan ollut erityisen vakava mies. Ainoa asia, mistä hän pystyi puhumaan pokerinaamalla, oli bisnes ja se pokeri. "No mitenkäs naisrintamalla? Kai sä nyt hyvänen aika oot ylihuomiseks kutsunu jonku kauniin neidon tänne kattomaan Laukkaavien Laamojen finaalipeliä. Täällä on kuule taas helvetinmoiset partyt", Saska sanoi naureskellen ja iski silmää pojalle. Elias ei ollut muistanut koko peliä. Urheilun katsominen oli jäänyt vähän taka-alalle muiden miehisten touhujen keskellä. "No ei kyllä oo kutsu käyny, mutta minut tullaan ehdottomasti näkemään täällä pelin aikana", Elias kertoi ja mottasi serkkuaan äijämäisesti olkapäähän. "Hyvä sitte! Oli kiva nähdä serkkupoikaa välillä", Saska huudahti ja kätteli Eliasta hyvästeiksi.

Sunset Valleyn hautaustoimisto oli saanut toimitettua isän muistolaatan hautausmaalle. Elias halusi mennä vielä kerran muistelemaan ajasta ikuisuuteen siirtynyttä isäänsä ja vähän itkemään. Vaikkei Elias liiemmin elämässään ollut tunteillut, nyt oli oikea aika ja paikka päästää pitkän aikaa kyynelkanavissa muhineet kyyneleet valloilleen. Miks kaikki paska tulee mun päälle yhdellä kerralla! Ekaks Maila ja... Sitten se Piia.. Ei oo sekään mulle soittanu, ties vaikka harrastanu sitä kuumaa seksiä sen ukkonsa kanssa ja unohtanu mut kokonaan. Ja nyt isä.. Äidinkin aika tulee kohta. Ihan varmasti.

Mies pyyhki kyyneleitään kasvoiltaan. Hän ei oikeastaan itkenyt isäänsä, ei Mailaa, eikä Piiaa. Hän vain itki itkemisen ilosta. Eihän hautausmaalla ollut ketään muuta näkemässä kuin vainajaparat. "Voi hitto, isä", Elias vaikersi yksinäisyydessään. "Sä et tuu ees näkemään mun lapsia. Ihan oikeasti omia sellaisia", hän itkeä tihrusti ja kääntyi pois muistolaatalta.

Kaikkeen maanpäälliseen väsyneenä Elias meni hautuumaan kovalle kivipenkille koisimaan. Kävihän tämä kaikki voimille. Ei tämän simipojan elämässä ikinä ollut ollut yhtä paljon draamaa, kuin viime viikkoina. Miksi simivauvojen piti syntyä niin nopeasti? Jos raskaus kestäisi lähemmäs yhdeksää kuukautta, niin.. noh.. Maila olisi jo mammavainaa siinä ajassa.

Aurinko oli jo laskenut, kun Elias heräsi. Onneksi kummitukset eivät olleet vielä nousseet haudoistaan. Muuten Elias olisi varmaan herännyt henkihievereissä sydänkohtauksen partaalla, kun yksi läpinäkyvä olento olisi hyvällä tuurilla tullut herättämään. Elias haukotteli ja maiskutteli kuivalla suullaan. Hän katseli ympärilleen ja ymmärsi nukkuneensa vähän turhankin pitkään. "Ehkäpä minä tästä hivuttaudun kotiin, arvon vainajat", puheli mies itsekseen ja lähti puolijuoksua autoaan kohti.

Aamulla Elias tutkaili postilaatikkoaan ja huomasi tavalliseen tapaan laskut. Hän huomasi myös muistivihosta revityn paperilapun, jossa luki jotain siististi kuulakärkikynällä. Elias heitti laskut takaisin laatikon pohjalle ja otti paperin käteensä. "Hei, Elias. Mä otan tänään loparit tästä työstä, joten ei varmaan nähdä enää. Hyvää elämää sulle. Soittele jos on murheita." Elias tutkaili paperia. Paperin kulmassa oli pieni Sunset Valleyn postitoimiston merkki. Lopussa oli puhelinnumero ja nimi: Toivi. Elias hymyili. Hänen ihana postinaisensa oli viimeinkin jättänyt vihaamansa työn ja ilmeisesti aikoi tehdä jotain rakentavampaa. 

Elias katsoi laskuja ja tajusi, ettei ollut sillä hetkellä varoissaan. Tänään olisi käytävä pomon juttusilla Hokan Houkutuksessa. Täytyisi vain näyttää pirteältä ja raittiilta.

Parin tunnin kuluttua Elias porhalti työpaikalleen ja näki viereisessä puistossa jotakin tavallaan miellyttävää. Pauli oli päässyt ilmeisesti vanhenemaan rajusti. Taitaa Piia heilastella pikkusen vanhemman miehen kanssa. Mies naureskeli autossa omille ajatuksilleen ja mietti Piiaa. Nyt se nainen ainakin juoksisi hänen syleilyynsä. Miksi se edes heilasteli tuollaisen harmaahaituvan kanssa? Piia oli vähän alle Eliaksen ikäluokkaa, mutta silti oli naimisissa Pauli-papan kanssa. Elias tunsi pisteiden ropisevan omalle tililleen.

Elias sai työvuoronsa. Pomo oli varsin mielissään, kun sai kouluttautuneimman työntekijänsä raiteilleen. Elias saisi aloittaa seuraavalla viikolla tuplatunnein, koska ravintolatyöntekijöillä oli meneillään jonkin sortin lama.

Aamulla Elias huomasi, että uusi kokematon postinkantaja riepotteli hänen maksamattomia laskujaan etupihalla. Myös hieman "kokeneempi" lehtityttö katseli miehen touhua siihen malliin, että mitä se ukko mahtaa touhuta. Elias kävi jopa tervehtimässä tulokasta. Kasvot näyttivät jotenkin tutuilta. "No terve. Mun nimi on Elias Sahlsten, niinku varmaan tiedätki", Elias virnisti oven suusta. "Joo joo, terve vaan. Kai mä nyt sun nimes tiedän, kun et ikinä näitä laskujas kuulemma maksa. Ja.. Petri Kontiola on nimi. (Niin kuin se todellakin oli.)", postinkantaja sanoi ja oli poistumassa pihasta. Eliaksella välähti. "Ei hitto niihän sä ootki. Petri Kontiola, se jääkiekkoilija", Elias sanoi puolihuutoa. "Hys. Mä en haluu taas olla missään lööppiotsikoissa Räps-lehdessä", Kontiola sanoi ja peitteli kasvojaan lippiksellään. "Aa joo, sori sori. Vieläksä pelaat siellä.. Missäs joukkueessa sä pelasitkaan?" Elias kyseli mieheltä. Vartin verran he juttelivat jääkiekosta ja skandaalista, joka aiheutti Kontiolan uran päättymisen aikoinaan.

Iltapäivällä oli aloitettava valmistautuminen baari-iltaan. Elias halusi tankata pakkinsa täyteen, mutta pettymykseksi jääkaapissa oli vain mädäntynyt juustokuorrutettu hummeri ja lihamureketta. "Hyi saatan--", Elias huudahti ja otti askeleen taaksepäin jääkaapilta. "Migä helveddi? Ei mun juusdohummedi!" mies sanoi nenäänsä pidellen ja henkeään haukkoen.

"Phff, nyt saa pizza kelvata", Elias puhui itsekseen ja läimäisi jääkaapin oven kiinni. Niin, eihän sitä pilaantunutta ruokaa ainakaan kannata pois sieltä jääkaapista ottaa, eihän? Elias tarttui samantien puhelimeensa ja soitti Jeesuksen Kebab-Pizzeriaan. "Jeesuksen kebab ja pizza. Ali puhelimesa, kuinka voi auta?" "Yks sellanen Neitsyt Marian pyhäpitsa, kiitti." "Laitetanko reilusti Taivaalinen tomatikastike vai vahan?" "Reippaasti saa turauttaa. Hei käyks teil vielä Jumalaton nälkä -ruokapassi? Meinaan mun on melkee kohta täys." "Kula, kula. Joka kummenes kebab tai pizza ilmainen."

Syötyään Elias kiiruhti naapuriin kysymään Jeremiaalta, että olisiko mies tulossa illalla baariin. Ovelle sattui samaan aikaan joku ihana mies, joka lemusi täsmälleen samalle, kuin Eliaksen jääkaappi. Eikö tosta hajusta pääse ikinä eroon?  Elias yritti hymyillä, koska mätänevälle haiseva mies tervehti Eliasta iloisesti ja kysyi, että mitä tämä teki täällä. "No mä oon kuule ihan menossa mun parhaan ystävän juttusille", Elias päivitteli ja koputti oveen uudestaan ja kovempaa. "Eipä se Jerppa oo kotona. Mä tulin Marianaa tapaamaan! Me ollaan työkavereita", haisuli sanoi naureskellen. Ai, mä en tiennytkään, että Mariana työskentelee kaatopaikalla. Ovi avautui ja Elias miltei laukkasi sisälle, ettei joutuisi kulkemaan haisulin hajuvanassa.

Mies moikkasi Marianaa ja sanoi odottelevansa Jeremiaa. Haisulin jäädessä juttelemaan naisen kanssa Elias suuntasi vessaan. Hän kuunteli Marianan ja työkaverinsa keskustelua. "Terve vaan, Martsa! Mä tulin nyt käymään, kun oli niin kivaa silloin kahvitauolla vaan jutustella lapsista ja kaikesta muusta kivasta", mies sanoi ja nauroi. "Eh, krhm. Jaa. Mun pitäis kohta lähteä kauppaan. Siis. Ihan just nyt", Mariana sanoi nopeasti. Hänen kenkänsä kopisivat, kun hän otti etäisyyttä haisulista. "No meikäläinenhän vois vaikka, heh, tulla mukaan tai joitan. Seuraks niinku", ukko mutisi ja nauroi perään. 

Elias käveli vessasta ulos leveä hymy naamallaan Marianan kiusaksi. "Niin, jos te menisitte vaikka kauppaan ja minä jään odottamaan sitä Jeremiaa", mies sanoi kovaan ääneen. "Nii nii, just. Vai mitä Martsa?" haisuli hekotti intoa puhkuen. "Mä en oo mikään Martsa ja mun pitää mennä sinne kauppaan ihan ypöyksin. Elias voi kyllä pitää sulle täällä seuraa, kunnes mä tuun kaupasta", Mariana vastasi ja katsoi Eliasta. Elias mulkaisi nopeasti haisulia. Mies vain hymyili kuin vajaaälyinen. "Mun pitää itseasiassa nyt mennä. Mut kuules, Martsa. Sanothan Jeremiaalle, että on valmiina kaheksalta, koska sitten mä tuun hakee sen kattoo pelii", Elias  kertoi suunnitelmistaan illan varalle ja lähti matkoihinsa. "Heippa, Ellu!" kuului haisulin ääni oven lävitse.

Musiikki pauhasi miehen kärryssä. Pohjashotitkin oli tullut jo otettua, mutta koska Sunset Valleyn poliisit eivät oikein välitä liikennesäännöistä, autolla baariin ajaminen oli periaatteessa vielä toistaiseksi ihan turvallista. Elias odotteli ystäväänsä Aapoloiden talon edustalla. Tästä yöstä tulee ihan hiton wild. Yeah right.. Vähän kaljaa ja tupakkaa ja pelin katsomista. 

Sieltähän se Jeremia saapui ajallaan. Hänkin oli näköjään jo valmistautunut iltaan etukäteen. "Ala tulla sieltä, känniääliö", Elias huusi autostaan ikkunaa hieman avattuaan. Jeremia päästi räkäisen naurun ja juoksi etupenkille. "Marianakin tulee sitte jossain vaiheessa, että ei mitään homoilua sitten", Jeremia nauroi ja avasi pullonsa.

Matka sujui rauhallisesti, vaikka pojat kävivätkin vähän kiertoreitin kautta rallaamassa musiikit huutaen. Koko kaupungin oli ehdottomasti tiedettävä, että nämä kollit olivat liikenteessä.

Porukka alkoi lipua Konstan Kievarin ovista sisään hieman ennen yhdeksää. Välillä miehet kävivät tupakalla juttelemassa naisista ja jalkapallosta. "Siis mä oon oikeesti pitkään funaillu et.. Millon tää paskakaupunki alkaa menestyy urheilussa. Siis voi jumalauta nyttekkin häviöllä  kolme nolla, eikä minkään.. MINKÄÄNLAISTA yritystä ees näy. Voi jumalaude. Sit noi ämmät ei oo ees kännissä. Mun pitää saada nähä edes yhet futaritissit tänäyönä!" Jeremia karjui raivoissaan Sunset Valleyn jalkapallokohtaloa."Mut.. eksä oo niinku stadionil töis", Elias sönkötti humalaisesti. "Siis. Sustahan pitäs jossain vaiheessa tulla ammattifutari", hän jatkoi. Jeremia naurahti: "Jos mä myyn katsojille hodareita pikkusesta boksista pelin aikana, nii tekeeks se musta ammattifutarin? Itse asias joo.. Tekee joo." Miehet jatkoivat vielä keskusteluaan muutaman minuutin ajan ja painuivat takaisin sisälle.

Baaritiskin ja pöytien ollessa täynnä miehet halusivat pystyttää oman futispelinsä. Heidän örvellyksensä ja karjumisensa ei miellyttänyt selvinpäin olevia, joten heidän pelinsä keskeytettiin varsin äkisti.

Matkallaan vessaan Elias törmäsi vanhaan tuttuunsa. Piia oli menossa vessasta takaisin baarin puolelle, mutta Elias tempaisi naisen innokkaaseen suuteloonsa. Liian innokkaana hän jopa tunki sormensa naisen uudesta topistä lävitse. Pikku vikoja. Kumpikaan ei sanonut mitään. He pitivät vain lyhyet kahdenkymmenen minuutin imutussessiot ja jatkoivat matkaa.

Eihän baari-ilta olisi mitään ilman yhtä kuolemantapausta! Baarimestari heitti yllättäen veivinsä, kun jalkapallokansa oli tulossa tilaamaan juomiaan. "Hei! Mä maksoin jo mun drinkin. Anna se tänne senkin.. haamu!" yksi paitansa menemään heittäneistä miehistä huusi kiukkuisasti. "Voi hitto. Nyt me ei enää saada juotavaa!" miehen vaimo huusi ja paukutti tiskiä. Yksi pöydässä istuneista miehistä juoksi tiskille ja alkoi omatoimisesti kaataa olutta kitaansa hanasta.

Mä oon ihan saletin varma, että tolla vitun niljakkeella on jotain tekemistä ton kuolemisen kanssa. Elias mietti 0,1 prosenttia selvillä aivoillaan. "Vitun mato! Sä tapoit meidän baarimikon!" Elias huusi ja tönäisi nuorta miestä. "Mitä? Mutta enhän mä edes.. MÄ JUST TULIN TÄNNE!" nuorukainen huusi kurkkusuorana ja puristi nyrkkinsä yhteen. "Joo, se oli toi! Mä näin", hanasta olutta kittaava mies huusi. "Mää kans!" kirkui joku juuri 18-vuotta täyttänyt tytön tyllerö. 

Jeremia oli kaikesta tietämättömänä vähän tyhjentämässä ruumistaan. Sydänkohtaus ei ollut kaukana, kun jonkun muunkin piti päästä käyttämään vessan palveluja. "Voi saatana! Älä vie mua vielä!" Jeremia huusi ja haukkoi henkeään. Pelon kyyneleet virtasivat ukon poskilla. "Eiköhän yks äijä oo tältä illalta tarpeeks. Mut kyllä munkin täytyy päästä pissalle! Et uskokaan, et kuin vaikeeta se on tän hameen alta!" Viikatemies huudahti ja ihasteli itseään peilistä.

Riita oli yltynyt tappeluksi baarissa. Junnua oli alkanut ottaa pannuun toisten huutelut. "Mä en oo tappanut yhtään KETÄÄN!" poika huusi ja tönäisi silminnähden "selvinpäin" olevaa Eliasta. Mies kaatui maahan, muttei pysynyt siellä aikaakaan. Hän nousi jaloilleen ja tempaisi nuorukaisen kurkusta kiinni. "Vitun pelle nyt tuli turpaan!" Elias karjui. Muut juhlijat olivat menossa täysillä mukana. "Lyö sitä kukkakeppiä!" "Luuta ja verta! Luuta ja verta!" "Älä satuta minun poikaani senkin rotjake!" "Saaks täältä lisää juotavaa?"

Eliaksen harhalyönnit olivat koituneet kohtaloksi. Juniori oli pistelly Eliasta kunnolla turpaan ja paitakin oli ilmeisesti kadonnut matkalla. Uusi baarimikkokin oli löytänyt tiensä tiskin taakse. "Hei äijä. Kai sä näät, että mun pullo on tyhjä, haha. Heitä kierros koko baarille mun piikkiin!" Elias huusi ja nauroi ja oli vähällä kuukahtaa tiskin ääreen. "Anteeksi hyvä herra, mutta kaikki asiakkaat ovat lähteneet ja paikka menee kiinni tällä punaisella minuutilla. Voit jättää tyhjän pullon pullonkeräykseen", baarimikko sanoi mahdollisimman selkeällä ja kuuluvalla äänellä. Elias tuijotti häntä silmät lasittuneina. Muutaman sekunnin lagauskohtauksen jälkeen Elias tempaisi puoliksi juodun kaljapullon tiskiltä ja lähti takaoven kautta ulos.

Jeremia oli muhinoimassa naisensa kanssa takapihalla, kunnes Elias pelmahti paikalle. "Wow, duude. Sun kasvot on ihan paskana. Asiaa", Jeremia sanoi nauraen ja heitti ylävitoset ystävänsä kanssa. Mariana kiiruhti nopeasti kotiin pyörällään, joten miehet soittivat taksin paikalle parivaljakkoa hakemaan. "Oli muuten ihan helvetin hyvä ilta", Elias sopersi ja taputteli Jeremiaan kaljua. "Jeah, vaikka peli hävittiin, niin me silti ollaan kyl voittajia!" ystävänsä huusi ja nauroi. "Arvaa mitä!" "No mitä?" "Mä näin Piian! Tai olikse Piia en mä oo ihan varma." "Saiksä pesää?" "En, mut me nuoltiin varmaa.. about tunti!" "Nice."

"Kiitti et tulit. Tää oli muuten siistii, mut mun paita on nyt jossain perseessä", Elias kuiski ja katsoi jalkojaan. "Ja näköjään kengätki." Elias antoi parhaalle ystävälleen maailman suurimman humalaisen karhunhalauksen. "Enks mä sanonu aiemmin et ei homoiluu!" Jeremia huusi nauraen. "Taksiki varmaa koht tulee. Poltetaaks yhet sitä enne, ku ei noissa uusissa takseissa saa polttaa", Jeremia ehdotti. "Emmä polta enää, ku pomo sano et must tulee pummi", Elias kertoi kaverilleen ja vetäytyi huonoon ryhtiin. "Mut.. sähän oot jo."

Sunset Valley oli keskiyön jälkeen niin hiljainen ja niin kaunis. Tähdet loistivat kirkkaana taivaalla ja asfaltti hehkui katulampun valossa. Pian taksi kaahasi baarin eteen ja miehet nousivat kyytiin. "Terve, herrasmiehet. Minnekäs mennään?" taksikuski sanoi pätevänä. Jeremia vastasi: "Kaupunginkatu öö.. kolmoseen vissiin. Mut ajellaan nyt ensin vähä aikaa." Kuski selvitti hieman ääntään. "Selvä pyy. Mihinkäs toisen herran paita on jäänyt?" hän kysyi keskustelun synnyttämiseksi. Elias ei tajunnut mitään kuusta tai maasta, mutta vastasi silti: "Jonkun perseessä, kengät kans." Taksikuski lähti ajamaan ja sanoi hiljaa lähinnä itselleen: "Mukava ilta takana siis."

Mariana oli ehtinyt mennä nukkumaan tai ei ollut vielä edes kotona. Naista odotellessa miehet katselivat maisemia ja miettivät illan tapahtumia. "Missäköhän ne sun kengät on? Ja paita", Jeremia tuumaili ja joi pullostaan. "En mää tiedä, mut arvaa mitä mä tiedän", Elias sanoi ja katseli omaa olutpulloaan. "Tää on jonkun kusta", hän sanoi kuin olematta asiasta moksiskaan ja kaatoi sisällön puskaan.

"Ääliö, sähän joit siitä!" Jeremia huusi ja hekotteli. "Joo. Haluuksä? Mulla on tätä tavaraa ihan omastaki takaa", Elias vitsaili ja nauroi ratketakseen ystävänsä kanssa. Onneksi Mariana saapui viimein paikalle keskeyttämään kahden idiootin huonot vitsit. "Ai onks meil jotkut jatkot vai?" nainen kysyi mieheltään avatessaan ovea. Jeremia tuumi: "Onks meillä? Elias onks meillä?" Elias nyökkäsi monta kertaa ja koko porukka meni sisälle. Volat käännettiin kaakkoon ja Jeremia haki vielä yhden pullon.

Jatkot päättyivät positiivisesti, kun hellyydenkipeä Jeremia ehdotti naimisiinmenoa morsiolleen. Oksennusurakan jälkeen vessasta ulos kömpinyt Elias näki sohvalla muhinoivan tuoreen avioparin, joten ei halunnut jäädä häiritsemään sen enempää. Hän onnitteli molempia ja taputti pari kertaa Jeremiaan kaljua ja raahautui ovesta ulos omin voimin.

Aurinko oli jo nousemassa, kun Elias saavutti kotiporttinsa. Tuttuun tapaan hän hoilasi Laukkaavien Laamojen kannustuslaulua, kun samaan aikaan hän otti tukea aidasta. Neitsyt Marian pyhäpitsa oli tullut ulos sellaista vauhtia ja molemmista päästä, että melkein päätä huimasi. Elias tunsi itsensä heikoksi raahautuessaan sisäpihalleen.

Hän pysähtyi postilaatikolle muistaen, että oli unohtanut maksaa laskut. Paljonkos nää sit olikaa nää nää. Mies mietti ja kaivoi kirjekuoret laatikosta. Sataviiskymppii? Pikku summa, pikku summa. Kai mä voin vähän tippiä laittaa. Elias mietti nauroi. Hän kaivoi kukkarostaan, joka oli yllättäen tallella, viidensadansimoleonin setelin ja tunki sen postiluukkuun. Tuolla tavallahan ne laskut maksetaankin, herra Sahlsten.

Suhteellisen leppoisiin tunnelmiin lopetetaan osa 2, vaikka käsittellyt asiat eivät olekaan leppoisimmasta päästä. Onneksi loppua kohden valo jo häämöttää tunnelin päässä ja voi huokaista helpotuksesta. Fiuh.. 

Kuten sanoin: huonot vitsit ja halvat huvit. Älkää loukkaantuko, mutta jos joku haluaa henk. koht. anteeksipyyntöjä ruudun tältä puolelta, niin olen valmis niitä lähettämään. Tulevaisuudessa yritän tuhota huonolla maulla päähän pulpahtaneita vitsinpoikasia.

Loppuun ei ole muuta lisättävää. Toivottavasti saitte sopivan annoksen Eliasta tällä erää! Osa 3 on jo aloitettu, joten ensi viikolla ilmestyy lisää luettavaa. Kommentit ovat toivottavia, mutta eivät pakollisia. Piste pilkku aamen.

Elikkäs alku on hieman sekava, mutta parin kuvan päästä tarina starttaa normaaliin malliin. Tapahtumat tässä stoorissa sijoittuvat Sunset Valley'n ja peruspelin mukana hengailevat Keskustan kuhinaa -kamasetti ja Iltahuvit-lisäosa! Let's begin!

Tämä on tarina minun pienestä pojastani Eliaksesta. Ensiksi hänen nimekseen piti tulla Eeli, mutta enhän minä voinut niin herkälle pienelle pojalle antaa sellaista pahan pojan nimeä. Massussakin hän oli niin hellä, että ultraäänessä häntä luultiin pieneksi tytöksi! No, siis olihan siihen aivan toinenkin syy. Pikku-Eliaksellani oli nimittäin uskomattoman pieni, no tiedätte kyllä mikä, teinipojaksi saakka.

Elias on jo pienestä saakka ollut sellainen arjen sankari. Pitänyt huolta päiväkodissa pienemmistään ja katsonut, etteivät muut pojat vetelisi tyttöjä poninhännistä. Olen niin ylpeä hänestä! Ja jos nyt ihan totta puhutaan, niin hän on minun rakkain poikani. Ai niin, ei minulla ole muita poikia! Ha-haa, sucker..

Hän pukeutui aina niin siististi ja piti tukan kammattuna. Täysin päinvastaista mitä muut ikäisensä tekivät! Muistan sen kuin eilisen päivän, kun Elias pyysi leikkiuunia uudesta lelukaupasta, joka oli pystytetty taloamme vastapäätä. Lelukauppa paljastuikin parin päivän kuluttua outolaaksolaisten huumetehtaaksi, joten leikkiuuni jäi ostamatta. Onneksi isukki sai heti pikaa hankittua Eliakselle pojan unelmien leikkiuunin! (Palkkasi naapurin pummit varastamaan yhden naapurin porvaritytöltä.)

Elias oli niin herkkä. Teki vain päivät pitkät kakkusiaan ja läksytkin hoituivat tunnollisesti ilman äidin valvontaa. Täytyy nyt tunnustaa, että jo pojan syntymästä lähtien tiesin tämän olevan hom--. Kuulepas nyt äiti. Ehkä minä kuitenkin kerron tämän tarinan, kun tämä kuitenkin minun tarinani on! Ja sitä paitsi minunlaisilleni on OIKEA sanakin olemassa: metroseksuaali!

Turha tosta äitiolennosta on välittää, koska sillä on vanhuuden höperyyksissään pikkusen eri kuva mun elämästä, kuin millaista se oikeesti on! Okei, siis mä kerron, et mikä on homman nimi. Mä oon siis Elias Sahlsten ja mulla tursuu tota ylimäärästä swägii vähä joka reiästä. Eli eihä se oo mikää ihmekkää, et muijat roikkuu koko aja mussa! Stop stop nyt ihan tykkänään! Kumpikaan teistä Sahlsteneista ei nyt kerro yhtään mitään. Ja kaikkihan nyt tietävät, hyvä Elias, että sinun elämäsi tärkein nainen on aina ollut oma äitisi. Kai tässä nyt ylemmän voiman täytyy ruveta satutädiksi. Aloitetaanpas nyt alusta, siis…

”On kiire, on kiire, on kiire!” Siinä se äitiolento sitten juokseekin. Neiti joutui nimittäin poistumaan koulusta kesken päivän, kun sai hän tietoonsa varsin epämiellyttävän asian. Simiterveystiedon tunnit oli tainnut tyttö skipata. Ei, ei! Tämä EI ole mikään teiniraskausjuttu! Jospa mennään hitusen verran ajassa eteenpäin.

Muutaman simivuoden kuluttua Eva-Maria (silloinen Iso-Tuohisaar) tutustui itseään hieman vanhempaan Henry Sahlsteniin. No eikös se ainakin ollut päivänselvää, että tämä pari päätyi loppujen lopuksi elinikäiseen avioliittoon ja sai aivan ihanan tyttären nimeltään Iina. Elias oli ehkä pikemminkin, miksi sitä nyt simimaailmassa voisi kutsua, ”iloinen” yllätys.

Raskausaikana Eliasta pidettiin hyvänä tai oikeastaan Eliasta kantavaa Eva-Mariaa. Henrykin oli täysin (lihaksikkain) rinnoin mukana molempien lasten kasvatuksessa ja vaimonsa tukemisessa.

Varsinkin mamia välillä riivasi erityisesti Eliaksen syntymää edeltävinä päivinä. Eikä tämä ollut ainoa hänen ultimaalifiksuista raskaustempauksistaan. Kuvioon kuului muun muassa ekstempore matkoja Outolaaksoon vierailemaan ufoukkojen uhrivuorelle ja benji-hyppyjä kalliolta mereen (ilman köyttä). 

”Ja sit on viel joku planeetta nimeltä Maa! Mikä sekin niinku olevinaan on? Mun mielestä meidän planeetta kuulostaa paljon järkevämmältä, onhan tän palleron nimi sentään--.” ”Tellus! Eiks teille opeteta ees oikeita nimityksiä niistä muista ’palleroista’?”

Ja viimeinkin ollaan nykypäivässä! Otetaanpas nyt vielä kerran: Saanen esitellä Elias Sahlstenin! Nyt viimein täysi-ikäisen kulipään, joka on aikeissa muuttaa omilleen. Eihän niitä ”lukuisia” naisia nyt voi vanhempien kotiin tuoda.

Isipapalta jäi jotain huomaamatta, kun Elias heitti morjestukset ja lähti pyyhkimään uudelle kämpälleen ”vahingossa” isänsä Ferrarilla. Hän myös ”unohti” palauttaa sen ja ”vahingossa” myi omien rahojensa loppuessa auton, sekä ”huomaamattaan” osti tilalle vuoden 2010 valkoisen Audin.

Totta puhuen Elias ei ikinä ollut isänsä kanssa mitenkään erityisen läheisissä väleissä, vaikka isukki kyllä aina antoi rahaa tarvittaviin hankkeisiin ja onnitteli merkkipäivinä. Henry oli kaikin puolin muuten hyvä isä, mutta hänen tunneskaalansa oli vähän rajoittunut ja rakkaudenosoituksia riitti lähinnä vain vaimolle.

Ihan suloinen tönö Kaupungintie 3:ssa. Vaikka Sunset Valleystä olisi löytynyt monenmoista lukaalia, Elias valitsi itselleen tämän pienen ja hyvän. Talon hinta oli loppujen lopuksi remontin ja sisustamisen jälkeen reilut 40 000 simoleonia. Ottaen huomioon, että talo tyhjillään maksoi alle 20 000, oli Elias upottanut reippaasti rahaa nättiin sisustukseen ja värikkääseen puutarhaan (GAY!).

Jo parin päivän jälkeen Eliaksen itsensä muutosta Kaupunginkadulle oli naapuriin tullut vähän freesimpää elämää (tai kaikkihan nyt on freesiä, jos naapurin mamman ruumis riutui parisen viikkoa muurhaisten syömänä kyseisessä talossa). Elias halusi mennä tervehtimään uusia kasvoja. Uuden jätkäkaverin toivossa hän tiiraili ikkunasta sisälle ja koputti jymäkästi oveen.

”Ei, en mä oo naimisissa tai mitään. Muutin itse asiassa just itekkin tohon. Mut oon ihan Sunset Valleystä kotosin”, selosti Elias itsestään kaverille, joka esittäytyi Jeremia Aapolaksi. Äijällä oli kertomansa mukaan morsian, Mariana, ja olivat asuneet Bridgeportissa ihan ipanoista asti. ”Joo, ihan kiva paikka on se Bridgeport, mut nyt siel on joku hemmetin ’julkkisten vallankumous’, ei saakeli, heh”, Jeremia sanoi ja hekotteli. Elias piti hänen rempseästä tyylistään. ”Oli tosi kiva tutustuu. Mun pitää lähtee töihi, ku oon tos dineris nyt duunis. Et moro ja sano morsiolle terveisii.” Elias huikkasi ja lähti köpöttelemään kohti kotia (huiman kymmenen metrin päähän).

”Ei, ei, ei. Kuuntele sä nyt siel! Mä EN haluu ostaa mitään CookingGay -lehtee. Joo, mä kokkaan, mut ei, mä EN oo mikään.. rööri-Roope!” ”Onko sinulla jotakin homoseksuaaleja vastaan? Ymmärrätkö, että minä voin haastaa sinut tästä asiasta oikeuteen!?” ”Ei oo mitään nyt kuule yhtään ketään vastaan. Ainoo ketä vast--” ”No mikset sitten osta lehteä? Vain viisi simoleonia vuosikerta!” ”Ääh.. Fine! Okei. Pistä sitten tulemaan..”

Elias oli tutustunut kirjakaupan edessä Piiaan. Oikeastaan Elias oli iskenyt tähän silmänsä jo ennen tutustumista. Vaikka Elias saikin varsin nopeasti kuulla ensimmäisen flirttinsä jälkeen, että Piia olikin aviossa oleva nainen, ei nuorukainen voinut enää irrottaa katsettaan leidin muhkeista.. huulista.

Elias oli kutsunut uuden tuttavansa pienille treffeille uuteen kotiinsa. Leikkasi jopa poikamaisen keesinsä pois hieman ”kypsemmän” naisen mieliksi. Ensimmäisenä, kun Piia oli astunut Eliaksen ovesta sisään, oli tämä kysynyt, että: ”Ai sulla on sitten tyttöystävä. Vai ooksä..?” Elias oli naurahtanut, mutta vastannut sitten machoäänellään, että kämpän täytyy näyttää yhtä hyvältä kuin sen omistajakin. Elias laittoi uudet stereot huutamaan jotain epämääräistä musiikkia ja pyysi Piiaa näyttämään hieman tanssiskillejään. Hyvinhän se nainen veivasi sitä piukkaa peppuaan, ajatteli Elias. Ehkä sitä voisi hipaista parisen kertaa Piian huomaamatta.

Tanssin ohessa Elias pääsi kokeilemaan niitä Piian huulia ja vähän muutakin muhkeaa. Kummallekin taisi käydä selväksi, ettei kämpille oltu tultu vain tanssahtelemaan vähän indie-popin tahdissa. ”Haluisitsä vaikka jäädä yöks tai jotain? Mä ostin just uuden parisängynkin. Haluisitko sä vähän testata sitä?” Elias söpötteli Piialle pusuttelun välistä. Piia irtaantui hieman Eliaksesta ja huokaisi: ”Mä en oikein tiedä nyt sit kuitenkaan tästä meidän jutusta. Tai siis kun mä ja Pauli mentiin vasta eilen naimisiin ja muutettiin tänne ja..” Elias kohotti toista kulmaansa ja laski Piian kädet omistaan. ”Miks sä menit sen ukkos kanssa naimisiin ja sit heti oot jo mun kainalossa? Ei sillä et siin ois mitään pahaa, mut you know”, Elias hymähti ja raaputti kuulaansa. ”Hei voi tsiisus, siis joku Pauli. En kai mä ois sen kans naimisiin menny jos mä oisin tienny, et tääl on niin hyvän näkösiä jätkiä!” Piia tunki itsensä uudestaan Eliaksen syleilyyn. ”Mä jään tänne yöks, mut pitää soittaa eka Paulille. Tee sä vaik sillä välin iltapalaa, mul on kauhee nälkä”, hän kuiskasi ja haki kännykkänsä.

Aamulla Piia sitten lähti painelemaan kotikonnuille. ”Kiitos ihanasta yöstä ja illasta ja kaikesta. Ens kerralla pitää vaan hoitaa se aviomies pois kuvioista, heh. Näkyillään, mussukka”, Piia kuiskutteli Eliaksen korvaan, muiskaisi pusun poskelle ja lähti autolleen. Elias: ”Naiset..”

Elias teki töitä kuin pieni orava. Aina hänellä oli kuitenkin aikaa ystävilleen, hieman ”läheisimmille” ystävilleen, sekä jonkun verran perheellensäkin. Usein hän mietti, että olisiko Piia hänen elämänsä nainen. Olihan neito kaunis, viisas ja ennen kaikkea Elias viihtyi tämän seurassa. Mutta toisaalta hän tiesi olevansa vasta aikuisuutensa alkutaipaleilla, eikä halunnut vakituista naista ristikseen. Ja olihan Piia naimissakin! Ties vaikka nainen itse tulisi toisiin ajatuksiin, ja lähtisi painelemaan Paulinsa kanssa. Sekös Eliasta eniten epäilytti. Piia oli naimisissa. Vakituisessa suhteessa kunnes kuolema heidät erottaisi. 

”Oke oke, kuka mä nyt oon?” ”Hmmh, kyl mää tän tiiän.. SIMINEM! Eiks ookki Siminem tää?” ”Ei kyl oo Siminem mut aika lähellä.” Elias muisti, että oli muutama päivää sitten törmännyt Pauliin toimittaessaan paria SuperFatBurger -annosta kuntosalin personaltrainereille. Pauli oli tunnistanut nuorukaisen heti, sillä olihan Elias käynyt muutamaan otteeseen hakemassa Piian ”työpalaveriin” ravintolaan. Pauli ei ollut tajunnut hölkäsenpöläystä todellisuudesta, vaikka Piia ei edes käynyt siihen aikaan töissä.

Tupakan poltettuaan Elias soitti parhaimmasta parhaalle parhaalle ystävälleen. ”Moro äijä, ootko nukkumas jo?” Elias naureskeli puhelimeen. ”Kamoon, kello on vast yheksän. No muija tos kuorsaa”, Jeremia vastasi kovaan ääneen. Elias kuuli luurin toisesta päästä sekavaa kimitystä ja naureskelua. Jeremia jatkoi: ”No läppä oli! Tuu kaljalle, ku täält tulee joku hyvä leffaki just.” Elias ajatteli, että samapa tuo nyt olisi yhdet ottaa ja lähti ajamaan.

”Kun mun mielestä, Ellu--.” ”Ei, ei Ellu. Eiks se oo vähä girly?” ”Mun yhen inttikaverin nimi oli Ellu.” ”Jaa.. No sitte.” Jeremia otti Eliasta (tai Ellu, miten vaan) olkapäästä kiinni ja sanoi humalaisella äänellään: ”Homman nimi on nyt se, että sä unohat hetkeks sen muutaman matamin. Elät nyt ihan niinku oman mieles mukasest, tajuutsä? Kun mäkin oon ton Marianananan kanssa ollu nyt kihloissa.. Pff, mitä täst nyt tulee, no monta vuotta! Ai hittolainen kun joskus tekisi poikaa vaa karata jonku uhkeen blondin kanssa jonnekki. Pidä nyt siitä poikuudestas kiinni!” Elias loi kaveriinsa hieman ärtyneen katseen: ”En mä oo neitsyt! Perkele!” Jeremia nauroi ja taputti Eliasta olkapäähän. ”Hei Ellu. Väitäksä et sä muka oisit saanu naista? Ahaha, jumalauta. On kyl eukko tainnu olla vähä epätoivone!” Jeremia kikatti kuin (humalainen) pikkutyttö ja lyyhistyi maahan. Yhtäkkiä tämän kasvoille levisi kuvottunut ilme. Äijä oli vähällä törmätä naulakkoon juostessaan vessaan. ”Amatööri!” huusi Elias nauraen pönttöritarin perään.

Elias hoiperteli kotiportista sisään hoilaten Laukkaavien Laamojen kannustuslaulua. Voi vitsi jos se Piia nyt ois täällä. Mä hoitelisin sen niin yli ja ali ja.. Täytyy unohtaa se Piia. Mulla on elämä edessä ja eukkoja tulee ja menee. Missä mun avaimet on? Ei perkele jäiks ne nyt sitte raflaa? Elias facepalmasi itselleen ja meni nukkumaan humalaista untaan puutarhatuoliin.

Aamutuimaan postipojan kiljumiseen (säikähti kuolleelta näyttävää spuge-Eliasta) herättyään Elias hoiperteli talonsa edessä. Hänellä oli vain lyhyitä muistikuvia eilisistä snapseista ja kaljapulloista. Hän tajusi olevansa jo myöhässä töistä ja hakkasi suutuksissaan oveaan. Ovi lipui hitaasti auki iskun seurauksena ja Elias sai jälleen kerran facepalmata itselleen.

Hän vaihtoi nopeasti likaiset vaatteet puhtaisiin ja soitti pomolleen, että oli erittäin kipeänä, eikä päässyt edes sängystä nousemaan päänsäryn takia. Olihan se ainakin puoliksi totta. Sen jälkeen hän kiiruhti nopeasti naapuriin pahoittelemaan eilistä.

”No niin, Ellu. Äläs nyt noin homoks käy. Mähän se olin joka tuol puhu norjaa vessanpöntölle, etkä sä”, Jeremia hekotti persoonalliseen tyyliinsä. ”Sä et tajuu, et kuin tärkee jätkä sä oot mulle. Ku sä sanot jotain, ni mun omatki mielipiteet avartuu. Kiitti äijä”, Elias sanoi ja rutisti Jeremiaa kuin omaa veljeään. 

”Me ei olla iha hirveesti styylatty, ellei eilistä lasketa”, Elias sanoi hieman nolostuneena Marianalle. ”Joo, ei olla. Sä oot varmaa iha hyvä jätkä, mut se eilinen meni vähä yli”, Mariana naurahti. ”Hmm, no jos saan vaan kysyy niin.. Mitä mä mahdoin tehdä?” Elias oli valmiina JÄLLEEN kerran facepalmaamaan itselleen. ”No sulla oli jotkut poolpartyt mun joka ikisten alusvaatteiden kanssa tuol meidän kylpyammees. Pyysit sä muakin mukaan, mut mä sit aattelin et jätän väliin”, Mariana sanoi ja vilkuili kohti kylpyhuoneen ovea, jonka edessä oli suuri lammikko. Elias raapi päätään ja yritti nauraa itselleen.

Jeremiaan sanomisista huolimatta Elias ehti käydä Piian kanssa vähän useamminkin tanssahtelemassa. Olihan myös toki romanttisia ravintolailtoja ja piknikkejä pikkupuistoissa. Piia oli myös jostain syystä ostanut Eliakselle lahjaksi kannettavan tietokoneen. Heti Simternetin avattuaan Elias oli ajautunut jollekin maanmainiolle deittisivustolle. Hän oli saanut lähes heti yhteydenottoja outolaaksolaisilta ”seikkailua etsiviltä” ufonaisilta, mutta oli päättänyt dumpata treffikutsut saman tien. Kaikkien risujen joukossa oli myös yksi ruusu, jonka Elias aikoi vapaapäivänään tavata. Ennen h-hetkeä meni Elias kuitenkin perinteiselle punttisalille vähän painoja nostelemaan. Hän sai huomata, että perinnössä kulkevat supermieslihakset eivät tarkoittaneet, että heti jaksaa bodata suurimmilla painoilla. 

Elias oli mennyt Maila-nimisen neitokaisen lukaaliin odottamaan, että tyttö saisi dieettikeittonsa alas kurkustaan ja olisi valmis lähtemään elokuviin. Maila oli tarjonnut odottavalle Eliakselle savuketta ja totisesti nuorukainen oli sen ottanut vastaan. Hermostuttihan häntäkin.

”Sulla on kyllä hienoja maalauksia. Nää on varmaan aika arvokkaita.” Elias katseli seinillä riippuvia tauluja Mailan mussuttaessa äänekkäästi. ”Heh, joo. Ne tuli vähä niinku ’kaupanpäällisinä’ tän talon kans”, Maila sai sanottua syömiseltään. ”Jaa, just. No entäs tää talo sit. Onks tää joku perintöjuttu vai kui rikas sä nainen oikeen oot?” Elias sanoi naurahtaen. Maila otti kipponsa ja pyyhkäisi suutaan: ”Mä mitään rikas oo! Voitin tän arpajaisis, kun olin käymäs Outolaaksos!”

Maila kietoi kätensä Eliaksen kaulalle ja sanoi: ”Sä oot kyllä tosi komea, Elias. Mut pitäskö meidän nyt lähtee sinne leffaan?” Elias katsahti ikkunasta ulos ja puhalsi savua. ”Mitäs sä Maila sanoisit, jos hoidettais ’hommat’ nyt jo pois alta? Tai siis jos sä haluut”, Elias sanoi ja katsoi Mailaa suoraan silmiin. Nainen hymyili: ”Sä oot kyl niin komee.”

Maila oli täysin voimaton Eliaksen charmin alla. Elias suukotteli innoissaan uutta ”hoitoaan”, mutta tajusi pian jotakin. ”Shiit, Maila. Sori et mä pilaan tunnelman mut, mulla ei tullu kumeja yhtään mukaan”, Elias sanoi hammastaan purren, mutta Maila se vain jatkoi suukottelua. ”Ei se haittaa”, hän kuiskasi ja melkein repi rintaliivinsä irti. Elias hengästyi pelkästä katselemisesta. ”Mut mä en halua--” ”Kaikki on ihan kunnossa. Älä huoli”, jatkoi Maila kuiskutteluaan ja Elias uskoi naisen sanaan.

Elias joutui menemään yksin katsomaan väkivaltaelokuvaansa, koska Maila oli yllättäen tullut hyvin väsyneeksi, eikä jaksanut nousta pedin pohjalta. ”Brutaalimättö 2: Paikat paskana” kuulosti Eliaksen mielestä hyvältä äijäleffalta, joten päätti mennä katsomaan sen. Hmmh, vähän kyllä hiukoo. Saakohan sieltä kioskista jotain täyttävää? Elias tuumi ennen elokuvan alkua.

Finalmente! Eka osa nätisti purkissa, vaikka jäikin tosiaan hieman (todella) lyhyeksi. Jatkossa tulee sitten runsaammin (JA TULEE MUUTEN HELEVETISTI) kuvia. Tykkään kuitenkin, että sitä tekstiä on myös runsaasti, enkä suuremmin piittaa ns. "turhien" kuvien tunkemisesta joka väliin. Mutta kaipa nyt sitten täytyy ajatella vähän uudella tavalla ja välillä tiputella ylimääräistä soopaa sinne muun shaiban sekaan.

Tässä osassa siis esiteltiin Elias Sahlsten, Surkimukset ja Arjen Sankarit -tarinapläjäyksen ensimmäinen stoorin päähenkilö! Mitä mieltä? Kumpi sopii paremmin: keesi vai kuula? Vai pitäisikö antaa piiskan kasvaa? Saa myös nähdä, että minkälaisia eukkoja ovat Piia ja Maila! Piiasta ainakin sen verran tiedän, että hänen siskonsa nimi on tititidii.. Piia! (What..?) Voi tätä Simssin ihanuutta jo vuodesta toiseen. (Tuosta Maila-nimestä muuten sen verran, että naurupärskähdyksiä tuli muutama kirjoittamisen aikana. "Maila oli täysin voimaton..." Haha, okei huono läppä.)  

Okei, siihen saavat nyt loppua loppujuputukset! Lukekaa, kommentoikaa, nauttikaa!