Perinteiseen pelaamis- ja kirjoitustapaani nähden nopeasti valmistunut osa 5, nyt, täällä, tänään. Otin kuvia tosiaan hirmuisen läjän suhtkoht nopeasti ja tekstikin syntyi hyvään tahtiin. Toivottavasti kiirehtiminen ei näy tekstin ja juonen laadussa? Eihän? 

Eiköhän se riitä alkurupatteluksi, annetaan nyt palaa.

 

Aamu oli sarastamassa aution Riverview'n ylle. Aurinko nousi hiljalleen taivaanrannasta ja viileä tuuli puhalsi hiljalleen puita. Lämpötila oli käynyt yöllä pakkasen puolella, nurmikko peittyi valkoiseen kuuraan. Postipojatkin vetelivät jo paksumpaa vaatetusta päälle, sillä koko kaupungille oli selvää, että talvi oli tulossa.

Sahlstenissa oltiin jo hereillä. Piia oli keittelemässä kahvia, kun miehensä kömpi ylös punkasta. Elias hieroi kasvojaan ja sanoi hiljaa: "Huomenta muru." Hän antoi Piialle herkän suukon poskelle ja jatkoi: "Pitäis varmaan ostaa uus patja.. Tai vaikka koko sänky. Mun selkä on nyt ollu niin pitkään kipee, että..." Piia hymyili ja tiesi kyllä mitä ukkonsa oli vailla. "Tääl alkaa olee vähä vilponen. Kannattas varmaan tsekata, että kaikki lämmitystsydeemit on kunnossa", hän sanoi hieroessaan ja katsoi Eliasta kysyvästi.

Elias pyörähti ympäri: "Juu, niin pitää. Mut moneks sä meet töihin? Mä vaan ajattelin niitä rokotteita, kun nyt on tautii liikkeellä." "Ai joo, katotaanks ne vaikka huomenna, koska mulla alkaa kaheksalta duuni. Tai voithan sä viedä Ennin jo nyt. Eiköhän sen parikyt minsaa saa vapaaks tunnilta", Piia vastasi ja katseli kelloa. Elias suuntasi katseen huuruiseen ikkunaan. "Vieläkö sä meinaat mennä pyörällä? Mä voin kyl heittää--" "Ei, ei. Mä oikeesti nautin, kun saa vähä aamusta hyötyliikuntaa", Piia virkkoi ja kipitti vessaan.

Halloweenistä oli jäänyt mukavasti kurpitsaa yli, joten aikansa kuluksi Elias heitti kurpitsapiirakan uuniin. Ennikin saapui alakertaan hyvän tuoksun johdattelemana. "No huomenta. Mä tein just piirakkaa", Elias sanoi lempeästi hymyillen ja pörrötti tytön hiuksia. "Saanks mäki?" Enni kysyi innoissaan. "Totta kai. Mut... Sunhan pitäis olla koulussa! Enni!" Elias murahti ja osoitti kelloa. Enni vilkuili varpaitaan ja sanoi hiljaa: "Herätyskello ei toiminu." Isänsä huokaisi syvään. Hän ryntäsi makuuhuoneeseen pistämään vaatetta päälle.

Hetkisen kuluttua Elias ampaisi ovesta ulos ja lykkäsi koulurepun Ennin syliin. "Kamat kasaan ja vähä äkkiä. Nyt kyl jää piirakat syömättä."

Elias ja Enni juoksivat rankkasateessa autolle ja lähtivät oikopäätä kohti koulukeskusta. "Onks nyt varmasti kaikki mukana?" Elias varmisti tiukasti tyttäreltään. Lapsi nyökkäsi vaisusti. Parin minuutin hiljaisuuden jälkeen Enni sanoi jotain: "Iskä rakastatko sä mua?" Elias katsoi tytärtään ensin hieman hämmentyneenä, mutta sitten oikeastaan hämmennys muuttui huvitukseksi. "No tietysti, hupsu. Iskä vaan ei jaksais tällasta kiirettä aamulla. Ja sä tiedät kyllä että pitää olla tarkkana herätysten kanssa", hän naurahti ja taputti Ennin olkapäätä. Tytönkin mielentila hiukan koheni.

Koulun parkkipaikalla Enni hyppäsi ripeästi kyydistä sateenvarjon ja koulureppunsa kanssa ja pinkoi sisälle rakennukseen. Ennen kuin Elias kaahasi kohti työpaikkaansa, vilkutti hän vielä tyttärensä perään lämpimän hymyn kera.

 

Iltapäivällä Piia lueskeli kotimatkalla ostamaansa kirjaa. Oopuksen nimi oli Kalavala ja se kertoi takakannen mukaan mytologisista hahmoista ja kummallisista tapahtumista. Kirja oli saanut SimCityn kirjallisuuskomitealta todella hyvät arvostelut, mutta Piia näki siinä vain pervoja vanhoja ukkoja ja puutteessa olevia epätoivoisia tytönheitukoita.

Nainen oli huomannut, ettei nauttinut edes romanttisista romaaneista kuten ennen. Joka ikinen päivä katsoessaan itseään peilistä, hän näki vain vahvat silmärypyt ja rupsahtaneen ruumiin. Kaiken ekstemporepaskan tekeminen tuntui jo liian myöhäiseltä. Piia tunsi itsensä vanhaksi. Vaikka Elias oli todella nuorekas ja komeimpia Piian näkemiä miehiä, ei tämä auttanut naisen tuntemuksiin itseään tai elämäänsä kohtaan. Kumpikaan heistä ei halunnut myöntää sitä, mutta pusuttelua ja halailua kiihkeämmät tunteidenosoitukset olivat kuihtuneet miltei olemattomiin. Enkö minä enää riitä hänelle? Piia usein tuumi, mutta sitten tuli siihen tulokseen, että jos Elias haluaisi seuraa jostakin muualta, olisi hän sitä jo hommannut.

Nainen oivalsi, että se ei ollut Elias, jonka pitäisi muuttua, vaan hän itse. 

Siinä samassa, kun Enni pelmahti sisälle, alkoi Piian puhelin piristä. Hän halasi lastaan tervehdykseksi ja siirtyi takavasemmalle jutustelemaan. "No hei." "Moi kulta. Ootsä kotona jo?" Soittaja oli tietenkin Elias. "Oon oon. Ennikin tuli just koulusta. Laitetaan varmaan tyttöporukalla ruoka uuniin." "NO EN VARMAA LAITA!" "Hys, hys. Niin, että millos sä olet tulossa kotiin?" "Mä itseasias pääsin just töistä, mut mä sovin työkaverin kans tapaamisen. Tai et me vähäniinku safkaillaan ja jutellaan." "Jaa, okei. No eiköhän me pärjätä."

"Niin et kai tää on iha fine sulle?" Elias sanoi hieman analysoidakseen vaimonsa mielentilaa. "Totta kai. Pitäähän sunkin päästä välillä vähä jonnekin irrottelemaan." "No hyvä. Voi mennä myöhäks, mut kattoo nyt. Tää ainaki vaikutti ihan hauskalta tapaukselta. Rakastan sua." "Mäkin sua. Pidä hauskaa, heippa."

Elias työnsi puhelimensa taskuun ja nojaili ravintolan kulmalla odotellen seuralaistaan. Hänestä tuntui helpottavalta saada uusia hieman vahvempia suhteita kaupungissa. Kenen tahansa kanssa hän oli valmis harjoittamaan small-talkkia, mutta harvan kanssa loppujen lopuksi ystävystyi kunnolla.

Enni toi koulusta mukanaan Martan. Martta oli "hieman" isokokoisempi kuin Enni, johtuen siitä että oli jäänyt muutaman kerran luokalleen. Tytöt kuitenkin viihtyivät koko- ja ikäerosta huolimatta toistensa seurassa ja päättivät tänään tulla katsomaan Ennin kotiin todella pelottavaa kauhuelokuvaa.

"Ahaha, mun isoveikka sano et tää on ihan sika pelottava. Mut mää en kyl pelkää mitää tämmösiä", Martta naureskeli remakasti. Enni ei ollut ennen katsonut kauhuelokuvia, joten hän ei oikein tiennyt mitä odottaa. Niimpä hän vain hymähti vastaukseksi.

Jo mainosten kohdalla Martta oli selittänyt puolet elokuvan juonesta: "Ja sit isoveikka sano et se proffa joutuu sen mutanttileppäkertun raatelemaks! Ahaha, se sano et se on tosi pelottava, mut mua ei pelota." Enni tunsi pulssinsa nousevan. Hän oli juuri kesällä nähnyt leppäkerttuja talon pihalla. Entä jos ne sitten seuraavan kerran tulevatkin mutanttileppiksinä ja kiduttavat koko perheen kuoliaaksi? Hän hivuttautui hieman lähemmäksi Marttaa ja vetäisi henkeä.

 

Eliaksen seuralainen oli löytänyt tiensä tapaamispaikalle. Kirsi Mäntyharju oli asunut Riverview'ssä koko ikänsä ja tunsi jokaisen kaupungin asukkaan. Hän oli tosin juuri valmistunut yliopistosta ja halusi taiteilijaksi. Hokan Houkutuksessa tyttö oli tekemässä töitä vain rahanpuutteessa, mutta oikeastaan hän piti kokkaamisesta, joten osasi siedättää salmonellayhteiskuntaa hieman paremmin. 

"Hah, no sellasii ne Shelleyt on aina ollu. Ihan toivottomii parisuhteidensa kanssa. Mut mites sä? Ootko säki ihan toivoton rakkauselämäs?" Kirsi naureskeli ja katseli Eliasta odottavaisena. Mies raaputti päätään ja hymähti: "Nooh, mä oon onnellisesti ja onnekkaasti naimisissa. Sen statuksen eteen oon saanu kyl tehä aika paljon töitä, mut.. Nyt on kaikki kondiksessa. Ja sitä paitsi..." Elias kaivoi lompakon taskustaan. "On mulla tytärkin, Enni", hän sanoi ja osoitti Ennin tarrakuvaa lompakossaan.

Kunnon ravintola ehti jo mennä kiinni rupatellessa, joten Elias ja Kirsi joutuivat siirtymään yhteiselle työpaikalleen ruokailemaan. Todella fiiniä..

"Miks te muutitte pois? Mä oon kuullu, et Sunset Valley on hieno paikka asuu", Kirsi kysyi. Elias hymähti. "Onhan se, niinku elää nuorena ja vapaana. Mä en tiedäkään mitään parempaa ku Sunset Valleyn biitsit. Mut Piian mielestä tää kaupunki on parempi perhe-elämään keskittymiseen ja töiden tekemiseen. Kai mäkin alan pitää täst kaupungista oikeesti", hän sanoi ja kurvasi Hokan Houkutuksen pihaan.

Kovaan ääneen naureskellen he poistuivat horjuen Hokan Houkutuksesta. Elias oli koko hampurilaisilla röpöstelyn ajan kertonut kaikkia ällistyttävän typeriä kokkien tempauksia, joita hänen työaikanaan oli tapahtunut. Sakki ei todellakaan ollut mitään ammattitaitoista, jonka ansiosta Eliaskin oli ylentynyt melkoisen tiuhaan tahtiin. Tietysti hän myös kertoi tunkeneensa oman kätensä rasvakeittimeen vedonlyönnissä. Kirsi ei voinut olla kikattamatta.

"Mä en tiedä, et pitäiskö mun olla surullinen vai iloinen, että mä tulin tänne töihin", nainen sanoi ja piteli vatsaansa. "Tosiaan jos sulla on jotain muitakin unelmia, ku hallita kebabinsyöntiennätystä työntekijöiden kesken, niin.. sitten kannattaa itkee", Elias vitsaili ja kurkki ympärilleen toisten työntekijöiden varalta. Sitten hän hieman vakavoitui: "Mut ihan totta. Mitä sä meinasit? Siis niinku.. Tunnetuks maalariks tuleminen vie varmaan aikaa."

"Oot oikeessa. Kai se täytyy vaan maalata ja maalata", Kirsi myhäili ja katsoi kelloa. Elias ymmärsi, että Kirsillä olisi varmaan aikainen herätys. "Jooh, mut oli tosi kiva hengata. Nähään sit varmaan töissä huomenna", Elias sanoi pirteästi hymyillen ja oli valmiina kättelemään uutta ystäväänsä. Siinä samassa Kirsi suorastaan hyökkäsi Eliaksen kimppuun halaten tätä ystävällisesti. "Jep. Hyvää yötä, sano terveisii perheelle", hän sanoi hiljaa ja vetäytyi pois miehen sylistä.

"Jeah, moi", Elias sanoi ystävälleen hymyillen ja kääntyi sitten autolleen. Kirsi jäi katselemaan miehen perään ja huokaisi syvään. 

Kello oli jo reilusti yli puolenyön, kun Elias saapui kotiin. Piia oli herännyt ulkoa kuuluviin askeliin ja nousi ylös sängystä. Elias oli saada sydänkohtauksen, kun vaimonsa asteli odottamattomasti aulassa häntä vastaan. "Voi vitsi, muru sä säikytit mut. Mikset sä oo nukkumassa?" Elias sanoi ja suuteli vaimoaan.

"Mä vaan heräsin yhtäkkii. Oliks sulla kivaa?" "Joo, totta kai. Kirsi on ihan tajuttoman mukava! Ja hauska todellaki, heh", Elias selitti suu vaahdossa. Piia naurahti: "No niin, herra naisten naurattaja. Mee sä nyt nukkumaan. Mä käyn nopeesti vessassa." Elias hymyili ja suukotti vaimoaan vielä kerran ennen nukkumaanmenoa. 

Aamulla Enni aloitti kitisemisen: "Äiti! Mitä me tehään tänään? Mä katoin säätiedotteest et tänään tulee lunta! Voitasko mennä johonki tekee lumiukkoja? Tati sano koulussa et se ei pääse mihinkää, eikä Martta, eikä Anita. Anita menee heppaleirille. Äiti pääsisinks mäkin heppaleirille?" "Enkös mä jo sanonut, että meillä ei ole hirveesti varaa sellasiin heppaleireihin. Anitan perheellä on kato vähä eri tilanne kuin meillä", Piia selitti. Oikeastaan heillä olisi ollut tarpeeksi rahaa päästä Enni hevosten pariin, mutta Piia mietti tilannetta sen verran eteenpäin, että ponikeskeisen viikonlopun jälkeen Enni vinkuisi omaa hevosta. Piia viskasi sanomalehden sohvalle ja sanoi sitten Ennille: "Pistähän vaatteet päälle. Tänään on ihan tarpeeks tekemistä."

Eliaskin sai ulostettua itsensä makuuhuoneesta. (Huomaa yhtenevät alusasut, awkward.) Hän iski pusun ikkunasta ulos tiirailevan Piian poskelle ja ryntäsi kahvinkeittimelle. "Nukuitsä hyvin?" mies sanoi ja rysähti tuolille. Piia vain haltioituneena katseli huurteisesta ikkunasta ulos. Hieman viiveellä hän vastasi: "Joo."

Sitten Piiakin istui pöydän ääreen. "Mulla on sitten tänään illalla töitä, että sä saat hoitaa Enniä sen aikaa", Piia sanoi huomautukseksi. "Ää, tota Kirsi itseasias laitto mulle äsken tekstaria ja kysy illalla baariin, sit kun sen vuoro loppuu", Elias älähti. "No kyllä sä nyt hyvänen aika voit töides jälkeen sen pari tuntia olla Ennin kanssa! Mä sen kuitenkin vien tänään vähän kaupungille sillä välin kun sä oot duunissa", vaimonsa naurahti huvittuneena. 

Enni kipitti yläkerrasta suoraan pöytään ja jatkoi ulinaansa: "Mennäänks me kaupungille? Mä haluun sit syömään sinne pizzapaikkaan! Äiti millon lähetään?" Vanhemmat blokkasivat tytön sepustukset täysin ja jatkoivat omiaan. "No sun on sitten parasta tulla suoraan sieltä töistä, koska en mäkään haluu antaa sen Kirsin ootella koko yötä!" Elias murahti. Piia huokaisi dramaattiseen sävyyn: "Hei sä tiedät, että mä en jää sinne notkumaan yhtään ylimäärästä."

"Mut katokin että sä olet täällä, etkä sen Kirsis kanssa. Sä tiedät, että mä en tykkää, et Enni on yksin illalla kotona!", Piia varmisti ja viittasi välillä Enniä, välillä Eliasta. Miehensä hieman tosin kimpaantui Kirsi-kommentista. "Hei hei hei. Se ei oo mikään 'mun Kirsi'. Äläkä ees kuvittele sellasta. Mua vituttaa että sä et luota muhun näköjään paskaakaan. Mä vahdin täällä töiden jälkeen Enniä ja lähden sinne baariin sitten, kun sä tulet, okei?"

"Okei?" Elias varmisti. Piia hieroi käsillään silmiään. "Joo, niinhän me sovittiin alunperin", hän huokaisi hiljaa. Elias löi kätensä yhteen innostuksesta. Vihdoinkin hän pääsisi irrottelemaan. Viime kerrasta olikin jo vähän aikaa.

Piia nousi verkkaisesti ylös. Elias katsoi naisena perään katuvana sanomisiaan. Enni onneksi taitavasti osasi hieman keventää tulenarkaa tilannetta. "Iskä arvaa mitä! Äiti sano et mä ehk pääsen heppaleirille. Siel on aika paljon heppoja. Mun luokkalainen Anitakin on siellä. Anita on rikas, sil on oma heppa jossain landella. Iskä mä pääsen tänään kaupungille!"

Kylpyhuoneessa Elias halusi pahoitella sanojaan. "Mulla ei rakas ollu tarkotus hermostua silleen, mutta sä tiedät, kui ikävä aihe pettäminen on mulle", hän huusi suihkussa mököttävälle Piialle. Tämä ei kuitenkaan reagoinut mitenkään Eliaksen sepustuksiin. Mies vetäisi vessanpöntön ja tuli lähemmäksi suihkua. "Piia hei ihan oikeesti. Ei tehä pikkujutusta mitään isoo!" Sitten Piia tuli suoraan ulos suihkusta ja loi kovan katseen mieheensä. "Kaikki on ihan fine. Älä huoli", hän kuiskasi ja kosketti Eliaksen kasvoja hellästi.

Tunnelmanrikkoja aka kännykkä päätti ilmoittaa olemassaolostaan viestiäänellä. Elias kaivoi härvelin taskustaan ja luki viestin: Pomo sano että illalla voi mennä pitkään, että soittelen sitten siitä baariin menemisestä. -Kirsi Elias oli hieman pahoillaan, mutta ajatteli sitten kääntää tunteensa iloksi. Nyt hänellä ainakin olisi hyvin aikaa olla Ennin kanssa kotona.

"Minkä rotunen sun heppa on?" "Knabstrupinhevonen tietysti! Isä kasvattaa niitä maatilalla." "Joo, mä oon kerran nähny sellasen. Mä en muuten varmaan pääsekään sinne leirille tänään. Meillä on muuta menoo." "No harmi. Kyllä mä olen sitä mieltä, että sä olisit päässyt mun ja Hetan tallijengiin mukaan. Ens kerralla sit, heidå." Öö.. Moi?" Enni laski puhelimen. Mä? Hetan ja Anitan jengiin? Nehän on koulun suosituimmat!? Pakko alkaa opiskelee lisää hepoista! Mikä himputti se Kabsrupin hevonen on? Kuka on Kabsrup? Tyttö mietti kuumeisesti ja lähti äkkiä etsimään äitiään.

Silminnähden väsynyt perhe lähti ajamaan sairaalalle. Elias oli varannut koko poppoolle rokotusajan. Ennille tietenkin kerrottiin vain sen verran, että ennen hupia täytyisi tehdä hieman.. ei niin hauskoja juttuja. Rimpuilu ja kiljuminen alkoi vasta, kun he saapuivat sairaala-asemalle ja etuoveen oli lätätty suuri "Muista talven flunssarokotteet! Nyt -50%" -juliste.

Mutta joukon pahin rimpuilija oli Elias. Hänen piikkikammonsa nousi aivan uudelle tasolle, kun hän huomasi ruiskun koon. Piikkiä ei saatukaan laitettua miehen käsivarteen, joten lääkärit tyytyivät tunkemaan sen Eliaksen päähän.

Vanhemmat olivat sopineet, että ennen Eliaksen töitä hän ottaisi Ennin mukaansa työpaikalleen aterioimaan. Piialla oli nimittäin yllättävä lounastapaaminen ystävänsä Rhodan kanssa. Sen jälkeen äiti tapaisi tyttärensä kirjastolla. 

Piia haki nopeasti autosta takkinsa ja soitti Rhodalle. "Bagley, Rhoda." "Hei, Piia tässä. Pääsin just tuolta sairaalasta. Oletko sä jo kaupungilla?" "No ziisus mä oon vuotellu sua tääl jo ainakin kymmenen minuuttia. Tuu Herkkunärppiin, tääl on niin nätisti kaikki laitettu." Sitten Piia nappasi juuri synnyttäneeltä äidiltä taksin suoraan naaman edestä ja kiiruhti tapaamispaikalle. 

Enni ei ollut aikaisemmin käynyt isänsä työpaikalla. Nyt hän kuitenkin saisi syödä koko nassunsa täyteen rasvaista roskaa. Anitalle ei kyllä saisi kertoa, sillä hän vastusti kaikkea halpaa ja rasvaista. 

Valmiina lampsimaan ravintolaan sisään Piia huomasi ystävänsä terassilla. Hän vilkutti Rhodalle ja nainen kipitti ripeästi ystävänsä luokse. Poskipusut vaihdettuaan he alkoivat keskustella tärkeästä asiasta. "Näätsä noi Helenen uudet kengät?" "Jep, ihan törkeen rumat."

"Mä en ole syönyt koko aamuna mitään! Mun uus dieetti sallii aamulla vaan kahvin", Piia selitti. Rhoda löi kätensä yhteen innostuksesta: "Onkse se Marjo Marjan tehodieetti? Mä kokeilen ihan samaa. Mut tota.. Syödääks ulkona vai sisällä?" "Syödään vaa sisällä, mul on niin kyl--" "Ulkona siis!"

Aluksi naiset juoruilivat tavalliseen tapaan Riverview'n asukkaista, mutta sitten muut asiat tulivat puheeksi. "Siis mä oon aina tienny, et äijät on kusipäitä. Se on vaan tasan seksi ja raha mitä päässä liikkuu. Mä oon tienny sen siitä asti, kun mut revittiin äidin kohdusta. Iskä oli just sellanen, et heti ku äitin tissit alko riippuu ja muut paikat oli vähä rutussa, nii hups, uus vähä timmimpi muija kuviois", Rhoda selosti ystävättärelleen.

Sitten Piia kertoi Rhodalle Eliaksen uudesta ystävästä, Kirsistä. "Joo se Kersti on sellanen lande. Helvetin epätoivonen. Mä olin sen isosiskon kans samalla luokalla, ihan samanlainen puunhalaaja. Mut mä en oikeestaan usko, että Elias ottais sun sijasta sellasen luntun. Ja jos totta puhutaan.." Rhoda katsoi ympärilleen. Sitten hän katsoi Piia silmiin ja kuiskasi: "Mä oon ollu kerran sen kanssa samassa pukuhuoneessa. Ja ei muuta varmaan tarvii sanoo, ku et.. Lauta se on."

Hetken ajan naiset kikattelivat Riverview'n jokaiselle pikkukannuiselle neidolle. Samassa taisi myös tulla Sunset Valleyn osasto. Piia kuitenki vei keskustelua eteenpäin: "Rhoda, yks juttu on tunnustettava. Mä oon tulossa vanhaks. Mä oon miettiny, että riitänks mä Eliakselle. Kyllä sä nyt tiedät. Elias on just sellanen kropaltaan ja naamaltaan, et mistä suurin osa vaan unelmoi. Se käytännös sais kenet vaa! Eli miks se ei ottais? Mieti nyt vähän."

"No joo, mut sitä varten on nykyään plastiikkakirurgia, beibi." Piia kauhisteli Rhodan ehdotusta: "Hei hei, mä en todellakaan vajoo sille tasolle. Mä oon ihan sinut mun ruumiin kanssa. Välillä vaan tulee sellanen fiilis, että se ei pääse oikeuksiinsa. Kai mä nyt voin kertoo sulle, että.. no meijän seksielämä on kuihtunu aiempaan verratuna melko mitättömiin. Mä en tiedä et mistä se johtuu--" "Susta. Ihan selvä peli. Äijillä on just se juttu, että sitä värkkiä on heiluteltava siellä täällä, muttei missään nimessä liikaa jonkun tietyn ihmisen edessä. Muuten siit menee se koko idea", Rhoda selosti ja tunki ruokaa suuhunsa. "Mä rakastan Eliasta, tietysti. Mä en vaan tiedä, että mitä mä just nyt tarviin. En mä tiedä mitä Elias tarvii!"

"Annat asioiden vaan rullata eteenpäin. Se on naisten tehtävä. Jos se pettää sua, älä oo moksiskaa. Feidaat sen vaan ja painelet paremmille laitumille märehtimään." Piia nauroi Rhodan märehtimis-puheille ja oli tukehtua ruokaansa. "Oli kyl ihanaa jutella sunkin kans pitkästä aikaa. Mul alkaa kyl valitettavasti työt nyt. Tai siis ne alko jo tunti sitten, mut samapa se", Rhoda sanoi ja nousi pöydästä.

Ystävykset hyvästelivät toisensa ja Piia jäi odottelemaan hetkiseksi ravintolan sivupihalle. Hän otti puhelimen taskustaan, näpytteli lyhyen tekstiviestin ja lähti kävelemään kohti kirjastoa, jossa oli sopinut tapaavansa tyttärensä.

Enni oli syönyt mahansa pullolleen ranskanperunoita ja oli valmis rientämään kirjastolle. Massu oli kuitenkin niin täynnä, että tyttö ei jaksanut liikahtaa senttiäkään ravintolan pihasta. Niinpä hän naputti puhelimeensa taksin numeron. "Riverview'n taaksipalvelu, Mohammed, hyvä päivä. Miten voi auta?" "Öö.. Enni Sahlsten tässä. Voittekste tulla hakee mut?" "Anteeksi, mika oli paikan nimi?" "No mun iskän työpaikka. Öö.. Hokan Houkutus!" "Hokan Houkutus, selva selva. Riverview, Sunset Valley, Bridgeport?" "Sunset Valley!" Enni hihkaisi vahingossa. Hän oli niin tottunut sanomaan olevansa kotoisin sieltä, että nytkin kaupungit menivät aivan sekaisin. "Selva, selva. Bensa kustanus on 680 simooleonia plus taksimaksu? Mene neljä tuni kakskyt minuti, kuulemin." Enni ei osannut sanoa mitään vastaukseksi, joten päätti lähteä juoksemaan kirjastolle.

Piia jo odottelikin tyttöä kirjastossa. "Hyi tääl haisee vanhalle", Enni sanoi heti astuessaan ovesta sisään. "Enni!" Piia murahti. "No sorge. Mä aion lukee heppakirjoja! Knabstrupinhevosista!" tyttö miltei kiljui ja heitti takkinsa naulakon eteen.

"Enni sä et oo täällä ku kotonas", Piia sanoi tomerasti. Enni haukotteli: "Joo, joo. Äiti kuka on Kirsi?" Piia ei osannut odottaa aiheesta poikkeavia kysymyksiä. "Kirsi on isin työkaveri. Kuinkas niin?" hän sanoi ja hämmästeli Ennin kiinnostusta. Tyttö oli ensin hiljaa, mutta kuiskasi sitten: "Iskä sano et tätä ei saa kertoa, mutta.." Piia odotti jännityksestä kankeana. ".. sen äidillä ja iskällä on kuulemma heppoja." Piia huokaisi pettymyksen ja helpotuksen sekaisesti. Sitten hän tuuppasi tyttärensä kirjahyllyjen suuntaan ja siirsi tämän takin naulakkoon.

Enni meni kysymään kirjastotädiltä, että mistä saisi "heppakirjoja". Nainen oli valitettavasti puolikuuro, joten Enni joutui huutamaan jutellessaan. "Heppoja! Hevonen! Horse? Öö.. ratsu", hän kirkui. "Jaa ratsu! Taidat tarkoittaa siis shakkia?", riemastui kirjastotäti ja kiikutti Ennin pieneen kätöseen shakkioppaan. Pikku-Enni ei enää vaivautunut puhumaan eukon kanssa, joten tyytyi sitten opiskelemaan shakin saloja.

 

Reilun tunnin kuluttua Piia oli kotona valmistautumassa työpäivään (vessanpöntöllä tietysti), kun Elias saapui töistä. "Siel oli aikamoinen ruuhka. Et raivaudut sielt töistä pois ihan rauhassa. Kirsi on varmaan ainaki puoleenyöhön siel", Elias selitti ja raaputti pipopäätään. Piia nyökkäsi.

Elias oli kääntymässä pois, mutta Piia kutsui hänet takaisin luokseen. "Mä voin kyllä pyytää illan viel vapaaks. Vois olla ihan ok viettää ilta perheen kesken. Mä kyl taidan nyt soittaa.." Piia vaikersi ja etsi puhelintaan. "Ei tää mitään. Me varmaan otetaan vaan rennosti tytsyn kans. Vihdoinki kun sulla on joku paikka, missä sä voit olla töissä, niin eiks ne työt pidä hoitaa kunnolla? Hei, muru. Älä murehdi", Elias hymyili ja taputti vaimonsa käsivartta. Piia katsoi ulos ikkunasta ja sanoi: "Niin kai se sitten pitää."

Enni oli ilmeisesti kirjastoreissun jälkeen niin väsynyt, että oli simahtanut vanhempiensa pedille. Elias katseli suloista tytärtään ja lösähti itsekin pedille. Täytyihän hänen kerätä yötä varten hieman voimia.

 

Yöllä Elias otti taksin Punaiseen Pisteeseen. Paikka näytti aivan autiolta, kunnes Kirsi ilmaantui pihaan. Hän oli jo ilmeisesti vetänyt kunnon pohjat, kun oli kaatua pensasaidan keskelle höpöttäessään Eliaksen kanssa.

"Siis hyi saatana, mä olin just kassal ja sit joku kauheen karvane äijä tuli sönköttämään siihe jotaki. Mä olin sillee, et ei saakeli ei nyt, ku olin pääsemäs just töistäki. Sitku mä sanoin, et kermaperunat on loppu, ni sit se ällötys sano mua kermaseks! Ja sit kun mä katoin sitä sillee et hyi hitto, ni sit se karvakasa sano 'Haluisiks tulla nuolee mun kermaperunoita?' Sä et tajuu et kui mä meinasin kuolla nauruun ja häpeään ja kaikkeen samaa aikaa."

Yökerho oli baarineitiä lukuunottamatta täysin tyhjä. Johtuen (ehkä) siitä, että kello oli lähellä sulkemisaikaa. Se ei kuitenkaan estänyt Kirsiä nauttimasta illan viimeisiä drinksuja. Ryyppäämisen sijaan Elias pyörähteli ensin tanssilattialla ja pimputti jopa hieman flyygeliä. Siitä kyllä tuli portsarilta sanomista, joten juomien kittaaminen valomerkkiin saakka vaikutti paljon paremmalta vaihtoehdolta.

Kahden henkilön partyt eivät kuulostaneet erityisen hyvältä, joten ystävykset päättivät siirtyä kahden hengen jatkoille. Lähtöselvityksessä oli tosin hieman ongelmia, kun Elias alkoi urputtamaan asiakkaiden vähyydestä portsarille. Äijä sitten heitti Eliaksen ns. niska-perse-otteella ulos baarista. Kirsi vain hihitteli miehen touhulle ja tilasi taksin.

Kun Kirsi oli tyhjentämässä suolistoaan vessassa, Elias villiintyi taas tanssista. Pikkupoikana hän oli salaisesti halunnut tanssijaksi, mutta se harrastus oli sitten jäänyt, kun koulun diskossa häntä haukuttiin homoksi.

Vessanpöntölle norjan puhumisen jälkeen Kirsi tuli olohuoneeseen ja vaihtoi vähän itselleen mieleisempää musiikkia. Hän himmensi valoja ja otti hörpyn viinilasistaan.

Eliaksen veren alkomahoolipitoisuus oli sen verran korkealla, ettei hän oikein ymmärtänyt, että miltä tämä näky vaikuttaisi esim. kröhöm Piian silmissä. Mies vain näki edessään ystävänsä, jonka kanssa toivoi viettävänsä vielä monia hyviä päiviä. 

"Tykkäätsä tanssimisesta?" Elias kysyi hiljaa Kirsiltä. Nainen nyökkäsi. Elias pyöräytti hänet pari kertaa ympäri ja Kirsi laski päänsä Eliaksen olkapäälle. Musiikki kuullosti paremmalta kuin koskaan ennen ja hengittäminen tuntui helpolta.

Sopivan känninen Elias alkoi laulaa biisin tahdissa. "You're my downfall, you're my muse. My worst distraction, my rhythm and blues." Kirsi ei voinut olla kikattamatta suloiselle Eliakselle. Hän katseli jyrkkäkasvoista miestä kuin ihastunut pikkutyttö, tietäen kuitenkin että tämä nukkuisi yönsä jonkun toisen vieressä.

Kappaleen loputtua Elias irroitti kätensä ja katsoi Kirsiä syvälle silmiin. Molemmat hymyilivät. "Kiitos", Kirsi kuiskasi. Elias naurahti. "Älä viiti, kyllä mä aina voin naista tanssittaa", hän vastasi ja pyyhki väsyneitä silmiään. Nainen tarttui Eliasta olkapäästä ja sanoi: "Ei, en mä tarkota tanssimista, vaikka hauskaa sekin oli. Kiitti tästä päivästä. Tää oli mukavaa." "Kuin myös", Elias vastasi.

Kirkas aamu oli vallannut Riverview'n, kun Elias sai takkinsa päälle. Lunta oli satanut koko yön ja se näkyi luonnossa.

Ystävykset lähtivät talosta samaan aikaan. Kirsi oli tosin matkalla kuntosalille. "Ootsä kyllä aikamoinen neiti. Darrasta ei tietokaan, kun salille heti aamusta menossa", Elias nauroi. "Mut mun on varmaan aika mennä kotia. Kiitti vielä." Kirsi odotti hetken ennen vastaamista, kuin miettien sanojaan. "Joo, kiitti sulle. Nähdään", hän huokaisi ja katsoi pitkään katua pitkin kävelevän Eliaksen perään.

Enni oli ollut jo vartin hereillä, eikä alakerrasta kuulunut pihahdustakaan. Hän lättäsi kätensä ikkunaan, joka tuntui hyytävän kylmältä. Hetken hönkäiltyään ja piirreltyään lasiruutun, hän huomasi isänsä kävelevän tietä pitkin. Tietysti Enni oli uskonut, että isi olisi alakerrassa nukkumassa. 

Piia tosiaan veti unta nuppiin keskenään makuuhuoneessa. Yöllä hän ei ollut lainkaan kummissaan siitä, että Elias oli viettämässä iltaa pitkään. Toisen naisen luona yön viettämisestä hän ei kuitenkaan ollut erityisen innoissaan ja yritti olla miettimättä Rhodan mielipidettä tapahtuneeseen. Painajaiset eivät kuitenkaan pysyneet poissa.

Jos se pettää sua, älä oo moksiskaa. Feidaat sen vaan ja painelet paremmille laitumille märehtimään. Jos se pettää sua.. Painelet paremmille laitumille märehtimään.. Paremmille laitumille märehtimään.. Laitumille märehtimään..

Oikeastaan Eliasta ei väsyttänyt, vaikka olikin valvonut koko yön. Iltaisella torkkuhetkellä oli ilmeisesti joitain korkeampia voimia käytössä. Lisäksi hän ajatteli perheensä vielä nukkuvan, joten ei kehdannut rymistellä sisälle herättäen heitä. Siispä Elias tarttui päivän sanomalehteen ja lukaisi sen lumen peittämässä aurinkotuolissa.

Vasta tovin kuluttua Piia nousi ylös. Hän oli tainnuttunut Rhoda-painajaisesta ja oli nukahtanut uudestaan. Eliaskin oli jo tullut laittamaan aamupalaa Ennille. Tyttö tuli viemestä roskia, kun äitinsä kaappasi hänet halaukseen. "Huomenta synttärisankari. Nukuttiko hyvin?", Piia sanoi lempeästi tyttärelleen. "Joo. Entä sä?", Enni vastasi. Piia hymähti: "Kyllä äiti nukku hyvin, mä näin vaan vähän.. ikäviä unia."

"Oikeesti? Mäkin näin yks kerta painajaista! Siinä oli mutanttileppiksiä! Ne oli aika pelottavia, mut mä en pelänny. "

Elias kriippaamassa sermin takana ja epätoivoinen vilkutus vaimolleen.

 

Syntymäpäivien alkajaisiksi Elias ja Piia halusivat auttaa tytärtään iglun rakentamisessa! Pitihän yhteisestä ajasta ottaa kaikki irti, vielä kun Enni halusi yleensäkin touhuta jotain porukoidensa kanssa. Kun tyttö sai kuulla ideasta, hän meni niin innosta sekaisin, että unohti laittaa ulkovaatteet päälle.

Iglun valmistauduttua Piia meni sisälle valmistelemaan koristelua ja Ennin synttärikakkua vieraita varten.

Elias oli enemmän kuin innoissaan lumen määrästä. Ennin viuhtoillessa uudessa koirankopissaan, isänsä päätti rakentaa lumiukon! Vanhat lapsuusmuistot palasivat hänen mieleensä (eli se, ettei hän koskaan ollut rakentanut lumiukkoa). Lumiläjä muistutti lähinnä isoa kukkulaa Eliaksen saatua taideteoksensa valmiiksi.

Sisällä Piia oli jo työntouhussa ja tiskasi juhlavieraita varten. Ikinähän vieraat eivät asettuneet syödäkseen, mutta pitihän sitä nyt muodonvuoksi pitää kaikki siistinä.

Ennen sisätiloihin menemistä Elias antoi onnelliselle tyttärelleen vielä synttärihalin. "Onneksi olkoon, maailman kauneimmalle tyttärelle", hän sanoi ja rutisti oikein isällisesti Enniä. "Kiitti isi! Säkin oot kaunis!"

Ennen kui kukaan oli edes saapunut, Piia ja Elias päättivät koeajaa "uudet" stereot. He olivat asetelleet koko perheen voimin kaikenlaista härpäkettä ympäri alakertaa, jotta saisivat edes pienen juhlatunnelman, mikäli itse juhlavieraat eivät olisi sillä tuulella.

Illan ensimmäisten vieraiden joukoussa saapui Ennin bestis, Tatiana. Hän oli selvästi perillä muodista ja oli leikannut tukkansa SimCityn rivoimman popstaran Maila Sairaksen tyyliseksi.

"Hyvä päivä, minä toi tätä meidän kansalisruoka teile! Maista maista!"

Porvarityttö Anita tuli tietysti Ruotsin väreissä ja vielä äitinsä kanssa! Ennen sisään astumistaan hänen täytyi tietysti arvostella ovimaton materiaali, väri ja kenkienputsauskyky.

Anitan äiti oli jo ehtinyt mennä bailaamaan Piian kanssa, mutta Anita kävi siitä huolimatta kysymässä mamiltaan, että oliko luvallista syödä muiden vieraiden tuomia ruokia. Äitinsä tietysti kielsi moiset hölmöydet ja katsoi vielä tytön perään tuimasti tanssin lomasta.

"S dnjom roždénija, hyvä syntymispäivä, Ennushka!" Tatiana onnitteli ystäväänsä. Enni halasi häntä innoissaan ja kutsui maistelemaan salaa aikuisten boolia. 

Suurin osa vieraista oli saapunut ensimmäisen tunnin aikana paikalle. Myös porvarileidi Rhoda oli tullut juhliin, mutta ei Eliaksen mielestä vaikuttanut lainkaan siltä, että oli tullut vain juhlimaan. Mies ei ikinä tiennyt, mitä kaikkea naiset keskenään höpöttivät vai höpöttivätkö mitään. Rhodan tuimaa katsetta hän osasi silti pelätä.

Viimeisten vieraiden joukossa paikalle saapui myös Kirsi. Hän kävi ensin onnittelemassa Enniä ja antoi tytölle aivan itse tekemänsä kortin. Sitten hän siirtyi Eliaksen puheille. "Aikamoiset pippalot teillä tänään. Vähän paremmat ku eilen Pisteessä", hän naureskeli. Elias liittyi tirskuntaan: "Juuh, ootsä jäädäkses? Tuol on boolia ja.."

Elias näki sivusilmällään, miten Rhoda kytisteli edelleen samassa paikassa. ".. ja vessa on sit tosta ovesta sisään. Pidä hauskaa." Ystävykset erkanivat toisistaan vähin äänin ja Rhodakin hellitti silmänsä Kirsistä.

"Lanta haisee tänne saakka. Miten se Elias tuommoisesta voi muka hullaantua? Huumaa tietysti yrteillään, hmm", Rhoda mutisi ikkunan edessä.

Boolitarjoilu oli erittäin suosittua näissä kemuissa, mikä sitten sai ihmiset paljastamaan tunteitaan toisiaan kohtaan. Eliaksen pomo löysi seuraa nuoresta alaisestaan. Kyllä herran tilille taitaa bonusrahat kilahtaa tätä menoa. Toivottavasti pomottaren puoliso ei saa tietää tästä pikku härdellistä.

Naisella taisi olla vähän enemmänkin ihastuneita katseita, kun Eliaksen lääkärikaveri katseli kaihoisasti parin tanssimista. (Kinda creepy..)

Soon..

Sitten tulikin illan kohokohdan aika. Kaikki kerääntyivät kakkua puhaltavan Ennin ympärille ja laittoivat torvet ja räikät huutamaan. Enni oli tietenkin ihan fiiliksissä ja hytkyi toisten taputusten mukana.

Ennin puhjettua uuteen kukkaan Anita ei voinut olla riemuitsematta. "Ennih.. Vihdoinkin mulla on ystävä, joka voi ostaa mulle keskiolutta", Anita tihrusti.

Kirsillä petti pokka, kun boolin huteroittama Piia jonotti hänen edellään kakulle. Hän osoitteli talon emäntää ja kikatti. "Kattokaa mitkä silmärypyt, luulee olevansa joku parikymppinen, hihi. Varmaan miesjahdissa!", hän sanoi vieressä keikkuneelle Rhodalle, jonka ilme lähenteli jotakin uskomatonta.

Vieraat alkoivat tehdä lähtöä ja hyvästelivät isäntäväkeä. Vasta siinä vaiheessa Kirsikin tajusi, että kenelle oli mennyt naureskelemaan. Sekä sen, että kenen kanssa hän luuli naureskelevansa. Hän vilkutti Piialle vaivaantuneesti ja pinkaisi ulos talosta. Rhoda jäi sivumpaan odottelemaan, että voisi kertoa "kuulumisiaan".

Siivotessaan vieraidensa sotkuja Enni jo unelmoi kaikista hienoista asioista, joita tulisi tulevaisuudessaan vielä saavuttamaan. Niin monia ennätyksiä rikkomatta ja sydämmiä valloitettavana. Itsevarmuutta häneltä ei ainakaan puuttunut.

Sosiaalisen statuksensa kohottamiseksi hän päätti alkajaisiksi tutustua kaupungin tunnetuimpaan juorukelloon, oman äitinsä parhaaseen ystävään. Normaaliin tapaan Rhodan ilme oli aluksi nyrpeä, mutta toivotti sitten Ennin tervetulleeksi "kerhoon".

"Mä en olekaan tainnut onnitella mun supersöpöä ja ultimaalifiksua tytärtäni kunnolla. Hirmusesti onnea. Tuntuuko olo yhtään fiksummalta?" kysyi Piia sen ehkä kaikista ärsyttävimmän ja yleisimmän synttärikysymyksen. Enni tietysti naureskeli vaivaantuneesti kuten me kaikki.

Elias oli jälleen ylpeä aikaansaamistaan kekkereistä. Onneksi kovan luokan draamakuningattaret ynnä muut ongelmien aiheuttajat oli jätetty pois vieraslistalta. Kaikki oli onnistunut erittäin hyvin.

Piia harjasi hampaitaan, kun Elias rutisti häntä rakastavasti. Piia tunsi miehensä hengityksen kaulallaan ja halusi pysähtyä siihen hetkeen. "Nainen mä rakastan sua ihan valtavasti", Elias kuiskutti ja hieroi nenänpäällään Piian kaulaa. Sanat tuntuivat ja kuullostivat täydellisiltä, mutta Piia ei voinut keskittyä mieheensä. Hänen mielensä oli raskas.

 

 

He luulevat minun käyvän töissä, tietysti he sen uskovat. Kaikki selitykseni syrjäisestä maatilasta alkoivat kuulostaa jopa omaan korvaani oikeilta. He eivät epäile tippaakaan sanomisiani, he luottavat minuun. En tiedä, miksi teen tämän kaiken. Jokin kieroutunut tunne sisälläni vain huutaa apua joltakin ulkopuoliselta.

 

"Onkohan se tämä?" Muistan miettineeni kun tulin sen hieman ränsistyneen asunnon eteen. Toisaalta en odottanutkaan mitään parempaa. Kaupungilla sain sellaisen käsityksen, että seuraavan kerran tapaisimme jossakin minulle aivan uudessa paikassa.

Pimputin ovikelloa hieman jännittyneenä. Mielessäni liikkui paljon, mutta samaan aikaan ei mitään. Vetäydyin takaisin sateeseen odottelemaan häntä. Tähyilin tietysti ympärilleni. Jos joku olisi nähnyt minut.. Onneksi sade piteli sinä päivänä ihmiset sisätiloissa. 

Sitten hän tuli ulos ovesta. Hänellä oli edelleen päällänsä se sama kellastunut paita kuin viimekerrallakin. Hän hymyili lipevästi ja talutti minut kädestä pitäen sisälle. Totta puhuen siinä miehessä ei ollut mitään komeaa. Kuitenkin jokin hänessä oli kiinnittänyt kaupungilla silmäni häneen. Ruokakaupan edessä vaihtaessamme katseita, en edes miettinyt Eliasta. En miettinyt perhettäni. Kaikki mitä minulla jo oli, unohtui. 

Asutessani taloon olin erittäin epävarma. Jännittäessäni aloin tietysti turisemaan kaikkea tyhjänpäiväistä. En osannut puhua lainkaan siitä, mitä varten olin luvannut hänen luokseen tulevani.

"Sä puhut ihan liikaa tyttö." Alessandro sanoi ja tyrkkäsi sen limaisen turpansa mun eteen. Mä tiedän, että tilanne ja se koko ihminen on kuvottava, mutta se kaikki sai mut tuntemaan itseni joksikin. Halutuksi. Sitä paitsi se mies kohteli mua hyvin. Vaikka sen otteet oli välillä rajuja, kuitenkin se piteli mua kuin kukkaa kämmenellä. 

Hän tarjosi minulle myös taksin kotiin. Aluksi olin epävarma siitä, että tulisin kotiin tuntemattoman miehen kanssa. Hän yritti parhaansa mukaan rauhoittaa mieleni ja sanoi, että mikäli kotona tapahtuisi jotakin, voisin aina tulla hänen luokseen. Silloin ymmärsin tämän miehen välittävän minusta. Ainakin jollain tasolla.

 

 

Elias nukkui jo sikeästi Piian käydessä hänen viereensä lepäämään. Naisen silmät olivat pitkään lasittuneet kohti kattoa. Sitten hän katsoi tuhisevaa miestään. Mitä helvettiä mä oon tekemässä? Piia tuskaili. 

 

 

Silloin Elias oli just tullut töistä, kun mun oma "työvuoro" puolestaan alkoi. Mun touhut kadutti silloin enemmän kuin aikaisemmin. Silloin mä olin vähällä jättää koko leikin kesken. Enhän mä sitten jättänytkään.

Mä otin roskat mukaani ja heitin ne takapihan roskikseen. Sitten mä soitin Alessandrolle. Se oli Hokan Houkutuksessa just silloin, mutta enhän mä sinne uskaltanut mennä. Sitten me sovittiin, että tavattaisiin huvimajalla. Kukaan ei ikinä käynyt siellä.

Suljin puhelimen ja ajatukset vain jylläsivät päässä. Se oli mun perhe, joka oli muutaman metrin päässä viettämässä iltaa keskenään, kun mä periaatteessa petin heitä molempia omilla tekosillani. Kaikki kadutti aina ennen kuin mulla oli tapaaminen sen miehen kanssa. 

Mutta heti kun mä näin sen, niin tunteet heitti häränpyllyä. Hän kyseli aina mun vointia ja että oliko mulla jotakin toiveita illaksi. Mulla ei tietenkään ollut muita tunteita, kuin että hän tekis mut onnelliseksi sen illan aikana. Joka kerta kun me tavattiin, se mies alkoi näyttämään komeammalta ja puhtoisemmalta mun silmissä. Mä näin sen koko ajan uusin silmin ja aloin rakastaa sitä pienesti jollakin tietyllä häröllä tavalla. 

Kaikesta sekaisuudesta huolimatta mä olin koko ajan tietoinen, mitä mun pitäisi tehdä; valintoja. Enniä mä en ikinä jättäisi, se olisi täysin selvä. Eliasta mä rakastin koko sydämmestäni ja sen seura teki sai mut tuntemaan itseni suorastaan enkeliksi. Miksi mä sitten halusin tätä toista miestä?

Lumi satoi hiljalleen meidän kasvoillemme, kun me suutelimme. 

Mä en tiedä enää, että mitä mä teen. Olen sekaisin.

 

Hoi! Tällä kertaa tällainen osa. Laskin juuri kaikki kuvat ja mikäli aivoni pysyivät mukana; 100 kuvaa! Eli eiköhän niin isoon lukuun mahdu ihan sopivasti toimintaakin? Okei, varsinaista toimintaa (=verta ja suolenpätkiä) oli vähän, mutta ainekset melkoiseen myrskyyn ovat vähintäänkin koossa. 

Seuraavasta osasta sen verran, että se saattaa olla normaalista poikkeava ns. spesiaaliosa, mutta katsotaan miten paljon peli temppuilee ja saanko tarpeeksi kuvia aikaiseksi.

p.s. Loppumuistelmien saaminen sellaiseen näppärään&ymmärrettävään muotoon meni päin puuta, mutta eiköhän asia tullut selväksi. Piia-Petollinen...