Nyt ollaan jo osan kolme parissa! Tämä osa on jotenkin varsinainen saavutus. Juonikuviot olivat ihan tillintallin niin pitkään, kunnes tämä osa valmistui, hurraa. Kaikkien onneksi tämä osa ei sisällä niin huonoja vitsejä kuin edeltäjänsä, mutta ällösöpöilyä senkin edestä. Älkää turhautuko, kohta taas on sotakirveet pystyssä!

 

Päivät kuluivat kuin siivillä. Elias piti kaikin puolin matalaa profiilia kaiken tapahtuneen jälkeen. Jeremia ja Mariana olivat ottaneet äkkilähdön ulkomaille vihkiytymisensä kunniaksi. Piiasta ei ollut kuulunut sanaakaan sitten kisakatsomoillan. Eikä Mailasta ja lapsesta sen enempää.  Elias halusi irtaantua hetkeksi kaikista suhteistaan ja tehdä jotakin omaksi hyväkseen. Mies teki päivän maksimimäärän töitä jaksamisensa mukaan. Kävi välillä kylpylässä ja osti nahkaansa vähän mustetta.

 

 

Käsivartta kolotti öisin ja Elias ei ollut saada unta. Vessahätäkin yllätti heräämisen yhteydessä. Totta puhuen kurkkuakin hieman kuivasi. Pitäis varmaan litustella lisää sitä voidetta tohon. Mies tuumaili ja mallaili uutta tatuointiaan peilin edessä. Yhtäkkiä hän kuuli epämääräistä rapinaa ja musiikin hoilausta, joten jätti voidetuubin sikseen. Elias raaputti päätään ja suuntasi kohti etuovea.

Samaan aikaan toisaalla, muttei kovin kaukana. ”Ahaha, se ukko vaan vetää unta kaaliin ja minä tyhjennän koko lukaalin. Tämä mökki on pienempi kuin luulin”, jupisi raitapaitainen varas räpeltäessään oven lukkoa auki. Talon edessä odotti montuilla oleva säilykepurkkia muistuttava auto. Ilmeisesti pakoauton kuski oli hieman tylsistynyt, koska autosta alkoi kuulua SimCityn uusinta uutta diskomusiikkia. Talon sisällä hiippaileva maskinaama kauhistui kaverinsa toimintaa: ”Ei, ei nyt. Mitä se hemmetin idiootti tekee?”

Siinä samassa poliisit saapuivat paikalle pillit huutaen ja pakoauto kaahasi karkuun. Varkaan pienoista paniikkia lisäsi Aatamin asussa hilluva Elias, joka oli napannut jääkaapista juotavaa mielenkiintoisen tapahtuman ajaksi. ”Jatka vaan ihan rauhassa”, mies huikkasi raitapaidalle ja hymyili.

Poliisisetä pelmahti paikalle ja yritti ottaa varkaan lukitusotteeseen. Maskimies kuitenkin ryhtyi vastarintaan. Toistensa mättöä jatkui puolisen tuntia ja Elias hurrasi vieressä toisinaan koppalakille ja välillä puolestaan rovolle, joka ei ollut löytänyt timantteja Eliaksen poikamiesboksista. ”No eiks jompikumpi vois voittaa pikkuhiljaa? Mulla alkaa olee vessahätä”, Elias huusi ryystäen pohjat pullostaan.

Tappelu päättyi poliisin makaamiseen lattialla, kun rosvo sai napattua vihollisensa pampun ja aloitti sellaisen piiskaamisen, että aivot oli lentää ukosta pihalle. 

Varas seisoskeli hämmästyttävän pitkään paikallaan ja lopuksi heitti hyvästit Eliakselle ja maasta nousseelle kytälle. ”See you later, suckers!” ukkeli huusi ja paineli ulos. Rovon vielä avatessa ovea poliisi kääntyi Eliaksen puoleen pahoittelevasti. ”Nyt pääsi sellanen juttu käymään, että varas pakeni”, hän sanoi ja nyökytteli. Ai tarkoitat, että murtovarasta EI voi enää napata, kun hän on vielä sisällä. Taitaa olla donitsit maistuneet kytiksellä liiaksi, kun ei perään edes jaksa juosta. ”Jaa, no ei voi mitää. Ei kai se mitään ehtiny ees nyysii”, Elias voivotteli välinpitämättömästi ja passitti poliisin matkoihinsa. Sunset Valleyn poliisilaitos auttaa aina!

 

 

Seuraavana iltana Elias kipaisi lenkin yhteydessä käymään naapurissa ulkomailta saapuneiden ystäviensä luona. Jeremia näytti edelleen samalta kuin aieminkin, mutta ehkä jopa hieman onnellisemmalta. Muutamia mutkia oli matkassa ollut miehen kertoman mukaan, eikä yhtään avioparien perinteistä kaupungissa suunnistamisriitaa ollut jätetty väliin. Kaikki oli kuitenkin päätynyt aina parhain päin, eikä reissu olisi voinut kuulemma paremmin onnistua. ”Pari pikkupoikaa etuili meitä vesiliukumäessä, niin mä sit jouduin vähä niinku niputtaa ne”, Jeremia kertoi innostuneena.

Lähinnähän Elias oli tullut näyttämään uutta kuvaa ihossaan kaverilleen. ”Oke, kato nyt sitä kun mä pullistelen”, Elias sanoi polleana ja jännitti käsivartensa.  Jeremia joutui siristelemään silmiään saadakseen selvää musteläntistä. ”Joo, joo. Toi on niinku iha selvä öö”, hän sanoi kädet vyötäisillään. ”Hehe, eiks oo aika äijä? Must tää tatska kuvastaa just mua!” Elias laski käsivartensa ja ihaili kuvaa raajojaan venytellen. Jeremia läpsäisi kaljuaan: ”Joo, joo. Oothan sä aika.. öö.. enkeli.”

 

 

Aamutuimaan jo ennen auringonnousua Elias raahasi itsensä rannalle. Mies päätti nauttia liikunnan ilosta täysillä, kun ei olisi fyysisiä esteitä. Irokeesikin ajettiin matkoihinsa joskus Piialta suihkukaappiin jääneen sheiverin voimin (eww..). 

Aallot piiskasivat rantaa viileän yötuulen voimin.  Nyt olisi mitä turvallisin hetki mennä uimaan vai mitä? Nuorukainen heittikin vaatteensa myttyyn rantatuolille ja nappasi repustaan uudet uimashortsinsa. Naku-uinnillakin olisi sietänyt käydä, mutta rantaa vastapäätä asui lapsiperheitä, joten ehkä oli parempi vain pitää jotain sukukalleuksien suojana. Olihan meressä suhteellisen paljon tappajajättisaksirapuja.

”Pikkukalat pooois!” Elias pärskäytteli pintavettä sormillaan ja sukelsi tuulen voimasta jylläävään veteen.

 

 

Elämä oli taas alkanut maistua. Elias tarttui itseään kaljusta kiinni ja aloitti kunnonkohotusoperaation. Viimeisten kuukausien aikana oli ollut niin paljon mietittävää, mutta viimeinkin mies oli päässyt itseään ahdistavista isyys-kuvitelmista irti. Hänen ja Mailan tilannetta auttoi se, että puskaradion mukaan Maila oli löytänyt uuden mielitietyn Sunset Valleystä. Mikäli parhain päin kävisi, niin pikku-Pauli saisi hyvän isän äitinsä uudesta miehestä. 

Aamuinen Sunset Valley oli hiljainen. Aurinko helotti lämpimästi, kun vastapainona tuuli tuiversi hölkkäävän Eliaksen korvissa.  Hänen mielensä oli vapaa, vaikka pääkopassa hillui jatkuvasti yksi henkilö, nimittäin Piia. Eliasta ei haitannut, että naisesta ei ollut kuulunut mitään. Vällyjen väliin hän kaipasi lämmittäjää kyllä, mutta ei ollut varma, että haluaisiko Piia tarjoutua vapaaehtoiseksi. Asia selviäisi varmasti ajan kanssa.

Hyvällä lenkillä täytyy olla sitäkin parempi määränpää! Poltetut kalorit pitäisi tietysti käydä napsimassa takaisin Hokan Houkutuksen aamiaisnoutopöydästä.

Eliaksen lampsiessa dineriin sisälle käveli häntä vastaan Pauli. Vihaisten sanojen sijaan ukko vain naurahti Eliaksen ohittaessaan. ”Et oo kauheesti  käyny mun naista hakemassa lounaalle”, mies murahti ja paineli ovesta ulos. Elias ei ottanut tätä kuuleviin korviinsa ja siirtyi noutopöydän äärelle.

 

 

Päivät vierivät ja tukkakin oli kohonnut taas luonnolliseen muotoonsa.  Elias katseli TV:tä kaikessa rauhassa, kun kotipuhelin alkoi vollottamaan. ”Sahlstenilla, ei osteta, eikä myydä mitään”, Elias vastasi ja pyyhki väsyneitä silmiään. Tuttu ääni aukesi langan toisessa päässä: ”Mä kun luulin, että tästä numerosta sais ostettua yhden lounaan.” Eliaksen silmät pamahtivat auki, kun hän kuuli Piian taianomaisen äänen. ”Sulle se on ilmainen”, Elias vastasi.

Ajan ja paikan sovittuaan Elias puki vaatteet päälleen ja kaasutti autollaan kohti Sunset Valleyn hienointa ravintolaa. Nyt olisi mahdollisuus saada se mitä mies oli halunnut monien viikkojen ajan: nimittäin Sunset Valleyn maailmankuuluja viikunahampurilaisia pekonin hajulla höystettynä.

”Hei, Piia”, Elias aloitti ja oli lähellä kahmaista naisen syliinsä. Tässä vaiheessa se olisi kuitenkin liian epäsoveliasta, joten alkuhalit jätettiin unholaan. ”Ei olla nähty, siis sen pelin jälkeen. Mikäli sulla on muistikuvaa”, Piia mutisi ja vilkuili hieman nolostuneena ympärilleen. Eliakselle selvisi, että olihan se Piia silloin ollut hänen kähmimisen kohteenaan baari-iltana. ”Ei oo joo. Tai siis on muistikuvaa, mut.. En oo nähny sua. Kiva et soitit. Mitä kuuluu?” Elias hymyili ja taputti kaverillisesti naista olkapäähän. Ehkä Elias ei saanut halauksiaan, mutta pienikin kosketus sai hänet tuntemaan kipinän.

Ja eihän lounas olisi mitään ilman kytiksellä tötteröivää Paulia. Vanha patu oli värjännyt tukkansa ja näköjään partansakin, kun joku oli mennyt kommentoimaan Paulin harmaita hiuksia tämän Facebook profiilikuvaan.

Paulin epäonneksi Elias ja Piia puhuivat vain siveellisiä asioita kuusta ja maasta, eikä haleja saatikka kiihkeitä suudelmia vaihdettu, joten ukko poistui paikalta pick-upillaan kaahaten. 

Ruokailun yhteydessä kumpikin oli rentoutunut entisestään (alkoholilla ei osuutta asiaan) ja Piian kasvoilta huomasi, että vanhat tunteet olivat palanneet. ”Mitäs sä Piia sanoisit, jos mentäs vaikka leffaan tai jotain?” Elias kuiskutti naisensa korvaan ja tarttui tämän vyötäisiltä kiinni. ”Mä sanoisin, että mennään vaan.” He tilasivat taksin parinkymmenen metrin päähän ja valitsivat elokuvakseen ”Spitalic - rakkaudesta se ruumiskin lohkeilee”.

Elokuvan loputtua nuori pari horjui ulos leffasalista kikatellen toistensa typerille vitseille. Ulkosalla Piia heittäytyi Eliaksen kaulaan hellyyden kipeänä. ”Mä oon kaivannu tätä niin paljon. Mä oon kaivannu sua”, nainen huokaisi ja kuulosti peräti itkuiselta. Elias hymyili. ”Arvaa mitä”, hän kuiskasi. Piia hymähti kysyvästi ja katsoi miestään silmiin. ”Mä rakastan sua, Piia”, Elias myhäili ja odotti rakastettunsa reaktiota. Kun Piia ei vastannut muutamaan sekuntiin mitään, Eliaksen sydän oli pysähtyä. Helpotuksekseen nainen kuitenkin suuteli Eliasta syvään. ”Mä rakastan sua, Elias. Oon rakastanu siitä lähtien, kun sä veit mut tanssimaan kämpilles”, hän sanoi ja kietoutui Eliaksen ympärille. ”AWWW!” Kuului hieman kauempaa. ”Mee sisko kotiis siitä”, Elias sanoi Iinalle ja naurahti.

”Kai te asutte viel samassa osotteesa?” Elias tiedusteli väsyneeltä Piialta. ”Mä en haluu mennä tänä yönä kotiin”, Piia huokaisi ja katsahti kultastaan. Elias hymyili ja käänsi autonsa kohti omaa asuntoaan. Piia olisi tänä yönä kokonaan hänen. Toivottavasti tämä yö ei jäisi heidän viimeisekseen. Elias toivoi, että tästä päivästä lähtien Piia viettäisi jokaisen yön hänen luonaan.

Viikkojen odotuksen jälkeen kaikki loksahti paikoilleen. Odotuksen arvoinen asia oli nyt Eliaksen sylissä. Tämä oli se mitä hän oli halunnut alusta saakka, vaikka matkan varrella olikin eksynyt tavoittelemaan asioita, joista ei loppua kohden seurannut mitään muuta kuin pahaa mieltä. Villin poikamieselämän oli nyt jäätävä taakse. Elämä oli nyt suoraan Eliaksen edessä painautuneena hänen huuliinsa. Tätä elämää Elias rakasti.

 

TIME GOES BY..

 

Elämä rullasi hyvin eteenpäin ja Piia oli ottanut eron puheeksi ison Paulin kanssa. Elias oli kasvattanut itselleen melkoisen puskan päähän. Osasyynä hiusten kasvattamiseen oli Bieber-fever, joka oli vallannut yllättäen Sunset Valleyn. Tatuointikin oli kadonnut käsivarresta. Minkäs sille voi, jos vedonlyönnissä upottaa kätensä rasvakeittimeen ja palovammat veivät mustepläntin nahasta teihinsä.

Tukkamies Elias oli rohkaistunut Piian ehdotuksesta menemään vierailulle Mailan kartanoon. Mailan seurassa keittiössä oli hojottanut pienen pieni poika. Tietysti Elias oli tunnistanut lapsen omakseen. Elias ujosteli pikkuista enemmän kuin Pauli Eliasta. ”No kyllä sä voit sen syliin ottaa”, Maila patisteli ja tuuppasi Eliasta selkään. Ilmeisesti hänkin oli rauhoittunut viime näkemästä. Maila kertoi menneensä kihloihin komean vampyyriherran kanssa ja parisuhde kukoisti kauniisti. Elias nosti pienen Paulin varovaisesti käsivarrelleen. Isällä ja pojalla synkkasi hyvin, vaikka Paulilla ei ollut pienessä päässään pienintäkään aavistusta siitä, että kenenkäs sylissä sitä nyt oikein oltiinkaan. 

”No sullahan pyyhkii hyvin, isipappa”, Maila naureskeli Eliaksen kutitellessa pienokaista. Elias säikähti omia leikitystaitojaan ja tiputti Paulin lattialle. Okei, ei tiputtanut, vaan laski kauniisti. ”Eh, mikään isipappa oo.. Mut tää on eka kerta kun mä nään hänet.. Niinku.. Ei jonkun toisen sisällä”, Elias sopersi ja raaputti päätään. ”Totta tosiaan. Onneks siitä ei oo ollu mitään haittaa. Pauli tuntee Kasperin oikeena isänään ja mä aion pitää huolen, että Kasperi on sitä. Mutta tänään sä voisit kyllä tehdä mulle yhen palveluksen”, Maila sanoi lattialla möngertävää Paulia valvoen. Elias katseli Mailaa yllättyneenä: ”Jaaha. Millanen palvelus olis kysessä? Mun pitää lähtee ihan just töihin ja sillee et..” ”Jos oisit ihana ja hakisit Paulin tänään hoidosta. Mä oon lupautunu ylitöihin ja tarha menee kiinni viideltä”, Maila sepusti ja nappasi Paulin syliinsä. Elias jähmettyi. Mäkö menisin sinne ja ottasin Paulin mukaani? Munhan pitäs kertoo, että oon sen isä. Sitten Pauli kiintyis muhun. Alkas kutsuu mua isäks. En mä hitto soikoon voi.. ”Totta kai, totta kai! Heti ku pääsen töistä, niin karautan päiväkodille.”

 

 

Elias hyvästeli Mailan ja pojan ja lähti kotiinsa. Töiden alkuun olisi vielä reilu tunti, joten Paulin hakemis -asiaa sai sulatella vielä muutaman tunnin. Paniikeissaan Elias ryhtyi jynssäämään uusien reseptikokeilujen jäljiltä äärettömän kakkaista keittiötiskiä hohtavaksi.

Hinkkaussession jälkeen kotipuhelin taas pirisi. ”Sahlstenilla.” ”Moi muru, mitä sä teet tänään?” ”Töitä, töitä. Ilta on kyllä vapaa. Yö erityisesti.” ”Sä luet mun ajatukset. Käyks jos tuun sinne vaikka joskus kuuden maissa? Pauli on taas vollottanu koko aamun ja yön ja.. Mä en vaan jaksa.” ”Hei ota ihan rauhassa. Muutat tänne sit heti ku vaan pystyt.” ”Luojan kiitos se aika tulee kohta. Mut mä täst nyt lähen kauppaan. Nähdään iltapäivällä. Pusuja!” 

Vielä muutama kymmentä minuuttia töihin. Ajankuluksi Elias nappasi jääkaapista kylmän huurteisen ja lösähti uudelle vanhalle sohvalleen. Oli saanut pehmounelman kirpparilta vaihdossa vanhaan sohvaan ja vielä parisataa simoleonia päälle! Elias haukotteli ja siemaili olustaan. Kyllä ramaisi. Tänään olisi ekstratärkeä päivä töissä, sillä Elias oli vastuussa tapahtuman onnistumisesta. Hänen olisi valvottava, että kukaan ei polttaisi ruokiaan pohjaan tai likaisi millineliömetriäkään pöytäliinasta. Mikäli kaikki onnistuisi kuin tulisikin onnistua, niin Elias saisi toivomansa tuplaylennyksen ja Hokan Houkutus saisi vihdoin ja viimein puolikkaan Mikaelin-tähden.

Jokaiselle yllätyksenä ruokakriitikot lähtivät dineristä ei-surusuin ja bonuspalkka kilahti Eliaksen tilille. Vaikka yksi kokeista suutuksissaan sylkäisikin kriitikolle tarjottavan hampurilaisen väliin, nirppanokkaiset rillipäät ja Hame-Hilmat pitivät Hokan Houkutuksen tarjonnasta. Eliaskin sai kivasti tippiä, kun osasi maanmainiosti argumentoida, että miksi ravintola ansaitsisi puolikkaan Mikaelin-tähtensä ja miksi vain taulapäitä palkataan tähän loosiin.

Kaiken tapahtuneen kunniaksi tänä viikonloppuna olisi kyllä pidettävä kotibileet! Vähän olutta ja ehkä vähän pilv.. siis kuplapuhallinta! Nyt ei ainakaan ollut rahasta puutetta.

Eliaksen yllätykseksi Piia käveli ravintolan ovilla häntä vastaan. ”Hei, murulainen. Mitäs sä täällä teet?” Elias hymyili ja suukotti nopeasti rakastaan. Piia hymyili: ”Aattelin tulla vähä syömään, kun tiesin, että oot vielä töissä.” Elias naurahti onnesta. ”Pääsin vähän aikasemmin kun luulin. Tänään oli tärkee päivä”, hän selitti innoissaan Piialle. Kertoi vielä yksityiskohtatarkasti päivän kulun ja kaiken mitä oli sanonut korkeaotsaisille ruokakriitikoille.

Eliaksen tyynnyttyä Piia kertoi miehelle, että olisi valmis muuttamaan heti, kunhan vain saisi tavaransa pakattua. Elias riemastui entisestään ja kahmaisi Piian syliinsä lempeään muhinointiin. ”Mä en oo ollu näin onnellinen pitkään aikaan. Mä vaan oon rakastunut suhun niin käsittämättömän paljon”, mies touhotti ja ei antanut Piialle hengitystaukoa suudelmiltaan. Piia hihitti suu supussa (tai hohotukselta se varmaan kuulostaa silloin) Eliaksen söpötyksille. ”Mä rakastan sua enemmän. Kun mä muutan sun luokse.. niin voitais vaikka.. lähtee jonnekin reissuun”, hän jatkoi. ”Niin tosiaan. Tai mitä jos vaikka.. mentäis naimisiin”, Elias kuiskutti.

 

 

Ja taas sitä alkomahoolia! Eikö sen naisen kanssa voi selvin päin sitten olla? No pitäähän mulla nyt kylpyjuomat olla, tsiisus! Joopa joo.

Pariskunta oli ajautunut ruokakauppareissun jälkeen Eliaksen kämpille. Tulevaisuudessa se olisi myös Piian koti. Viisi minuuttia romantiikkaleffaa katseltuaan Piia ja Elias heittivät vaatteet nurkkaan ja lempivät toisiaan sydämiensä kyllyydestä. Ettei kohtaus menisi liian ällösöpöilyksi, niin ”rakastan sinua” ja ”olet kauniimpi kuin Megan Fox” repliikit voidaan jättää suosiolla pois. Tunnin lääppimiskohtauksen jälkeen Elias irtaantui alastomasta Piiasta. ”Mun pitäis varmaan mennä kylpyyn. Tuli hikoiltua niin helvetisti töissä”, mies huokaisi ja laski kätensä Piian terhakkaista rinnoista. Piia hymähti: ”Joo, mun pitäis mennä varmaan vessanpöntölle. Tuntuu, et perästä tulee kohta sellasta törkyä, että.. Ois pitäny sittenki ottaa niille sipseille laktoositon kermaviili.”

Elias vetäytyi kuplien keskelle kaikessa rauhassa, vaikkakin Piia väänsi torttua vieressä. Niin karua kuin se olikin, Piia näytti ihanalta siinä maailman luonnollisimmassa kyykkyasennossa. Tällaista olen kaivannut koko elämäni. Lämmintä kylpyä ja vaimoa vierelle lakanoita (ja vessanpyttyä) lämmittämään. Elias upottautui entistä syvemmälle vaahtomereen. Tähän vielä mukaan pieni lapsi iltasatua itkemään ja koira pihamaalle haukkumaan. Silloin voisin vannoa olevani maailman onnellisin mies. Hänen ruumiinsa vetäytyi kylpyammeen syövereihin ja korvat upposivat vedenpinnan alle. Olutpullo käteen ja hyvä leffa töllössä. Vaimo toisessa kainalossa ja ipana toisessa. Koira makaisi kintuissa. Voi kuinka mieltä lämmittää. Elias imeytyi ammeen pohjaan kuin olisi transsissa. Voisin pitää vapaapäiviä ja Piia kävisi unelmiensa töissä. Hakisimme yhdessä lapsen suurella perheautolla päiväkodista ja.. Elias pomppasi ammeen pohjasta kuin raketti. ”SE PAULI!”

Pikku-Pauli oli nätisti vain ollut tekemässä hiekkakakkuja tarhan pihalla. Elias oli napannut poikaa käsivarresta ja kiikuttanut äkkiä kotiinsa. Mailalle hän oli selittänyt tarinan isä-poika-päivästä Outolaaksossa. Onneksi Paulia ei ollut vielä opetettu puhetaitoiseksi, joten lahjontaan ei tarvinnut turvautua hänen kohdallaan.

Kotiin päästyään Elias vetäytyi vällyjen väliin Piian seuraksi. ”Sovitaanko, että mä haen sitten meijän lapset päikkäristä, mikäli sellasia pikku mukeloita meille tulee?” nainen naureskeli Eliaksen toilailuille. ”Sovitaan vaan. Mut kai sä tiiät, että niitä pikku mukeloita pitäis ensin yrittää tehdäkin?” Elias kuiskasi ja vieritti itsensä naisensa päälle.

Aamutuimaan Elias lähti töihin ja jätti sekopäisen Piian heilumaan kotosalle. Hormonit näemmä hyrräsivät vähän liikaakin Piian pääkopassa ja nainen antoi rakastetulleen mielenkiintoiset hyvästit. Hän kuitenkin haihtui ikkunasta, kun Elias avasi portin kimppakyydin karautettua pihan edustalle. ”Hyvää työpäivää, kulta!” kuului huuto keittiön ikkunasta. Elias katsahti ääntä kohti ja siellähän se Piia hymyili kannut liimattuina ikkunassa.

 

Töistä palattuaan Elias alkoi jo suunnitella tämän illan ”rave”-partyja. Kutsulistalla oli koko Sunset Valley ja talo tarjosi kaiken juomat mukaan lukien. Muutamia rimpautuksia tuli Eliaksen puhelimeen taholta sekä toiselta. Milloin kysyttiin osoitetta, toisinaan taas majapaikkaa. Välillä Elias sai kertoa koko pääasiallisen vieraslistan. ”Ettei vain se naapurin Teppo saapuisi samoihin kekkereihin”. Vielä pitäisi vain nyysiä jostakin kuplabaari ja hyviä levyjä.

Iltakuuteen mennessä Elias oli saanut siivottua koko huushollin kirkkaan puhtaaksi. Isä oli aina opettanut, että erityisten vieraiden aikaan täytyi olla erityisen siistiä. Siitä Elias oli pitänyt kiinni. Hänen juhliaan ei kukaan ainakaan puhtauden osalta sättisi. Vielä olisi käytävä kaupungintalolla asioimassa.  Elias oli luvannut toimittavansa Piian ja Paulin eropapereita, sillä Pauli oli keksinyt parisuhdeterapian juuri papereiden viimeisen toimittamispäivän kohdalle.

Elias tunnollisesti kuljetti paperit kaupungintalon postiluukkuun ja oli jo kiiruhtamassa kotiinsa, kunnes Maila tuuppasi häntä olkapäähän. ”Moi, Elias!” nainen huikkasi ja halasi ystävällisessä mielessä(?) eksäänsä. Elias tervehti ja vastasi mielellään halaukseen, sillä ei hänellä ollut ystävänä mitään Mailaa vastaan. ”Ooksä alkanu politikoks, meinaan ei sua täällä aikasemmin oo näkyny?” nainen vitsaili omaan tyyliinsä. ”Ei mitään sellasta. Kävin vaan kiikuttamassa vähän asiapapereita. Mulla on muuten tänään pirskeet himassa. Tule piipahtamaan, jos ehdit!” Elias myhäili ja katseli elokuvateatterin taakse laskevaa aurinkoa. Hän tiesi olevansa hitusen myöhässä. ”Ai jaa. No pitää tulla. En ookaan juonu sitten Paulin syntymän”, Maila sanoi ja vaikutti innostuneelta. He hyvästelivät toisensa ja kiiruhtivat omille teilleen. Eliaksen täytyi vielä valmistaa bravuuri-muffinejaan vieraille!

 

 

Onneksi Elias pysyi aikataulussaan ja Aapolat saivat raahattua kuplabaarinkin juhliin mukaan. Vieraita pamahti paikalla varmaan oikeasti koko Sunset Valleyn verran ja ylimääräiset häiriköt (eli ne, jotka tukkivat ilkeästi oven) jouduttiin passittamaan takaisin kotikonnuilleen. Sukulaisetkin löysivät reittinsä Eliaksen lukaaliin ja kuplabaari ja stereot pääsivät käyttöön saman tien. Elias yritti parhaansa mukaan jutustella vieraidensa kanssa, ettei kukaan olisi jäänyt näistä bileistä kylmäksi.

Juotavaa ja syötävää riitti ja suurimmilta konflikteilta vältyttiin yllättävän hyvin. Meteli oli mieletön, mutta onneksi seinänaapureita ei ollut ja lähinaapurissa asuvat Aapolat olivat itsekin rytinässä mukana. Eliakselta herui jopa hieman aikaa Piialle, joka yritti vältellä bilehirmu Alfredin flirttivitsejä.

Juhlat eivät jääneet mitään vaille. Oli vanhusta ja vampyyriä ja kaiken maailman hillujaa. Pikkuhiljaa porukka alkoi kuitenkin horjua ulko-ovea kohti ja Elias sai sammuttaa UV-valot tältä illalta. ”Oli toosi mageet bailut, kamu. Tulkaa nyt Piian kanssa jatkoille meille! Marskullakaan ei oo huomenna duunia nii tytötki voi rauhassa jutella yömyöhälle”, Jeremia hölötti ja ei lopettanut ennen kuin Mariana raahasi miehensä kotia kohti. Muutkin kiittelivät hyvistä tarjoiluista ja musiikista. Kaikki meni niin kuin pitkin, ellei paremmin. What a success!

Eliaksen omat jatkot jatkuivat kyllä vielä aamuun asti. Piiakin vain veti unta kaaliin sängyssä, kun Elias halusi jatkaa Laukkaavien Laamojen ja Outolaakson Otusten karsintapelin katsomista. Siniset sienitapetitkin alkoivat helottaa nousevan auringon valossa ja Eliaksen silmäluometkin alkoivat lurpattaa, kun mies tajusi, että mitä kello oli. Unenpöpperössä hän sai kuitenkin kuningasidean. Mitä jos kävis ottamassa tatskan takasin? Palovammatkaan ei enää näy missään.

 

Piiahan se ei oikeastaan koko musteläntistä tykännyt, joten Elias tarjoutui hieromaan naistaan tämän mielen parantamiseksi. ”Mulla on ihan käsittämättömän omituinen olo koko ajan. Oonkohan mä tulossa kipeeks?” Piia vaikersi ja taputteli päätään. ”Voi olla. Onhan sitä nyt liikkeellä. Haluutsä jäädä tänne vai?” Elias tiedusteli huolestunutta esittäen. Miehen mielestä sairastuminen oli varsin normaalia, joten huolestuneisuus tuli vain kohteliaisuudesta. ”Mä taidan mennä kotiin. On paljon pakattavaa ja haluun tänne mahdollisimman pian”, nainen sanoi ja kääntyi halaamaan Eliasta.

 

 

Aamuinen Sunset Valley oikein hehkui autuuttaan. Linnut lirkettivät ja vieno sumu oli levinnyt vuorille. Elias haisteli aamutuulta ja henkäisi syvään. Piia ajoi uudelle työpaikalleen ja Elias vilkutti hänen peräänsä. Samassa naapurin Jeremia pelmahti paikalle ja tarttui kaveriaan olkapäästä. ”Mitäs sanoisit jos lähettäs aamupalalle?” hän sanoi ja katsoi Eliasta kysyvästi. ”Joo”, mies myhäili ja sanoi vielä vaihtavansa siistimmät kuteet niskaan.

Perinteisen diner-aamupalan sijasta pojat lähtivät odottamaan Herkkunärpin Kahvilan avautumista. ”Kuule täältä saat parempaa dim sumia kuin mistään muualta, heh!” Jeremia hohotteli ja hieroi vatsaansa. Eliaksella jostain syystä liikkui mielessä vain tupakka Jeremiaan kertoessa ruokakokemuksiaan ympäri Sunset Valley’ä. 

Kerrankin menevät hienoon ravintolaan ja Elias ottaa hotdogin. Taputtelee vielä siinä innoissaan niin. Noh, makunsa kullakin. Jeremialle maistui sen sijaan dim sum. ”Shä ooth jodenki hiljane dänää, äijä. Älä shano ed, gulp, Piia on taas keksiny jotain sun pään menoks”, Jeremia kyseli ruokaansa ahmien. Elias raaputteli päätään. ”No oikeestaan Piia on mun päässä koko ajan.”

”Jaaha”, Jeremia sanoi ja tunki ruokaa suuhunsa. ”Idshe ashiasha ma aion koshia Phiiaa huomenna”, Elias sönkötti hodarinsa takaa. ”Ai mitä että?” Jeremia katsoi kaveriaan hölmistyneenä. Elias nielaisi ja toisti: ”Mä aion kosia Piiaa huomenna.” Jeremia pinkaisi ylös tuolista ja taputteli ystäväänsä selkään. ”Voi vitsi äijä. Kohta se on teilläkin muksu ja kaikkea!” ”Ai miten niin meilläkin?” ”Jaa, joo. Unohin kertoo, et Mariana on paksuna. Musta tulee isä!” Miehet sitten skoolasivat baaritiskillä ja juttelivat tulevaisuudesta.

Kotiin hurautettuaan Elias sai lähestulkoon heti puhelun. Piia, tai oikeastaan hänen siskonsa nimeltä Piia (parenting level: 99), oli järjestämässä täksi illaksi pieniä pippaloita, johon tietysti myös lankomies oli kutsuttava. Eliakselle juhlat passasivat hyvin ja koko ilta olisi kuuleman mukaan täynnä yllätyksiä. Puhelimessa Piia (siis Eliaksen Piia) kuulosti hieman väsähtäneeltä. Elias tietysti tiedusteli naisensa vointia, mutta ei saanut oikein mitään irti. Molemmat kuitenkin odottivat iltaa ja toistensa näkemistä innolla.

”Ei perhana, vieläkö mulle tulee näitä kapisia finnejä?”, Elias manaili peilin ääressä. Onneksi se ”finni” paljastuikin vain makkaran palaseksi ja mies sai huokaista helpotuksesta. Minne tahansa menikin, halusi Elias näyttää aina tavallista komeammalta. Varsinkin kun hän oli viime aikoina alkanut käyttäytymään asiallisesti, eikä baari-illatkaan olleet enää perinteisiä örvellyskeikkoja.

Elias puki pukukoodin mukaisesti juhlavaatteensa ylleen ja nappasi auton avaimet kouraansa. Yhden savukkeenkin otti povitaskuun, mikäli epämiellyttäviltä konflikteilta ei vältyttäisi. Ties vaikka se Pauli keksisi jotain ilkeää!

Eikä Pussy The Pusukalaakaan voinut jättää ruokkimatta. Poika(?) oli ollut vähän huonolla hoidolla, kun Eliaksen kaikki aika oli kulunut kodin ulkopuolella. Onneksi Pussy oli mielissään ruuan tupla-annoksesta.

Aurinko oli juuri laskemassa ja Elias näytti olevan mainiosti aikataulussa. Olisko pitänyt viedä joku viinipullo viemisiks? Mies tuumi, mutta päätti, että nyt saisi vain juhlavieras itsessään kelvata. 

 

”Mmh, noh heipä vain. Kulta?” Piia sanoi hellävaraisesti ja yritti pitää hymyä yllä. Elias katsoi ensin Piiaa siltä varalta, että jos hän olisikin ollut siskonsa ja sitten naisen vatsaa. Kyllä Elias vauvamahan tunnisti (ja äitiysvaatteet auttoivat asiassa). Tällä kertaa mies ei vain tiennyt, että mitä sanoisi. Mailan kohdalla kaikki oli tullut ulos suoraan sydämestä, mutta nyt Elias seisoi vaitonaisena rakkaansa edessä. Piia odotteli jonkin näköistä vastausta, mutta Eliaksen vain hojottaessa paikallaan Piia tökkäisi tätä vatsaan ja tivasi: ”No sano nyt ainakin ’hei’.” Elias vain tuijotti. Loppujen lopuksi hän sai kohotettua hieman kättään ja vinkaistua: ”Aika iso.” Onneksi Piia ei ottanut repliikkiä loukkauksensa, vaan oli hyvillään edes jonkinlaisesta vastauksesta. Nainen kurottautui Eliaksen huulia kohti, mutta vaistomaisesti mies perääntyi. ”Mul.. tuli työkeissi sinne.. No kyl sä muistat”, Elias sanoi ja peruutti tiensä ulos ovesta.

Onneksi tuli otettua se hätäspaddu mukaan, sillä nyt oli syytä päästää pitkät sauhut. Ei helkkari. Ei helkkarin helkkari. Mun piti järkätä meille häät, eikä mitään hiton ristiäisiä. Elias puhalteli savua pikavauhtia ja vilkuili hätäisesti taakseen. Tällä kertaa mä oon ihan ite vastuussa Piian kanssa. Ei oo ketään ketä syyttää. Miks näissä asioissa pitää niin kiireillä? O-ou. Jälleen avioton ipana tulossa. Tästä ei hyvää seuraisi, varsinkaan kun juhlien vieraslistalla oli Räps-lehden juorupalstan toimittajia.

Kaikkien mahdollisien tunteiden vallassa Elias harppoi puutarhaflamingon luokse ja potkaisi mokoman kumoon. Elias hieroi kasvojaan kämmenillään. Onko tää todellista?  Ei ole. Tämä on Sims. Naama umpeen! Onneksi Piia (tai juorujenhimoiset toimittajat) ei nähnyt kihlattunsa sekoilemista etupihalla. Elias sai riuhtoutua ylhäisessä yksinäisyydessään flamingojen kanssa.

Kun Elias oli todennut flamingon tarpeeksi kuolleeksi, hän lähti kohti parkkeerattua autoaan. ”Perkele!”, mies huusi, kun tajusi satuttaneen jalkansa tappelussa muovikappaleen kanssa. Piiakin huomasi urhonsa lähdön ja ilmeestä päätellen ei uskonut rakkaansa palaavan ainakaan vähään aikaan. Masentuisiko Elias taas ja imeytyisi maansyövereihin ennemmin kuin puhuisi vauva-asiat selväksi Piian kanssa?

Sinä yönä Elias ui rannasta kauemmaksi kuin koskaan aikaisemmin. Ei hän toki ollut aikeissa hukuttaa itseään, mutta halusi näännyttää ruumiinsa kunnon uintitreenillä ennen nukkumaan menoa. Pienenä pisteensä rannalla oli myös räpiköimässä vanha kunnon Saska. Oli Sunset Valley Timesin mukaan menettänyt Konstan Kievarin osakkeensa. Siispä Saska oli tällä rannalla se, joka yritti hukuttaa itsensä. Pullero ei valitettavasti kehdannut toteuttaa suunnitelmiaan, koska vesi oli liian kylmää.

Uinnin jälkeen Elias heittäytyi lakanoihinsa ja simahti heti. Kuka nyt toiseen kertaan jaksaisi puida isyysasiat, kun kyrpäotsailuun se oli viime kerrallakin johtanut. Nyt täytyisi ajatella järjellä ja kaikkien parasta.

 

 

PARIN PÄIVÄN KULUTTUA

 

Elias tuskaili kesähelteessä. Auto oli seisonut monta päivää auringossa käyttämättömänä ja automaattinen ilmastointikaan ei tuntunut toimivan. Tänään olisi kuitenkin hyvä päivä. Tai niin Elias ainakin oli päättänyt. Hän taputteli rattia radion tahdissa ja kaasutteli kohti keskustaa.

Ruokakauppa oli ihkaensimmäinen kohde, sillä Eliaksen oli napattava hieman välipalaa. Aikoihan hän viettää muutamisen tuntia puistossa. Hän osti hedelmien lisäksi kaupasta muutaman ilotulitteen ja uuden t-paidan. Ovelle tullessaan hän huomasi ovenpielessä seisoskelevan pikkutytön. Tuolla tavallako vanhemmat nykyään pukevat penskansa? Elias tuumaili ja tyrkkäsi tytölle kymmenen simoleonia kouraan. ”Osta itelles jotain kivaa”, Elias kuiskasi hymyillen ja kiiruhti kauppaan. Tyttö ihmetteli tapahtumaa, heitti setelin roskikseen, nappasi Gucci-merkkisen reppunsa penkiltä ja kiiruhti sähköllä toimivalle pyörälleen.

 

 

Elias näpytteli simternetin osoitekenttään jalokiviset.sim ja eteen ponnahti valtava valikoima erilaisia kaulakoruja, rannekelloja ja ennen kaikkea sormuksia. Elias ei tiennyt, että millainen kivi olisi erityisesti Piian mieleen, mutta uskoi naisen olevan tyytyväinen siihen, mitä Elias eteen toi. Valittavissa oli niin paljon kaikkea eriväristä, erimallista, erihintaista ja kokokin olisi vielä tiedettävä! Hinnatkin olivat niin pöyristyttävät, että taju oli karata pääkopasta. ”Mitä vain Piian vuoksi”, Elias kuiski itsekseen.

Elias oli selaillut monet sivut läpi, eikä sopivaa timanttia tuntunut löytyvän. Luometkin lurpattivat väsymyksestä. Yhtäkkiä Eliaksen silmät ponnahtivat auki, kun hän löysi juuri sellaisen sormuksen, jonka uskoi Piialle olevan mieliksi. Rinkula oli noudettava suoraan liikkeestä ja lähin Jalokiviset oli Bridgeportissa. Elias huokaisi ja raaputti päätään. ”Tästä tulee pitkä yö.”

 

 

Sormus tuli hankittua, eikä tullissakaan ollut mitään ongelmia. Turvatoimia oli lisätty lisääntyneen rikollisuuden vuoksi, eikä mistään kaupungista päässyt ulos ilman auton sisällön skannaamista ja tullimaksua. Elias ehti juuri sopivasti aamupäiväksi takaisin Sunset Valley’n ennen töiden alkua. Mies ei edes rohjennut mennä nukkumaan, vaan päätti vetää päivän läpi uuden espressokoneen voimin. Hän kävi jopa aamulenkillä kaupungin läpi. Lenkki ei osoittautunut turhaksi, kun Elias huomasi Keskuspuistossa käynnistyneen kesäriehan. Myös hodarikojun luota löytyi jotain mykistävää, nimittäin Saska-serkku.

Elias hiiviskeli kojulle naureskellen. ”Kappas kappas. Kievarin ’omistaja’ on löytäny uuden duunin. Heitäppä serkkupoika yks hodari”, hän ei voinut olla piikittelemättä Saskalle. ”Heko heko, Hermanni. Mä kuule MYIN sen osakkeen pois ihan vapaaehtoisesti”, Saska sanoi otsa kurtussa. Elias otti hodarinsa, eikä viitsinyt kiusata itsemurhan partaalla ollutta serkkua enempää.

 

 

Pian kotiin palattuaan Elias sai tekstiviestin, ettei häntä tarvittaisikaan töissä tänään. Niinpä mies päätti tehdä jotain itsensä ja perheensä hyväksi ja pistäytyi Ruposilla.

Heti häntä vastassa oli Piian sisko vastassa pieni tyttölapsi sylissään. ”Voi miten nää syntyykään maailmaan niin nopeesti. Mähän vasta pari päivää sitten kävin täällä”, Elias hämmästeli ja tuuditti pienoista sylissään. Pauli keikaili taustalla kateudesta vihreänä, sillä hänellä ja Piialla ei ollut lainkaan ipanoita.

”Onneksi olkoon, lanko!” Piia (siis se toinen) onnitteli Eliasta. Liekkö nainen itsekin raskaana, vai pyöristynyt teiniajoista. ”Eh, joo. Kiitos. Kai tää nyt sitten on jonkinlainen siunaus munkin elämää”, Elias takelteli puheessaan ja katseli lapsensa tähtisilmiä. Piiakin hymyili. ”Sun on syytä olla onnellinen. Mun sisko rakastaa sua ja Enniä enemmän, kuin mitään tai ketään muuta”, hän sanoi ja silitti lapsen päätä. ”Enni”, Elias maisteli nimeä suussaan. Se oli juuri sopivan hyvä nimi (ainakin siihen nähden, että aikaisemmin on tullut automaatti-niminä Kyllikkiä, Briittaa ja Immoa). ”Ja mä rakastan mun naista ja meidän lasta”, Elias kuiskasi.

Toinen Piia kiiruhti yläkerrasta kuultuaan Eliaksen äänen eteisaulassa. ”Rakastatko sä todella?” nainen sanoi ja katsoi Eliasta suoraan silmiin. Elias vain tuijotti entisestään kaunistunutta Piiaa monttu auki. ”Rakastan ehdottomasti”, mies sanoi ja antoi lapsen Piia kakkoselle. Elias tarttui naistaan käsistä ja otti vilpittömimmän anteeksipyyntöilmeensä kasvoilleen: ”Mä oon pahoillani, että mä lähdin sillä tavalla. Sä kyllä tiedät mun taustat ja myös sen, ettei tää oo mulle niin helppoa. Mut nyt mä aion kantaa vastuun ja huolehdin susta ja lapsesta ikuisesti.”

Piia viittoi Piiaa lähtemään toiseen huoneeseen ja liimautui Eliakseen kiinni. ”Mä annan kaiken sulle anteeks. Ja kiitos”, Piia kuiskutti Eliaksen korvaan hellästi. Mies hymyili ja rutisti rakastaan lujaa. ”En päästä susta ikinä irti.”

Valitettavasti Elias joutui purkamaan lupauksensa, kun Piian oli lähdettävä töihin. Elias suukotti naistaan ja lastaan ja poistui itsekin paikalta. Nyt oli kaikki hyvin. Vielä täytyisi saada yksi asia onnistumaan.

 

 

Yllätysvalmistelut Elias aloitti illantuntumassa kirjoittamalla kauniin värssyn rakastetulleen. Voi kun Piia suostuisi. Voiko hän olla suostumatta? Elias alkoi pohtia kaikkia syitä maan ja taivaan väliltä, että miksi Piia torjuisi kosinnan. Rakkauskirjeeseen Elias raapusti päivämäärän ja kellonajan, kun hänen unelmiensa prinssi tulisi noutamaan prinsessaansa. Kuinka siirappiselta se kuulostikaan, halusi Elias kaiken olevan ihanaa ja täydellistä. 

 

 

Elias sai toimitettua kirjeensä Piian postilaatikkoon ja alkoi itse valmistautua elämänsä iltaan. Piiahan voisi muuttaa hänen luokseen virallisesti jo tänään, mikäli suostuisi kosintaan.

Mies hyppäsi audinsa kyytiin ja haki Piian sovittuun kellon aikaan. Piia ei ollut tajunnut, että nyt olisi pitänyt olla melkein häämekko päällä, kunnes Elias nousi hänet hienossa puvussa talon edestä. ”Hei oisit oikeesti sanonu siinä lapussa, että mennään johonkin hienoon ravintolaan. Mähän näytän ihan..” ”Maailman kauneimmalta”, Elias lisäsi hymyillen ja hipaisi Piian olkapäätä. 

Kaikki ei mennyt kuten elokuvissa, vaan kuten simssissä on tapana. Kaatosade yllätti Eliaksen ja Piian romanttisen hetken ja pari kastui litimäräksi. H-hetkellä Piia oli vielä menossa mereen uimaan, mutta Elias pysäytti naisensa. Hän kiepsautti kätensä Piian ympärille ja veti lähelleen. ”Tää sade ei kuulunu alun perin suunnitelmaan, mutta mä en aio vetää tätä palleja kiristävää pukua enää päälle”, Elias naurahti ja katseli jalkoihinsa. Piiallekin alkoi valjeta, että ravintolaan ei oltu menossa, vaan pingviinipuvulla oli täysin eri merkitys.

Elias ei voinut olla nauramatta tilanteelle. Heidän oli pitänyt viettää romanttinen ilta nuotion ääressä meren ryskettä seuraten. Ilotulitteetkin oli ostettu ja sormus pyöri taskussa. Vesi valui pitkin molempien vaatteita, kun Elias avasi suunsa: ”Piia rakas. Tässä on ollut vähän kaikkea meidän matkan varrella ja välillä on tehny mieli tehdä se ratkaiseva u-käännös. Mutta mä en haluu enää ikinä entiseen, sillä tää hetki on lähes täydellinen. Joten ihana Piia: tuletko vaimokseni?” Piian polvet tutisivat, ehkä sateen aiheuttamasta kylmyydestä tai sitten jännityksestä. Hän nyökkäsi ja sanoi vielä varmistukseksi: ”Enemmän kuin mitään muuta.”

Tii tii tidii, tii tii TIDII! Tuore pariskunta ei voinut olla vielä lähtemättä paikalta, ennen kuin Elias oli saanut toteutettua ”hienon” rakettishownsa. Maanmainio esityis keskittyi lähinnä Eliaksen ärräpäihin, kun mokoma sytytyslanka ei halunnut syttyä. Lopuksi Elias sitten potkaisi litimärän raketinpaskan kuohuavan meren sekaan ja kohotti hymyillen olkapäitään Piialle.

Kaikesta huolimatta Piia katseli haltioissaan miehensä säätöä. Ja vesi vain virtasi pitkin tuoreen vaimon ihoa. Elias kiiruhti pois aalloista ja nappasi Piian käsivarsilleen. ”Eiköhän mennä kotiin, rouva Sahlsten”, Elias nauroi ja vei naurussa kihertelevän Piian autoon.

 

 

Pari vaihtoi kuivat vaatteet päällensä ja istuutuivat sohvalle. Elias suukotti hellästi vaimoaan ja onni paistoi molempien kasvoilta. Tähän kaikki se itku ja potku olivat kiteytyneet. Tähän hetkeen kaikki tapahtumat tiivistyivät. Heidän suhteensa tuskin olisi samanlainen ilman alkutaipaleen skandaaleita. Elias kuiskasi Piian korvaan: ”Kai sä nyt ymmärrät, että sä et ikinä pääse täältä talosta pois?” Piia nauroi ja suuteli Eliasta. ”Mä en lähde mihinkään niin pitkään, kun sä oot samassa tilassa”, nainen mutisi ja nousi ylös sohvalta. Hän viittoi Eliasta makuuhuoneen suuntaan. Eikä Eliaksella ollut mitään sitä vastaan.

Ennen lemmenyötä Elias peitteli lapsensa. Enni jokelteli pöntön näköiselle isukilleen. ”Mun Enni. Nuku hyvin.”

 

Olenko ainoa, jonka mielestä loppupuolisko oli jotenkin kökkö? Siihen varmaankin syynä se, että alku on kirjoitettu yöllä ja loppupää keskellä kirkasta aamua. Sanasuonet eivät oikein syki tehokkaimmillaan auringonvalossa, joten TULKOON PIMEYS! Harmikseni kirjoitin myös kosimiskohdan todella huonosti, joten aamukirjoitukset saavat jäädä unholaan.

Yritän tässä nyt lyhentää näiden alku ja lopputekstien pituutta, joten jättäkäämme turhat turinat tähän.

Ai niin! Seuraavan osan julkaisuun saatta hurahtaa tovi, sillä Yliopisto-lisäri paukahti juuri postilaatikkoon! Pahoittelen, mutta olen ihan sekaisin ja haluan päästä jo pelaamaan.

Ja sitä vielä, että seuraava osa tulee olemaan lyhykäinen, koska siinä vain päivitellään elämää Sahlstenin pikku huushollissa. Mutta sitten räjähtää! Tai ei nyt oikeastaan. Katsotaan!

Nyt kiitän ja kuittaan!