Osa nelonen purkissa. Yritän nyt päästä vauhtiin kirjoittamisen kanssa. Tämä osa sisältää valitettavan paljon kuivaa läppää ja turhaa plörinää. Ehkä se oli sellainen vauhtiinpääsemisjakso? What ever. Pidemmittä puheitta ainakin omalta osaltani odotetun osan 4 pariin -->

 

 

Enni katseli utuista ulkoilmaa keittiön ikkunasta. Riverview näytti ihanalta, mutta silti tyttö kaipasi Sunset Valleyn lempeän aurinkoisia maisemia. Hän olisi kovasti halunnut mennä hihhuloimaan ulkosalle, mutta säätiedotus oli luvannut sadetta ja äiti oli sanonut, ettei kotoa poistuta, ennen kuin hän olisi kotona. Isä olisi antanut luvan mennä etsimään pikkukaloja joesta, mutta Enni oli kadottanut normaaliin tapaan puhelimensa huoneeseensa. Hän rimpsautti kätensä kuiviksi ja sulki hanan. 

Enni suuntasi tiensä etuovelle, kun kuuli ulkoa polkupyörän ketjujen helinää. Äiti oli saapunut, eikä yksinäisyydestä tarvitsisi kärsiä enää hetkeäkään. "Vihdoinkin", Enni huokaisi ja riensi avaamaan ovea.

Piia kiikutti kauppakassit keittiöön ja Enni ei voinut olla pitämättä suutaan kiinni. "Ja sit ope viel sano et 'karttapalloonhan ei sitten kosketa'", hän imitoi matalalla äänellä. "Mitä varten se sitten on jos ei koskemista? Leila kyl sano et ne oli saanu laittaa siihen valotkin päälle kun niillä oli tunti! Yrittääks ne säästää jotain energiaa vai? Tää on just tätä kun kerran meet ilosesti kouluun, nii jo on ope ihan vihasena. Mä en jaksa enää tätä pönttöä koulua", tyttö jatkoi ja äitinsä vain pudisteli päätänsä. "Hei sinähän papatat kuin papupata. Olisiko nyt syytä tehdä läksyjä, ettei tarvitsisi olla siellä koulussa vielä kamalan pitkään. Iskäkin tulee ihan kohta", Piia rutisti tytärtään ja katseli tätä rohkaisevasti. 

"Niin kai se on ihan ok järjestely?", Elias kysyi uudelta pomoltaan toiveikkaana. Nainen vain naureskeli lupsakasti: "Tottahan toki, meillä kun nyt varsinkin on työntekijät niin vähissä, että tuollaiselle alan ammattilaiselle on enemmänkin kuin käyttöä." Elias oli helpottunut, kun sai pitää paikkansa samassa ravintolaketjussa muutosta huolimatta. Paikkakunnan vaihtaminen oli aiheuttanut miehelle työskentelyn ja ihmissuhteiden osalta niin paljon stressiä, että hän sai ainakin yhden taakan harteiltaan hoidettuaan työkuviot kuntoon. 

Kollegat keskustelivat muutamisen minuuttia uusimmista resepteistä ja juoruista, kunnes Elias nappasi sateenvarjon ja lähti painelemaan pihalle.

Koko sukunsa jättäminen oli Eliakselle ehkä helpoin osio koko revohkassa. Hän oli kuitenkin myös joutunut hyvästelemään parhaan ystävänsä ja Jeremiaan perheen. Aapolat olivat saaneet perheenlisäystä hieman ennen muuttoa ja Elias olisi enemmän kuin mieluusti halunnut jäädä kokemaan lisää yhteisiä muistoja heidän kanssaan. Piian mielestä muutto Riverview'iin oli kuitenkin Ennin tulevaisuuden kannalta paras mahdollinen paikka asua ja aloittaa uusi elämä. Totta puhuen Piia oli saanut niin paljon kuraa niskaansa Paulin ja lastensa jättämisestä heitteille, että uuden elämän aloittaminen oli erityisesti hänelle tärkeää. 

'

"Sitten ynnäät neljänkymmenenviiden ja kolmentoista yhteen ja otat sen ja tuon toisen yhtälön tulon. Ihan simppeliä", Piia naputti lapsensa vihkosta. Enni sen sijaan naputti päätään ja silmät olivat pulpahtaa päästä äidin selitysten aikana. "Äiti mä en tajuu, mä en vaan tajuu! Mä en ymmärrä sun ynnäyksistä ja pylläyksistä yhtään mitään. Enks mä vaan voi mennä piirtää?", Enni tihrusti yrittäen vääntää pientä itkua äidin myötätunnen voittamiseksi. Piia vain huokaisi ja aloitti selityksensä jälleen kerran alusta. "Kyllä sinä Enni näihin pystyt. Sen jälkeen voit mennä piirtämään hyvillä mielin. Ensin työ, sitten huvi."

Muutaman kymmenen minuutin itkupotkuraivareiden jälkeen läksyt tulivat tehtyä ja Piia antoi riutuneelle lapselleen voimahalin. "No niin, höpsö. Hyvinhän ne meni, kun jaksoit keskittyä", Piia hymyili ja sanoi lapsensa korvaan. Enni mutisi jotain vastaukseksi roikkuessaan äitinsä kaulassa. Nyt minun ei tarvitse viedä roskia, kun halaan äitiä. Enni juoni päässään. Nyt kun halaan Enniä oikein lämpimästi, hän vie roskatkin kiltisti! Mietti puolestaan mami.

Vettä oli alkanut sataa miltei kaatamalla ja Elias kiiruhti sateenvarjo kourassaan sisälle. Sinänsä harmillista että heidän ostamansa talo sijaitsi Salmenkärjessä (joka ei oikeastaan ollut salmen kärki, vaan niemen tai saaren kärki, miten sen nyt ottaa), jolloin autoa ei saanut parkkiin piha-alueelle vaan se oli jätettävä tien varteen. Sateella olikin sitten aikamoista vauhtia juostava muutamien kymmenien metrien matka kotiovelle. Muuten talo oli perheelle täydellinen. Käytännössä heillä oli oma ranta ja kalastuspaikat, eikä ohi vilistänyt autoja pitkin päivää.

Enni kipitti huoneestaan isäänsä vastaan ja heltyikin vuorostaan isukin halaukseen. Enni piti isästään, vaikka tämä ei ollutkaan viettänyt kamalasti aikaa hänen kanssaan uudessa kodissa. Ehkä sen takia isä olikin lepsumpi, koska halusi korvata poissaolemistaan jollakin tavalla. Ennille äiti oli kuitenkin sen ykköstyyppi jolle sai löpistä tyhmiä, fiksuja ja aivan kaiken sortin juttuja ilman tuomintaa. Elias ei tuntunut aina ymmärtävän pienen tytön ajatusmaailmaa.

"Arvaa mitä", Enni hihitteli isänsä korvaan. Elias nosti päänsä tytön olkapäältä hymähti kysyvästi. "Mää tein tänään läksyt! Äiti autto", Enni irvisti ja huitoi käsiään sinnetänne jatkaessaan kertomustaan. Elias kohotti kulmiaan ja kysyi leikkisästi: "No eikös ne kuulukin tehä? Silleen sä sit saat tehä isona mitä sä haluut." Jo ensimmäisten sanojen kohdalla tyttö oli pomppinut tiehensä.

Piia nosti pyllynsä sohvalta ja hymyili "suloisesti" miehelleen. Elias sipaisi Piian kasvoja ja katsoi tätä suoraan silmiin: "Ollaanpas sitä kauniina tänään. Aikamoinen panostus tais olla sinne työhaastatteluun." Piia hymähti ja hieraisi silmäänsä kämmenellään. "No miten se meni?", Elias kysyi odottaen taas samaa vastausta kuin aiemminkin. Ei tärpännyt. Piia väänsi naamalleen hymyn ja vastasi: "No ne sano että ne soittelee sitten jossain vaiheessa. Tai ainakin sanoivat.." Elias lättäsi suukon vaimonsa otsalle ja suuntasi suihkuun. 

Syksy oli jo pitkällä ja yö hiipi sateisen Riverview'n ylle. Ainoat sunnuntaiyön pirskeet taisivat olla Punaisessa Pisteessä RWn Tuplaiskun jalkapallovoiton jäljiltä pidetyissä jatkoissa.

 

Aamulla Enni kipitti kiltisti koulubussiin ja rysähti etupenkkiin. Maisemat vilistivät ikkunan ohi, mutta Enni vai tuijotti apaattisesti edessänsä olevaa kaidetta. Oikeasti siihen oli piirretty kaikkea härskiä pikkulasten kauhisteltavaksi, mutta ei siitä sen enempää. Koulu oli hieman kauempana keskustasta, joten bussissa sai istua ihan kunniallisen pitkään. Onneksi mukava bussikuskisetä jututti Enniä ja toisinpäin. Suurin osa Riverviewin perheistä oli niin porvarillisia, että lapset kulkivat koulusta kotiin takseilla, skoottereilla ja vanhempiensa kyydillä. Enni saikin istua bussimatkansa aina yksin, vaikka olihan Sahlstenin perheellä varsinkin muuton jälkeen melko roimasti pätäkkää.

Kotosalla isukki ja äiti vasta heräilivät. Enni oli tuttuun tapaan jättänyt jugurttikipponsa keskelle olohuonetta, joten Elias otti jälleen tehtäväkseen siivota sotkun ennen Piian virkoamista horroksestaan. "..Gerbits, Gerbits, go Gerbits", Elias lauleskeli itsekseen Sunset Valleyn Laukkaavien Laamojen tunnuslaulua, kun urheilu-uutiset huusivat televisiossa. Hän ei ollut heti ymmärtänytkään, että urheilun suhteen Riverviewssä on aivan eri meininki kuin kotikonnuilla. Topi-Tuplaisku oli koko kaupungin rakastama räävikäs kenguru ja juuri sen verran tyhmän näköinen, ettei Elias voinut Laamojen kannattajana sietääkään. Niimpä hän päätti päättää juhlahumussa poukkoilevan Urheilutoosan juontajan päivät ja sammutti television.

Aamupalastelun jälkeen Piialle tuli "yllättävä tarve" päästä haravoimaan. (Elias oli heittänyt läppää aamupalalla Piian hieman leventyneestä pepusta. Lopputuloksen voi arvata.) Eliaksen työt alkaisivat muutaman tunnin kuluttua, joten jotain virikettä olisi keksittävä vähäksi aikaa. Ehkä olisi ollut parisuhteen kannalta fiksumpaa jäädä siivoamaan kotiin, mutta sitten herra "Ultimaalisen myötätuntoinen" päätti tehdä reissun kaupungille. Olihan Elias luvannut Ennille ostavansa muutaman kurpitsan kaiverrettavaksi halloweeniä varten, joten kauppareissulle oli sentään joku hyvä selitys.

Kaupungilla ollessaan monet epätoivoiset sinkkunaiset tulivat tervehtimään uutta kasvoa. "Minun nimeni on Rhoda! Hauska tutustua!" huudahti tummapiirteinen nainen Eliakselle. "Terve, Elias Sahls--" "Elias! Kuinka ihana nimi. Olet sinäkin melkoisen ihana. Minulla ei ole tänään kiireitä! Miten olisi illallinen?" "Ei, ei nyt kyllä." "Hei, sinä komistus. Siis tarkoitan.. Eliasko se oli? Minä olen neiti Shallow, tämän kaupungin rikkaimman miehen tytär!" keskusteluun ryntäsi hieman nuorempi leidi ja tarrasi Eliaksen käsivarresta kiinni. Toinen eukoista ei ollut kovin tyytyväinen: "Senkin lunttu! Minä olen tämän kaupungin rikkain, enkä kyllä ole mies, etkä sinä ole tyttäreni!" Ja niin syntyi kissatappelu ja Elias päätti hipsiä pois paikalta.

 

Kello oli jo reippaasti yli kolmen ja Piia odotti Enniä saapuvaksi kotiin. Ruokapöytää kattaessaan puhelin alkoi huutaa ja Piia luki tekstiviestin: moi äiti! täs enni mut tää on siis hannan känny. mut älä PLIIZ tallenna hannan numeroo koska hannan äiti ei tykkää jos tuntemattomilla on hannan numero!!! mut siis käykö et mä meen tatin (tatiana) luokse nytte koska se pyys ja se on yksin kotona muute koko päivän!!? et käykö et meen kiitti!

 

Enni ja Tatiana istuivat bussissa ja tapittivat molemmat ihmeissään uutta bussikuskia. "Onkohan toi joku ufo?" Enni katseli silmät ammollaan uutta ilmestystä ja tökki Tatia käsivarteen. "Mika ufo? Ei mina jummarta", tyttö kuiskasi vastaukseksi. "No mähän just näytin sulle Googlesta kuvan!" Enni kimpaantui. "Jaa, marsianskij. Horošo", kuiskasi Tati ja tytöt jatkoivat tuijottamista.

"Mä kuulin kerran kun iskä sano et mikä ton näkösen tyypin nimi on", Enni kuiskasi Tatianan korvaan ja katsoi tätä vakuuttavasti. Tati katsoi ystäväänsä kysyvällä ilmeellä. "En muista ihan varmasti mut.. rekkalesbo."

 

Tytöt saapuivat Ivanovin perheen kotiin. Enni oli hieman järkyttynyt siitä, että Tatiana ei ollutkaan samanlainen kuin koulun muut lapset, muttei antanut asian häiritä, koska itse piti enemmän tavallisista tallaajista, kuin porvariston ponitytöistä. 

Tytöt höpöttivät koulussa tapahtuneita juttuja ja vitsailivat rinnakkaisluokan hassun näköisestä pojasta. Oikeastaan Enni piti Elmosta, mutta ei kehdannut vielä kertoa Tatianalle. "Tanjushka, kto ona?" kuuli Enni sanottavan muutaman metrin päästä. Tati siirsi katseensa naiseen, joka ilmeisesti oli hänen äitinsä. "Mama, minä olen nyt kaverin kansa. Älä tule nyt", Tatiana sähähti silmät päässä pyörien. Äitinsä naurahti ja meni rämpyttämään kitaraansa pihamaalle.

Läksyjen tekemisen, eli turhille asioille kikattelun, jälkeen lapsukaiset intoutuivat leikkimään hippaa pihalla. Tatianan äiti säesti taustalla. Ennin mielestä musiikki oli todella kummallista. Siinä käytettiin ihan erilaisia melodioita, joita Enni oli tottunut kuulemaan lempikappaleissaan. Hän oli myös huomannut, että perhe oli muutenkin kovin kummallinen. Vessaa etsiessään Enni oli eksynyt vanhempien makuuhuoneeseen ja oli löytänyt mitä kummempia asioita! Seinillä oli vaikka minkälaisia erilaisia metallihärpäkkeitä ja ketjuja ja palloja ja vaikka mitä! Ja vielä kaiken huippuna sängyllä oli sellainen ihmeellinen piiska, millä Enni oli kerran televisiossa nähnyt heppoja piiskattavan. Enni ehti jo intoontua, että perheellä oli salainen maatila, mutta luopui sitten kovassa pissahädässä ajatuksesta.

Tati oli harjoitellut vanhemmiltansa pakoon juoksemista sen verran, että Enni ei saanut häntä koko iltapäivänä kiinni. Suutuspäissään pikku-Enni kävi väkivaltaiseksi ja potki Ivanovien kaikki puutarhatontut kumoon. "Tyhmä Tati. Sillä ei ees ollu hienoja lenkkareita niinkun mulla. Se huijas ihan varmast, grr!" tyttö mutisi odotellessaan äitiä tontun vieressä.

Jotain jäi kuitenkin huomaamatta. "Sina senkjin tuhma pjieni tytto! Kuinka kehta tuola tavala hjepaista pakkasukkomme? Kulta, anta lapsele piiska!" Tatianan äiti sanoi jykevästi ja heristeli sormeaan. Enni säikähti pahanpäiväisesti. Sitäkö varten ne raipat ja muut kidutusvälineet olivat? Nyt ne minua niillä rääkkäävät ja piiskaavat! Tyttö pohti pienessä mielessään ja lähti pinkomaan Ivanovien naapurien pusikkoon piiloon.

 

Elias tunsi olevansa ylityöllistetty viikon ensimmäisen työpäivän jälkeen, joten meni käymään Pisteessä yksillä. Seuraa ei valitettavasti saanut maanantaina ja bändikään ei soittanut arkisin. Onneksi baarimartta oli puheliaalla tuulella ja kertoi koko kaupungin viimeaikaiset ja vähän pidemmänkin aikaa pyörineet juorut. Lähtiessään pois Elias tiesi kaupungin joka ikisen homon, pettäjän ja puskaperverssin.

 

Piiaa ei moinen ryypiskely arki-iltana kiinnostanut, sillä emännällä oli aivan muut intressit. Ennin noutamisen jälkeen Piia hyppäsi satulan selkään. Pyöräily oli Piian tuore harrastus, jota hän ei nyt missään nimessä voinut jättää yhdelläkään illalla väliin. Sitä paitsi, olihan se "suurentunut ahteri" pakko saada hieman timmimpään kuntoon. 

Yölliset pakkaset saivat kuitenkin henkeään haukkovan Piian pään pökerryksiin, joka johti migreenikohtaukseen ja rouva joutui palaamaan kotiin lepäilemään.

 

Yöllä Enni kiemurteli sängyssään. Hänen oli erittäin hankalaa saada nuo kaikki ketjut ja raipat pois mielestänsä. Opettaja oli puhunut koulussa keskiaikaisista kidutuskammioista ja noidista. Entä jos Tatianan äiti olikin jokin noita-akka? Piiskoille Enni ei kyllä millään keksinyt hyvää selitystä, joten veikkasi kellarissa olevaa salaista kidutuskammiota.

"Äiti, äiti", Enni inisi puoliunessaan. Muutamien sekuntien jälkeen hän jatkoi yksinpuheluaan: "Tuolta se tulee.. Juostaan.. Äh, unohda ne karkit. Äiti!" 

Kumpikaan vanhemmista ei herännyt Ennin vikinään, vaan jatkoivat uneksimista. Piia tuskin olisi halunnut luopua unistaan unissaan rimpuilevan tyttönsä tähden.

 

Aamutuimaan Piia keitteli kahvia. Elias ja Piia olivat voittaneet erikoiskahvimasiinan naapurin syyspäiväntasausjuhlissa. Aluksi heidän ei ollut tarkoitus käyttää moista "porvarivekotinta" Eliaksen sanojen mukaan, mutta naapurin kuoltua seuraavana päivänä yrttiyliannostukseen pariskunta päätti kokeilla keitintä vainajarouvan muistoksi. Heti ensimmäisen kokeilukerran jälkeen Piia jäi koukkuun banaanitoffee-kahviin ja hyvä kun ei piikitä suorastaan suoneen.

Aamutuimaan Elias sai puhelun. "Elias Sahlsten." "No hei Elias! Rhoda Bagley tässä, kyllähän sä mut muistat. "Aa, niin tosiaan. Rhoda. Mistä sä sait mun numeron?" "No kyllähän mulla on keinoni. Mutta asiaan. Elias, mä oon tosi surullinen. Mä taidan kohta tehdä itelleni jotain. Mulle on tapahtunut kauheuksia." "Hei, otas nyt ihan rauhassa. Mitä on tapahtunu? Voinks mä auttaa sua jotenkin?" "En haluaisi puhua siitä. Nyt taidan mennä hukuttautumaan perintölampeeni", Rhoda nyyhkytti dramaattisesti ja Elias pyöritteli silmiään. "Mm, okei. No voithan sä vaikka tulla tänne mun kotiin kahville niin jutellaan. Rhoda?" Samassa naisen äänensävy muuttui: "Sehän sopii mainiosti! Minä tulen heti kun ehdin. ...Kunhan pyyhin ensin kyyneleeni... Nähdään pian!"

Piia hörppi kahviaan ja katsoi aamu-uutisia. Elias nappasi jugurtin kaapista ja tokaisi: "Saadan parin tunnin päästä vieraita." Piia ei aluksi vastannut, koska ei unenpöpperöisenä ymmärtänyt maailmanmenosta hölkäsen pöläystä. Elias istui naisen viereen. "Niin, että onks se ihan ookoo?" mies varmisti vaimoltaan. "Njaah, kai se on. Mä meen sit laittamaan vähä taminetta päälle", Piia vastasi ja heiroi unisia silmiään.

Samassa myös Enni kipitti jääkaapin kautta ruokapöytään. "Iskää, siel sataa. Voitsä heittää mut kouluun?" tyttö vikisi.

"Mikset sä mee bussilla? Ja onks toi sun mielestä aamupalaa, häh?" Elias sanoi tomerasti lapselleen. Enni vilkaisi äitiä myötätunnon merkiksi, mutta Piia vain tuijotti televisiota. Sitten Enni avasi suunsa: "No mä en tykkää bussista! Ei siel ikinä oo ketään. Ja äiti sano et mä saan syödä kakkuu." Elias katsoi Enniä ja murahti jotakin epämääräistä. Hän nousi ylös pöydästä ja tiskasi lautasensa. Sen jälkeen Elias tarttui kakkupalasta mutustavaa Enniä olkapäästä ja sanoi: "Sä meet bussilla tänään. Sitten kun sä vähän kasvat, niin katotaan sitä skootteria. Nii ei tarvii mennä bussilla enää." Tyttö se vasta riemastuikin ja juoksi laittamaan vaatteensa päälle.

 

Elias joutui pikaisesti pyörähtämään kaupungilla. Hän oli sopinut tapaavanasa lääkärin, joka varmisti, että ravintola-alan työntekijöillä oli terveydelliset kriteerit työn tekemiseen kunnossa. Oikeastaan Elias oli lahjuksien välittäjänä, jotta lääkäri ei bustaisi kaikkia työpaikan salmonellaa kantavia simejä. 

Lahjusten passittamisen jälkeen Eliaksen valtasi kammottava halu avautua lääkärille elämästään. Hän kertoi kaikki elämässään kohtaamansa ongelmat ja käännekohdat. Naisongelmat käytiin läpi huolella ja Elias kertoi myös tunteistaan Sunset Valleyssä asuvia ystäviään ja perhettään kohtaan. Herra Lääkärimies kuunteli kärsivällisesti ja antoi puhelinnumeronsa Eliakselle, mikäli tämä kaipaisi kuuntelevaa simiä.

Kotiin saapuessaan Elias huomasi tutut kasvot pihamaalla. Juuri kun Elias tervehti Rhodaa, ampaisi Piia ovesta ulos suoraan naisen käsipuoleen. "Heipä hei. Sinä varmaankin olet Eliaksen ystäviä. Minä olen Piia Sahlsten, Eliaksen vaimo, hauska tutustua", hihkaisi Piia lempeästi ja hymyili leveästi Rhodalle. Tämä katsoi Piiaa päästä varpaisiin ja tuumasi: "Vai niin. Että vaimo? Mä sain kyllä sellaisen käsityksen, että tämä mies on sinkku." Elias vain tarkkaili tilannetta näppituntumalta.

Vaikka Rhoda ei ensin lämmennytkään Piian vitsailuille ja mukaville puheille, muuttui naisen mieli kuin tuuliviiri, kun Piia laittoi televisiosta päälle kiinalaisen lempisarjansa; Dancing on Rice. "Jeah, meillä on se 24/7 kanava, mistä ei muuta tuukkaan. Nää on näit Piian juttui", Elias selitti lautassilmä-Rhodalle. 

Piia liittyi vieraan seuraan. "Mulla on tietysti kaikki tähän asti tulleet tuotantokaudet", Piia virnuili. "Aijaa? Onks sulla leikkaamattomat versiot?" Rhoda katseli Piiaa kulmat koholla. Piia hymyili: "Jokaikinen jakso. PLUS joulu- ja synttäriekstra." Rhoda lättäsi kätensä yhteen ja sillä hetkellä molemmat tiesivät, että ikuinen parasystäväsuhde oli solmittu.

Enni käveli kotiovelle ja kuuli kahden naisen keskustelevan sisällä. Voi ei! Jos se on Tatin äiti niin mulle käy sika huonosti. Entä jos se on tehny jotain äidille ja iskälle? Voi ei voi ei. Pakko pelastaa Petja! (Petja = Ennin lemmikkisilakka) Ovesta sisään astuttuaan tyttö ei kuitenkaan ilokseen huomannut Tatianan äitiä missään, vaan jonkun täysin ventovieraan eukon.

"Voi hitto, se jäi jännittävään kohtaan. Nyt on kyl pakko varmaan mennä.." "Niin kyl jäi. Mitä jos mä keitän tuplabanaanitoffeekahvit ja laitetaan VIELÄ yks jakso? Kyllähän sä voit hakea sen äitis myöhemminkin sieltä bingokurssilta." "No joo, totta!" Rhoda lysähti sohvalle, potki korkokengät jalastaan ja Piia kiikutti kahvikupin käteen.

"Iskä tiedätsä mikä päivä huomenna on?" Enni sanoi isälleen muikealla ilmeellä. "Tiedän", isänsä sanoi ja mutusti lettuja. Enni hihitti: "Vieksä mut huomenna riehaan? Viethän? Mä aion olla avaruusolio! Iskä voidaaks me--" Elias keskeytti lapsensa puheen: "Iskällä ei oo huomenna ihan hirveesti aikaa. Äiti vie sut kyllä." Ennin hilpeä ilme vääntyi heti vakavaksi. "Sä lupasit jo aikoja sitten että sä viet mut! Iskä! Sä et taaskaan tee mun kans mitään", tyllerö veti kätensä puuskaan ja naaman mutrulle. Elias huokaisi ja yritti puhua lempeästi: "Kulta pieni, nyt ei voi mitään. Mä haluaisin viedä sut, mutta nyt ei kerkee millään. Hei, enskerralla sit." Enni vain tulistui mokomasta löpinästä ja ryntäsi yläkertaan.

Portaita ylös raahustaessaan Enni (joka jostain kumman syystä tiputti vettä?) sanoi vain yhden asian: "Paskapuhetta." Elias ei osannut vastata tytön sanoihin mitään, vaan katseli hieman hämmentyneenä perään.

 

Yläkertaan saapuessaan Enni oli saada sydänkohtauksen (kuten minäkin). "Tati!" Enni huutokuiskasi ystävälleen, joka räpläsi nukkekotia. Tatiana nosti katseensa Enniä kohti. "Oi, Enni! Tule leikimän mun kansa", tyttö sanoi ja hymyili leikin huumassa.

Enni vaihtoi yöpuvun päälleen ja raahasi peppunsa nukkekodin eteen. Hän katsoi ystäväänsä hieman kummaksuen. Missä vaiheessa Tati tuli tänne? Miten se ees pääs tänne? Tatiana vain hymyili Ennille, joka jääti nuket kädessään. "Tämä on mun perheni. Mä leikin isäl ja mamala. Sä voit ola mä ja pikkuveli", hän kertoi Ennille. Enni nappasi kaksi nukkea käteensä ja liittyi mukaan leikkiin.

Ei Tatianalla pikkuveljeä ollut, vaikka Ennille kertomansa mukaan oli sellaista pitkään toivonut. Vaikka Enni tunsi luissa ja ytimissään, kuinka outo koko Tatiana oli perheestään puhumattakaan, tiesi hän myös sen, että hänellä oli oikein hyvä ja viihtyisä olo Tatianan kanssa. 

Muutaman jakson jälkeen naiset tulivat siihen tulokseen, että sarja oli koko koukuttavuudessaan tuomittava helvetin liekkeihin. "Siis mä en tajuu, että miten Chichi voi edelleen rakastaa Raitoa! Se jätkä on ääliö ja sopii vallan mainiosti yhteen sen ruman Hirokin kanssa", Piia angstasi ja viuhtoutui ympäriinsä. "Mun mielestä ne on söpöjä. Mut hei Piia. Voisitsä millään kävellä mun kans sinne koululle? Äiti on ehkä jo oppinu läksysä, että kannattaa hommata se bussikortti. Ei se varmaan nää tuol pimeessä mitään niin pitää kai taluttaa se kotiin vielä", Rhoda kysyi ja loi uuteen bestikseensä valloittavan hymyn. 

 

Saatilta tultuaan Piia vetäisi poolopaidan ylleen ja kietaisi hiukset nutturalle. ".. Ja heti kun mä pääsin tohon sillan kohille, niin vettä alko tulee ku esterin perseestä, hitto soikoon", hän selosti paluumatkansa telkkaria töllöttävälle Eliakselle. Mies ei noteeraanut valitusta mitenkään ja mutisi jotain vastaukseksi. Piia huokaisi: "Kai sä kulta tiedät, että huomenna on Ennille aika tärkee päivä? Mikä sua nyt estää viemästä tyttöä sinne? Sulla ei ole edes töitä!" Elias kääntyi ympäri ja karjaisi: "Enköhän mä ite tiedä jos mulla on jotain menoa?" Sitten hän nopeasti leppyi, raaputti päätään ja sanoi: "Mä tiedän, että mun olis hyvä viedä Enni sinne. Mutta mä vaan jotenkin haluisin nyt olla ihan itekseni. Tai siis.. Ei nyt. Nyt ei vaan voi. Mä voin viedä Ennin sinne ens kerralla." "Tajuutsä pöljä, että lapses ei enää seuraavalla kerralla ehkä ole sen ikäinen, että haluais lähteä sun kanssa yhtään mihinkään?" Piia sanoi ja katsoi syvälle Eliaksen silmiin.

Keskustelu jatkui vielä kylpyhuoneen puolella. "Enni on alkanu käyttää huonoo kieltä", Elias huusi suihkukaapista. "Mitä?" Piia huusi takaisin. Elias raotti ovea ja sanoi vakavalla ilmeellä: "Enni kiroilee perkele." Piia jatkoi hampaidensa harjausta. "No se ei oo tietenkään hyvä juttu, mut luulis siitäkin sun tajuuvan, että se ei oo enää mikään pikkumuksu. Se lähestyy vaan päivä päivältä teini-ikää ja sitten voit olla huolissas", Piia selitti hammasharja heiluen. Jälleen Elias työnsi päänsä ulos suihkukaapista: "Eihän Ennillä vielä oo.. poikaystävää?" Piia naurahti rempseästi. "Ota ihan iisisti. Kyl se Enni tuo kaikki kivat pojat sitten näytille", hän sanoi ja sylki lavuaariin. "Paras olla niitä kivoja poikia", Elias mutisi suihkussa.

Pedissä olikin sitten muut puheenaiheet. "Jos sulla nyt ei olis tota paitaa päälläs, sä tekisit mut aika helvetin hulluks", Elias kiehnäsi vaimossaan. Piia hihitti kuin pikkutyttö karkkikaupassa. "Ehkä mun sitten kannattais ottaa se pois, koska mä tykkään sekopäistä", hän kuiski Eliaksen korvaan. "Sopii mulle", mies vastasi ja loppuun kauheaa seksinaurua.

Intohimoisen kourimisen aikana Elias yhtäkkiä irtaantui vaimostaan.

Piia huokaisi ja heittäytyi kyljelleen sängyn toiseen päähän. "Taasko?" hän sanoi ja puri huultaan. Elias häkeltyi ja vastasi nopeasti: "Eieiei, veitikka toimii ihan hyvin mut.. Mun ajatukset on ihan jossain muualla." Piian ei olisi oikeastaan tehnyt mieli jutella, mutta katsoi myötätunnon vuoksi miestään kysyvästi silmiin. Elias hengähti syvään ja sanoi: "Mä en varmaan tuu näkemään Pauliakaan enää. Se on kuitenkin mun poika. Ja mun kummilapset. Mitä jos ne jokupäivä tarvii mua johonki? Ja mä en oo siellä. Mä en vaan pysty olee ajattelematta niitä. Anteeks, mä oon ihan vammanen. Jatketaan vaa." Elias oli jo hyppäämässä (ei väkivaltaisesti) Piian päälle kunnes nainen sanoi: "Ei, ei siin mitään. Mennää nukkumaan ni säkin saat vähä selvitettyy ajatuksias. Se on ihan okei." Sitten he vetäytyivät vällyjen väliin ja Elias suukotti vaimoaan poskelle.

 

Jo ennen kukonlaulua Enni oli pukeutunut halloween-tamineisiinsa. Elias tietysti teki hyvitykseksi eilisestä lettuja, mutta Enni piti silti mykkäkoulua. Elias selaili päivän sanomalehteä ja tokaisi tyttärelleen: "Täks päiväks on luvannu aikamoista sadetta. Vieläkö sä Enni oot menossa sinne riehaan?" Enni huokaisi dramaattisesti, jätti letut pöytään. Hän lampsi ovelle ja riuhtaisi oven kiinni perässään. Hetken kuluttua ovi taas aukesi ja Enni huusi: "Se on kuule neiti Ufotyttö sulle!" ja pamautti ulko-oven taas kiinni.

Ulkona tosiaan satoi miltei kaatamalla, mutta neiti Ufotyttö ei ollut moisesta moksiskaan. Elias nappasi sateenvarjon ja käveli rauhallisesti vesilammikossa lilluvan Ennin luokse. "Anteeksi, neiti Ufotyttö, että häiritsen, mutta eikös täällä ole hieman märkää?" Elias sanoi kunniallisesti. Enni mulkoili isäänsä naamionsa alta ja huusi sitten: "Iskä mä haluun sinne riehaan! Siellä on kuulemma kummitustalo ja kaikki!" Elias naurahti. "Kyllä sä pääset sinne, mutta tuu nyt kaivertaa kurpitsoja. Mä ostin meille kaikille yhet", hän sanoi ja viittoi tytärtään sisälle.

Enni ei voinut vastustaa halloween-kurpitsojen kaivertamista! Pienissä mökötyksissään hän ei kuitenkaan ihan vielä suostunut tulemaan sisälle, vaan päätti raapustaa oman lyhtynsä pihalla. 

Saatuaan valmiiksi hienon taideteoksensa Enni lähti äitinsä kanssa kohti sitä niin odotettua syysriehapuistoa. Alue oli ollut koko viikon auki, mutta tytön mielestä ainoa oikea ajankohta käydä siellä oli pelottelupäivä!

Piia ei ollut panostanut tällä kertaa pelottavaan maskeeraukseen, mutta piirakansyöntikilpailu sponssasi varsin karmivat meikit naamaan. Hienon maskin lisäksi Piia sai limettipiirakkaa voitettuaan koko kilpailun.

Illemmalla hurja neiti Ufotyttö uskaltautui vielä kummitustaloonkin. Muiden ipanoiden tapaan Enni vain kiireesti juoksi koko häkkyrän lävitse kiljuen. Sitten hän meni nopeasti sisällä kahvittelevan äidin luokse, joka oli lupautunut viemään lapsensa illan lopuksi karkinkerjuukierrokselle.

Tietysti äiti ja tytär kävivät ensimmäisenä tietysti koko kaupungin rikkaimpien perheiden alueella. Jopa Eliaksen esimies oli yksi vannotuista kohteista ja olikin sitten erittäin antelias pikkutytölle. "Oletpas sinä hieno örkkimörkki! Tässä sinulle pesäpallo", sanoi rouva Shelley, taputti Enniä päähän ja lähti hymyillen sisälle. Pesäpallo?! Kuka muka haluu jonkun pesäpallon? Ja mä en oo mikään örkkimörkki senkin hörökorva! Tyttö tuumi näreissään, kun Shelleyn perhe vilkutti hymy korvissa ikkunan takaa.

Vapaapäivän vilistessä ohi Enni oli unohtanut, että huomenna olisi vielä koulupäivä. Niimpä Piia sai vielä yön pikkutunneillakin opettaa tyttärelleen matematiikkaa kurpitsalyhdyn valossa.

 

Diuu, siinäpä se sitten. Eli ei mitään tapahtumarikasta menoa, mutta ihan hyvä startti tälle Riverview-elämälle. Juoni lähtee pärisemään sitten siis seuraavan osan myötä kunnolla eteenpäin! Pidän kuitenkin edelleen linjani ei-liian-nopeasti-etenevänä. 

Tuo pelottelupäivä-osio meni aika perseelleen kirjoittamisen ja kuvien osalta, koska en vain yksinkertaisesti tajunnut (storyteller level: 99) ottaa kuvia tai tehdä mitään muutakaan mielenkiintoista koko päivän aikana. 

Mutta ei nyt tästä osasta sen enempää, sillä aivot vain haluavat nukkumaan = kirjoitus takkuaa. Kiitos ja terve!